Puu kaatuuuuu!!!

Meikäläisen työpaikalla sattuu ja tapahtuu, ainakin mitä Karjalaiseen on uskomista. Milloin ollaan saavutettu tulostavoitteet ja milloin ollaan taas totaalisessa taloudellisessa kurjimuksessa. No, siitähän selvitään sillä, että osa henkilöstöstä lamautetaan ja lopuille avataan kohteliaasi ulko-ovi. Koska kaikkeen on varauduttava, meikäläinekin on alkanut vakaasti laajentaa ammattitaitoaan.

Edellisen viikonlopun tulitikkujen tuunaamisesta ajattelin ottaa vähän järeämmät aseet käyttöön, sillä tajusin, että elanto ei tulisi pelkästään tulitikkuja myymällä. Siitä on jo todisteena Kaurismäen Tulitikkutehtaan tyttö. Oli keksittävä jotain isompaa ja voin jo tässä vaiheessa itsekin todeta, että ei ehkä välkyin idea meikäläiseltä. Nimittäin, ajattelin harjoitella metsurin töitä. Ideaa edesauttoi se, että ystävä oli ostaa täräyttänyt kesämökin maalta - ihan suoraan sanoen, sillä tonttipahaisella ei ollut vettä missään muualla kuin kaupungista tuodussa kanisterissa. Sen sijaan sieltä löytyi kaikkea puuhaa talkoohengessä. Esimerkiksi siivoamista, tulien rikittelyä, navetan siivoamista, vanhojen esineiden luokittelemista kasoihin antiikki/romu, puiden oksimista, taas siivoamista, varastojen järjestelyä. Muutaman mainitakseni.


Hommahan eteni seuraavasti: Sunnuntaiaamu valkeni nukuttuani sitä ennen kuin tukki makuupussissa partioajoista unta nähden. Tanskalaisruotsalainen pihakoiramme Vili oli todella loukkaantunut vielä aamulla, sillä sen pieneen päähän ja laajaan sydämeen ei mahtunut, miksi se ei saanut nukkua minun kanssa samassa makuupussissa. Yleensä aamulla ihminen on virkeimmillään ja siinä saattaa tulla kristallinkirkkaita kuningasajatuksia mieleen hyvinkin helposti (paino sanalla: saattaa). Kun meikäläinen oli peseytynyt kahdella desillä vettä, syönyt aamupalan ja lähtenyt naulaamaan varaston seinästä irronneita lautoja, huomasin haavan, joka oli mielestäni ihan liian lähellä varastoa. Silloin syttyi lamppu; meitsi kaataa puun ja samalla selviää sekin, voisiko sitä jatkossa vaikka perustaa yrityksen mökkitalkkarin toiminimellä.

Ystävä esitti jotain vasta-argumentteja, kuten puu on liian iso, sinulla ei ole taitoa, metsuri tulee tontille talvella, kirves on tylsä. Olin kuitenkin niin innostunut kokeilemaan uutta ulottuvuutta, että sanat kaikuivat kuuroille korville. Näin jälkikäteen ajateltuna, harmi.
                                          
Koska olen ympäristöihminen, mitään moottorisahoja tarvita!!! Tuumasta toimeen siis.

Huomaa asiallinen vaatetus

 Liiteristä löytyi kirves, jonka vartta piti vähän teippailla. Sitten alkoi sälöt lentämään, kun  aloin hakkaamaan puuta kirveellä. Koska yleensä hakkaan vain halkoja, piti ihan miettiä, kummalta puolelta minun on aloitettava. Ilokseni huomasin, että pystyin pitämään varresta siten, että välillä oli vasen ja välillä oikea kämmen iskupuolella! Wau!

Noin varttitunnin päästä huomasin, että todellakin, saan kaataa puun ihan itse. Mietin, miten majava olisi toiminut vastaavassa tilanteessa. Tulin siihen tulokseen, että majava olisi antanut metsurin hoitaa homman. Puolen tunnin päästä tajusin, että idea ei ollut todellakaan mikään maximus sapiens (kuten me latinistit sanomme), vaan sijoittui TOP 10 parhaat listallani sijalle 999.

Melkein kuin majavan...

Yritin ajatella loogisesti, mihin kohtaan olisi järkevintä iskeä. Hieman pelotti, että puu kaatuu hallitsemattomasti. Yritin muistella, miten Kanadan metsurit hakkasivat puita AkuAnkassa. Tunnin päästä päätin, että tulipa kaadettua kaksi puuta kerralla, se ensimmäinen ja samalla viimeinen.

Kun lopulta haapa kaatui peltikaton reunaa viistäen (huh!), tajusin, että ei ole meikäläisestä ainakaan ihan heti mökkitalkkariksi. Ainakaan, jos hommaan sisältyy polttopuiden teko pystymetsästä. Mietin, että miksi pitikin keksiä moinen homma. Mutta sisullahan siitä selvittiin. Opin muutaman asia: 1. Olisi pitänyt miettiä sellaiset pari kuukautta, ennen kuin alkaa tuumasta toimeen. 2. On hyvä, että löytyy rohkeutta kaikenlaisiin kokeiluihin, mutta ehkä seuraavalla (?!) kerralla en ota niin massiivisia haasteita. 3. Rohkea saa olla, mutta ei tyhmä ja tietämätön vaaroista, mitä asia aiheuttaa. Nimittäin viisi minuuttia hakattuani tajusin, että en voi jättää hommaa sikseen ja aloin tiedostaa myös riskit. Mutta se oli liian myöhäistä.

Jos nyt kuitenkin sattuisi niin, että joudun joskus puunkaatohommiin, niin pitää opetella ns. suunnattu kaato. Hakkasin kyllä puuhun kaatoloven, mutta kun se varaston seinä oli vastassa, niin en sitten päässyt hakkaamaan puuta kaatoloven vastakkaiselta puolelta. Oli onni, että puu sattui kaatumaan katonreunaa viistoten, eikä esimerkiksi tärähtänyt katolle ja ponnahtanut sieltä nenääni.

Summa summarum: luulen, että puiden kaato ei ole minun vahvinta osaamistani. Vaikka saisin siihen harjoitusta.