Savustettua kalaa sähköisesti

Meikäläinen tykkää savustetusta kalasta, vaikka niistä karsinogeeneistä varoitellaankin. Tänä vuonna olen onnistunut vain juhannuksena saamaan savukalaa lautaselle. Toivoin jouluruualle sitä, mutta eipä tuota näkynyt.

Piti ryhtyä tuumasta toimeen, ite. Niinpä ostaa pamautin sähköllä toimivan savustuspöntön tarjouksesta, sain vielä kaksi pussia leppälastuja kaupan päälle. Ja kuten nykyisin aina, pönttö piti tietenkin koota itse. Yllättäen se sujui tosi nopeasti ja ilman kommelluksia.

Suolasin kalan ja sillä välillä sai savustuspönttö kuumentua tyhjänä, jotta kaikki tehdasvaiheen epäpuhtaudet haihtuivat pois. Sitten vain alalevylle pari kourallista leppälastuja ja kolme sokeripalaa ja kala pönttöön. Savustin oli ulkona puugrillin päällä ja pakkasta 12 astetta. Vähän mietitytti, kypsyykö se. Kävin kymmenen minuutin välein kurkkimassa pönttöön.

Ja niin vaan 35 minuutin kuluttua kala oli kypsä. Lisäksi se maistui tosi hyvälle. Nyt ei tartte kerjätä - huonolla menestyksellä - tuotakaan enää. Näköjään osaan ite laittaa kalaa savustamalla ja sehän ei olekaan hassumpi taito. Hyvästi puilla toimiva mökin savustuspönttö!

Namnam!

Pohjois-Karjalan laavut, Vekarus

Tuli sellainen fiilis, että pitää aloittaa uudestaan retkeily. Se on kivaa, siitä tulee iloiselle mielelle ja maastossa saa nauttia puhtaasta ja meille suomalaisille niin arkisesta villistä luonnosta. Käytän tuota "villi"- sanaa vähän provokatiivisessa merkityksessä. Nykyisin asioille on alettu antaa tarkempia määritelmiä; ennen kala, joka ui vaikkapa Pielisessä oli pelkkä kala. Nykyisin, erotukseksi kasvattamo-kaloista, se on siis villi-kala.

Eipä muuta kuin reppu esille, puukon teroitus, eväiden teko, mehun kuumennus, tulitikkujen tarkastus ja nokka kohti Vekarusta, villiä luontoa. Vekarus sijaitsee  Joensuussa, Tuupovaaran takamailla hieman ennen Öllölää. Riittävän kaukana kaikesta

Ajettiin Tuupovaaran keskustan ohi noin 9 kilsaa ja sitten oikealle. Tie oli aurattu silleen, että auton pohja olisi särkynyt loppumatkalla. Suosiolla auto siis parkkiin reilun kahden kilsan päähän varsinaisesta parkkipaikasta. Patikointi sujui mainiosti ilman lumikenkiä, mitkä unohtui autotalliin.

Kauniita jääveistoksia

Ihan mielettömän kaunista! Hiljaista! Joki virtasi vuolaana välillä pauhaten ja välillä ihan äänettömänä. Pakkanen yritti tehdä maisemaan veistoksiaan. Oli helppo kulkea, sillä lunta oli tosi vähän. Patikoitiin reitti vastapäivään ja evästeltiin reitin puolivälissä Myllykoskella.

Namnam - kohta syödään

Ei ollut kulkijoita, sai mennä ihan omassa rauhassa. Vain muutama hömötiainen eksyi reitin varteen. Puolivälissä on joen ylitys. Koski pauhasi riippusillan alla, eipä tehnyt mieli pelleillä sillalla. On aivan mieletöntä, että meillä on tällaisia retkeilyalueita käytössä!

Arvio: Joensuusta noin 70 kilsan päässä, eli auto on välttämätön. Hiljainen paikka talvella. Löytyy nuotiopaikat, laavut, kota ja varaustupakin. Nuotiopuut oli nyt vähissä - toivottavasti kukaan ei ala rikkomaan paikkoja sen takia (Kalliojärvellä joku typerys oli sahannut laavun hirsiä polttopuiksi). Joki ja kosket tuovat maisemaan oman lisänsä; välillä hiljaista ja välillä upeaa pauhua kuusikon kätköissä.

Riippusillalla

Piirakka-akatemian hullu vuosi

Kuten otsikosta voi päätelläkin, Piirakka-akatemialla on takanaan yksi sen suosituimmista vuosista. Se järjesti peräti kolme kurssia, jotka kaikki olivat täynnä! Lisäksi Piirakka-akatemia teki vuosittaisen piirakka-ennätyksensä, yli 200 piirakkaa joulusesongin aikana!

Vielä raakoja

Saa tuulettaa! Ja itse asiassa pitääkin tuulettaa!!! Ei kuitenkaan keittiötä, sillä siellä ei todellakaan ole mitään käryjä, vaan ihan sitä fiilistä miten hyvin on onnistuttu! Olin pari viikkoa sitten koulutuksessa, jossa luennoija painotti, että on ihan ok hehkuttaa omia onnistumisiaan. Tätähän meillä on katsottu jossain määriin huonoksi käytökseksi. Vakka olisi aina syytä pitää kannen alla.

Onnistujaa tai työssä kehittäjää, joka on hehkuttanut asiasta muille, on pidetty kehujana, niin sanotusti kissan hännän nostajana. Psykologien mukaan kyseessä on kuitenkin itsetuntokysymys, siis vastaanottajan reagointitapa kun toinen onnistuu. Vaikka itsellä ei olisi ollut osaa eikä arpaa asiaan, toisen saavutuksia kyseenalaistetaan herkästi tai jätetään huomiotta. Henkilön, jolla on huono itsetunto, on vaikea sanoa toiselle WAU! Hänestä olisi hyvä, jos vain itse menestyisi vaikka ei sen eteen niin kovin jaksaisikaan laittaa paukkuja. Mitä läheisempi tuo onnistuja on, sen kurjemmalta se kuulemma voi tuntua. Niin sanotusti vierestä viedään. Näin siis erilaisten tutkimusten mukaan osa ihmisistä käyttäytyy.

Aloitustilanne

Mutta Piirakka-akatemiassa ei ole moisia ongelmia, vaan olemme voineet jopa julkisesti kertoa epäonnistumisistamme! Ja nyt lyhyt mutta sitäkin kiihkeämpi kausi on takana. Olemme kehittyneet omissa taidoissamme, saaneet yhden osallistujan kertaamaan opittuja taitojaan ja toisen oppimaan kokonaan uusia asioita! Aivan mahtavaa!

Säätöjä

Mitä enempi kokkeja, sen isompi soppa vai miten se menikään. Joulun pitäisi olla rauhoittumisen ja rennon yhdessäolon aikaa. Mutta ja mutta! Kun on käyntejä mummilassa ja anoppilassa ja haudoilla ja kirkossa jajajaja..

Meikäläisillä säädetään alla olevissa asioissa. Yksi: syödäänkö joulupuuro ennen vai jälkeen joulurauhan julistusta?! Kaksi: keritäänkö juoda torttukahvit ennen joulukirkkoon menoa ja jos ei keritä, niin kannattaako niitä enää juoda kun jouluruoka on kohta?! Kolme: onko pakko katsoa joulurauhanjulistusta kun Lumiukko on toisella kanavalla?! Neljä: miksi joku on koristellut joulukuusen jo ennen joulurauhan julistusta tai miksi kuusessa ei ole vielä edes kynttilöitä vaikka joulurauhanjulistus on alkanut?! Viisi: miksi joulukuusessa on niin paljon koristeita toisen mielestä tai miksi joulukuusessa on liian vähän koristeita toisen mielestä?!

Kuusi: entäs jos tänä vuonna ei ostettaisi lahjoja kuin alle 20-vuotiaille ja miksi joku sai 5 euron lahjan ja toinen 25 euron paketin?! Seitsemän: kun viime vuonna sovittiin että sisarusten ei tarvitse ostaa toisilleen lahjoja niin pitääkö se tänä vuonna paikkansa?! Kahdeksan: miksi aina pitää olla näitä samoja jouluruokia?! Yhdeksän: ai mitä, ettäkö äiti ei paistaisi karjalanpiirakoita ja ne pitäisi ostaa jostakin?! Kymmenen: miksi jälkiruuassa on oltava luumua kun kukaan ei tykkää luumusta, paitsi tortussa?! Yksitoista: minä en ainakaan aio olla joulupukki tänä jouluna ja miksi meillä yleensä käy joulupukki?!

Tänä jouluna säädettiin lisäksi siitä, miten saamme soviteltua Ykkösen joulun vieton ja omamme suht hyvään balanssiin ajallisesti. Ykkönen on ottanut irtiottoja jo parin vuoden ajan niin, että on viettänyt aattoillan oman perheen kanssa. Meillä on riittänyt porukkaa kun Kakkonen, Kolmonen ja Nelonen ovat joulunvietossa myös aattona.

Nyt säädettiin, kerkiämmekö syödä joulupuuron ennen joulukirkkoon menoa, sillä meidän on mentävä aikaisempaan kirkkoon, jotta ehdimme tulla kotiin ennen kuin joulupukki ilmestyy koputtelemaan ovelle. Sillä joulupukin on tultava ajoissa, jotta Ykkönen kerkiää lähteä perheensä kanssa syömään omaa jouluruokaa omaan kotiinsa jo aikaiseen iltapäivästä. Vaarana oli, että osa istuu joulukirkossa pienessä paniikissa, kumpi kerkiää ensin,  Jeesus-lapsi vai joulupukki. Mutta hyvinhän se onnistuu, kun eka kirkko alkaa jo yhdeltä ja sitten kirkkokahvien jälkeen alkaa vasta joulupukin jännittäminen. Ja jouluruualla on neljä vähempi, niin sovitaan paremmin pöytään.

Niin miekin!

No joulupäivänä aletaan säätämään, moneltako kalkkuna on valmis ja kerkiäähän kaikki varmasti ajoissa paikalle. Nyt se onkin Kakkosen vastuulla ja mie saan ottaa rennosti. Ihanaa joulunaikaa, olen kuunnellut marraskuun viimeiseltä viikolta jouluradiota putkeen. Tykkään joulusta!

Joulu pikkulinnuille

Olipa kiva käydä viemässä pikkulinnuille siemeniä ja talipötkylöitä näin joulun alla. Edellisestä käynnistä oli pari viikkoa ja linnut olivat syöneet astian tyhjäksi - eipä se ollut ihme.

Mutta se oli, että siemeniä olivat etsimässä myös töyhtötiaiset! Siinä on kyllä kaunis lintu! En ole nähnyt niitä ikinä, vaikka kuulemma olen mutta en vaan muista. No joka tapauksessa tänään paikalla olivat odottamassa rohkeat hömötiaiset, joilla on aika karmea lauluääni. Tunsin sympatiaa, kun hömötintti laulaa luikautti aika ruosteiselta kuullostavan kraakku-sävelmän. Onneksi toisen hömötiaisen korvissa se kuullostaa varmaan sulosoinnuilta.

No ei muuta kuin siemenet isoon ruokinta-astiaan ja talitangot roikkumaan riittävän kauaksi toisistaan, niin ei tule kärhämää ruokintareviireistä. Siellä on kiva kaikkien tinttien, töyhtö-, tali- ja hömötinttien syödä kuusen suojassa petolinnuilta suojassa. Hyvää joulua vaan!

Joulupuuhasteluja

Niinhän siinä taas kävi, että jouluvalmistelut sujuivat vanhalla rutiinilla, vaikka niistä piti luopua. Ei pitänyt tehdä kuin pikkuisen piirakoita - tuli ennätysmäärä. Ei pitänyt tehdä jälkkäriä kaikkien naurettavaksi - siellä ne jäädykkeet taas köllöttää pakkasessa oottamassa hetkeä, jolloin ne ei suostu irtoamaan vuokasta. Ei pitänyt paistaa pipareita - Ykkösen Ykkönen ja pikku-Kakkonen tulevat paistamaan niitä ylihuomenna. Ei pitänyt paistaa muutenkaan pikkuleipiä - tuollapa näyttäs takapöydällä olevan oikein muistoja omasta kodista eli äidin suosikkeja, mantelipikkuleipiä peltirasiassa. Ei pitänyt näkyä joulupukkia, punanuttua mailla saatikka halmeilla - mutta tuleekin oikein maksettu pukki, sillä Ykkösen perilliset ovat niin kriittisessä iässä, että ei oteta riskiä. Joku muu saa olla joulun tarkasti varjellun salaisuuden paljastaja kuin oma mummi!

Että semmoinen joulu. Lisäksi valmennan huomenna Kolmosen tyttöystävästä parhaan kiinalaislähtöisen karjalanpiirakanpaistajan.

Jouluperinteiden uudistaminen

Minulle Joulu on hyvin merkityksellinen juhla ja Joulun uskonnollinen merkitys korostuu sen vietossa. Mutta olen ns.huono kristitty (syntejä) enkä käy kirkossa kovinkaan usein ja olen joutunut perustelemaan joitakin joulunvieton tapojani. Esimerkiksi sitä, miksi jouluevankeliumi olisi luettava aattona ruokapöydässä. Ei sitä tosin enää luetakaan, ei riittäneet perustelut.

Lapsuuden joulussa oli niin paljon tunnelatausta, että ne ovat edelleen vahvoina mielessä. On jotenkin ihanaa muistaa, miten koristelimme kotia, teimme jouluruokia, kävimme haudoilla ja joulukirkossa. Ja joulupukki pahvinaamari päässään, isän turkki nurinpäin käännettynä, meni täydestä.

Nyt on moni asia muuttunut. Joulun evankeliumi käydään kuuntelemassa aaton hartaudessa kirkossa. Joulupukin asua on tuunattu niin paljon, että jopa itse siinä esiintyessäni olen mennyt aidosta pukista. Tämä Joulu voi olla toinen elämässäni, että pukki ei tulekaan. Joululaulujen laulaminen on jäänyt kokonaan sen jälkeen, kun äiti ei enää ole ollut joukossamme Joulua viettämässä. Vaikka porukoilla on lauluääntä  ja sävelkorvaa, joululaulujen luikauttaminen ei ole kiinnostanut osaa ollenkaan lapsuuden jälkeen.

Ruokien suhteen tilanne on kiikunkaakun. Meikäläisen leipomia piirakoita halutaan joka Joulu ruokapöytään. Karjalanpaisti ei ole enää yhtä suosittu kuin ennen, mutta kukaan ei ole ilmoittautunut tekemään sen tilalle muutakaan.  Ite olen jo muutaman vuoden ajan yrittänyt luopua kokonaisesta kalkkunasta ja siirtyä pelkkiin rintafileisiin, mutta turhaan.

Nyt tulee iso muutos logistisesti. Olen vuodesta 1989 saakka viettänyt joulupäivät omassa kodissa. Nyt on tarkoitus lähteä Joulupäiväksi niin sanotusti valmiille Kakkosen luo. Hieman se jännittää. Kakkonen ei perusta joululauleluihin eikä -koristeluun. Mutta tunnelma toki on tärkein. Voi olla hyvinkin hauskaa!

Olen iloinen siitä, että sain viettää miltei kaikki tähänastisen  elämäni joulut omien vanhempieni kanssa heidän luonaan. Ja vuodesta -89 alkaen (paria joulua lukuun ottamatta) isä ja äiti viettivät jokaisen Joulupäivän kanssamme! Se oli suuri ja valtavan arvokas asia! Nyt on sitten kolmas joulu, kun emme hae äitiä aatonaattona kyytiin joulunviettoon. On vain muistot ja uusien tulevaisuuden muistojen rakentaminen.

Ja tänäkin vuonna ajan Nelosen kanssa Pielisen ympäri, ensin Immanuel-joulukuvaelmaa seuraamaan ja siitä haudoille Lieksaan. Ollaan tehty tuo reissu yli 20 kertaa. Välillä on ollut hullu pakkanen, välillä satanut vettä tai räntää tai tupruttanut lunta niin, että ajo on ollut vaarallista. Mutta jotenkin vaan tuosta tapahtumasta on tullut yksi tosi tärkeä perinne omaan Jouluun.

Piirakka-Akatemia yllättää!

Piirakka-Akatemian ensimmäiset konkretiaan painottuvat tunnit ovat ohi! Kiitos osanotosta!

Valtavan kysynnän takia (kaksi innokasta) seuraava luento järjestetään sunnuntaina, 8.12.2019 ja kolmas luento 23.12.2019. Tämä luento on suunnattu erityisesti ulkomaalaistaustaisille, vaikka pääkielenä onkin suomi.

Mutta nyt reflektoimaan tämän päiväistä luentoa, johon valmistelut oli luonnollisesti aloitettava jo edellisenä päivä. Piirakka-Akatemian vahvuusaluetta ei ole ollut suhdeluvut. Tästä johtuen aiemmilla luennoilla saadut tuotokset ovat olleet joko piirakankuori- tai puuropainotteisia. Tällä kertaa ajateltiin tehdä täysin epätieteellinen koe, jonka avulla selvitettäisiin perusteita aiemmille epätarkkuuksille.

Puuronkeitto onnistui täydellisesti! Keitettiin kolmen litran annos riisipuuroa, eli oikeasti se on 3,6 litran annos, sillä puuronteko aloitetaan imeyttämällä riisit veteen suhteessa 2dl/maitolitra.

Kuoritaikinaa päätettiin tehdä litran vesimäärään. Myös taikina onnistui täydellisesti, mikä johtuu sekä Piirakka-Akatemian erinomaisen korkeasta laadusta että henkilökunnan pitkästä kokemuksesta substanssiasiasta. Jonkin verran depanttia tuli siitä, kuinka paksusta taikinapötköstö (pahoittelen epätieteelliseltä kuullostavaa standardisanaa) ajelua varten leikattavat palat leikataan.

Tavoitteena oli siis tehdä noin sata piirakkaa. Koska kaikilla aiemmilla kerroilla tavoite oli joko ylitetty tai alitettu, tällä kertaa päätettiin ryhtyä toimeen ilman mitään tarkkoja mittauksia ja laskutoimituksia. Taikina vain alustettiin, leivottiin pötkylöiksi ja leikattiin summa mutikassa paloiksi, jotka näyttivät suht asiallisilta. Niitä tuli 146.

Tästä saimme vedettyä johtopäätökset, että Piirakka-Akatemian mittaukset ja laskutoimitukset (metrimitalla ja päässä) olivat jopa epätarkkuudessaankin selkeästi lähempänä numeerista  tavoitetta kuin summa mutikassa tehtynä. Nyt piirakoista tuli pienempiä, sillä kaikeksi ällistykseksi puuro riitti kaikille kuorille ja sitä jäi kaksi ruokalusikallista vielä jäljelle.Piirakoita tuli siis tosi paljon!

Kokonaisuutena voidaan todeta, että jatkossa Piirakka-Akatemian ei kannata panostaa laskutoimituksiin, mikäli se aikoo pitää korkeaa laatua tuotteiden maun lisäksi myös siinä, että kaikki tulee käytettyä, sekä puuro että kuori. Lisäksi on alennuttava siihen, että etukäteen ei voi tietää valmista kokonaismäärää. Ja ainahan voi syödä ylimääräisen puuron tai leipoa rieskoja ylimääräisestä kuoritaikinasta.

Ikäihminen

Kävin viikolla kaupassa ja siinä ostoksia tehdessä tajusin, että kyllä sitä on oikeasti jo seestynyt elämä ja ikää plakkarissa. Nimittäin, kassajonossa oli nuoria,joilla oli ostoksina sixbackit kaljaa.

Minulla oli fourback - hautakynttilöitä!

Jouluvalmistelut minimiin

Taas on se aika vuodesta, että on syytä suunnitella, mitkä jouluvalmistelut on syytä jättää tekemättä tänä jouluna. Ja kuten kaikkina edellisinä vuosina, voi sitten jälkikäteen todeta epäonnistuneensa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos joku kerta kävisikin niin, että onnistuu.

Tänä jouluna aion leipoa vain noin sata piirakkaa, sillä Ykkösen perhe on jouluaaton omassa kodissaan. Ruokailijoita on vähemmän, joten pääsen helpommalla. Toivottavasti ei tule taas jotain laskuvirhettä ja joko puuroa tai taikinaa on hulluna liikaa mutta ei oikeassa suhteessa toisiinsa.

Pipareita teen ehkä tosi vähän ja saatan alentua jopa ostamaan taikinan valmiina kaupasta. Mutta miksi ostin jo kaksi pussia piparimausteseosta?! No teen korkeintaan kolmea mallia enkä tällä kertaa tee kenellekään omaa nimikkopiparia. Ei niille kukaan ole ennenkään hurrannut.

Karjalanpaistiin en laita possua lainkaan. Eipä tartte Nelosen arvuutella, mikä niistä lihamurusista olisi epätoivottujen sattumien joukossa. Laitetaan vaan onnellisena elänyttä hirveä ja onnettomana elänyttä lehmää eli nautaa.

Jälkiruokia en suunnittele ollenkaan. Ne menee yleensä aina pieleen eli joku ei tykkää luumusta ja joku ei tykkää puolukasta ja jäädyke sulaa liikaa ja liivate ei hyydy lainkaan. Ja Kakkosen mielestä ne on kuitenkin aina liian tavanomaisia.

En aio paistaa yhtään joulutorttua. Ja jos paistaisinkin, niin syön vaan kaksi. Tai ehkä kolme. Kolmosella on kuitenkin menossa joku treenikausi terveellisen ruuan suhteen eikä se pistää suuhunsa moisia rasvapalleroita. Ja Ykköselle ei kelpaa luumuhillo, niin sitten voi katella vierestä muiden herkuttelua ja jyrsiä piparia missä ei ole edes omaa nimeä.

En alennu ostamaan lanttu- ja porkkanalaatikoita vaan väsään ne ite. Mutta vain yhdet satsit ettei tartte laittaa yhtään pakkaseen.

Että semmoinen joulu tulossa. Heräsinkö vai nukunko vielä?!

Onnellinen Mummi

Olipa kerran henkilö, joka tajusi olevansa tosi onnellinen. Mutta siihen meni kyllä aikaa, sillä sitä ennen hän koki syyllisyyttä kaikesta. Esimerkiksi siitä, että hänellä oli niin kiire töissä, että lapsille ei meinannut riittää tarpeeksi aikaa kun  he olivat keskikokoisia. Ja siitä, ettei hän ikinä oppinut pelaamaan lätkää Ykkösen, Kakkosen ja Kolmosen kanssa. Eikä siitä sirklaamisestakaan tullut mitään Nelosen kanssa. Ruuanlaitto ei ollut hänen vahvimpia lajejaan ja hän teki vain yksinkertaisia ja arkisia ruokia, joissa ei ollut ainakaan liikaa mausteita. Hän ei ollut muotitietoinen, joten hänen lapsensa joutuivat elämään nuoruutensa samettihousuissa ja muutenkin  järkevissä, joskaan ei kovin muodikkaissa vaatteissa.

Kaikki tuo aiheutti paljon syyllisyydentuntoa erityisesti hänelle itselleen. Kun muut naapurit raahasivat lapsiaan jääkiekkoharjoituksiin, kuvataidetunneille, ratsastamaan ja pianotunneille, olo synkistyi entisestään. Sillä hänen mielestään kenekään ei tarvitse harrastaa mitään ennen kouluikää, paitsi perheen kanssa retkeilyä, melomista, kalastusta ja omien isovanhempien luona vierailuja. Kenestäkään naapurin mukulasta ei ole tullut jääkiekkoilijaa, taiteilijaa, esteratsastajaa tai muusikkoa. Eli sitä taustaa vasten peilaten, ei paljon mennyt pieleen omissakaan.

Mutta tasan viikko sitten edellä mainittu henkilö tajusi, että mitään ei ole menetetty! Se, että on elänyt aidosti hetkessä, on ollut tärkeintä. Ja se, että kun on tehnyt parhaansa ja tavoitteena on ollut maksimaalisen onnellisuuden löytäminen, on riittänyt. Ei voi olla enempi kuin on.