Pallohullun päiväkirjasta, osa 6

Mulla oli tosi kiva viikonloppu! Nimittäin emäntä, se ainut, joka antaa kaikkia herkkuja ja nameja ja jota rrrrrrrakastan tosi paljon (just noitten asioitten takia), kävi hakemassa minut vankilasta. Minä joudun nimittäin olemaan vankilassa kaikki päivät! Niinpä, kannattaakin olla kauhuissaan. Minä kiltti pieni tanskalais-ruotsalainen pihakoiraparka joudun olemaan sellaisten valkeitten kaltereitten takana, kun en kuulemma tule toimeen sen ärsyttävän piskin, sen Nickin kanssa. Mutta kukapa tulisi, kysyn vaan! Se, että minulla sattuu olemaan suurin osa asunnosta hallussa ja se rääpäle joutuu olemaan keittiössä, on sille ihan oikein. Mutta kalterit erottaa meidät ja sekin on oikein sille pennulle, mutta ei minulle! Ärsyttää.

No kuulin jostain, että koululaisille tarjotaa ruokaa jotain reilut 2 eurolla päivässä, mutta vangit saavat 4 eurolla päivässä ruokaa. Mietin, että minä en saa. Se toinen emäntä, joka on paljon köyhempi, säästää minun ruuassa. Jos saisin neljällä eurolla päivässä ruokaa, niin se voisi ostaa 124 eurolla kuussa ruokaa. Mutta eipä vaan raski,vaan jollain kupilla mittaa  ihan pieniä annoksia.

Mutta viime viikonlopuna sitten sain syödä kaikenlaista, kuten kanaa. Se oli tosi hyvää. Ja leipää. Sekin oli hyvää. Mutta ihan tyhmää, kun emäntä on olevinaan niin terveellisellä rualla, että ei enää osta makkaraa. Minä tykkään makkarasta. Emäntä sanoo, että ympäristö tuhoutuu, jos minä syön lehmästä tehtyä makkaraa. Niin on se hullu!

Onks tää pallo!

Mutta sitten ajoin takaa lintuja, vaikka emäntä kiljui, että hiljaa! Niin eikö voi muka vähän haukkua niille?! Ja sitä paitsi, emännän ääni kajahteli niemellä paljon kovempaa kuin minun. Olin siten välillä ihan hiljaa ja juoksin heti emännän luo, kun se karjui, mutta en saanut namia. En ekana huomannut, että emäntäkin oli alkanut säästämään ja kasvatti itse palloja. Kun se valitti, että kunnon pallo maksaa 10 euroa, eikä sillä ole varaa ostaa minulle sellaista. Niin onko muka kovin iso summa yhestä pallosta, kun se viimeksikin osti itelleen taas repun. Joita sillä on tosi monta. Olisi saanut silläkin rahalla ainakin kuusi palloa. Mutta sitten löytyi keltainen pallo ja harmitti, että en ollut löytänyt sitä ite. Olispa ollut vähäksi aikaa tekemistä, kun olisin laittanut sen säpäleiksi.

Tahtoo pallon!

Siinä sitten piti esittää kaikki temput, jotta olisin saanut sen pallon itelleni. Se haisi omituiselle ja kun sain muutaman kerran tassuilla siitä kiinni, niin eikö emäntä ala parkumaan, että kynnet irti. Että milläs minä sen olisin sitten ottanut?! Niin ärsytti, kun emäntä ei antanut palloa vaan sanoi, että tekee siitä ruokaa? Näkisi vaan senkin ihmeen.

Stressiä pukkaa; Yksin raksalla 1

Otsikko antaa viitteitä siitä, mitä raksalla on tapahtunut lauantaista lähtien. Ei siis mitään ja kävi kuten olin pelännyt, eli eipä päässyt vuokralaiseni muuttamaan tänään, ei. Eikä pääse huomennakaan, eikä ylihuomenna. Tosi harmi, koska olin optimistisesti luottanut siihen, että "Hyvin keritään" ja "Ei tässä ole mitään kiirettä" ja "Ihan hyvää aikaa tässä on" ja "Joulupukki soitti juuri ovikelloa" ja "Sait juuri pääpotin lotossa vaikka et lotonnutkaan". Eli semmoista.

Lisäksi sattui jälleen takaisku, mikä on suoraan johdettavissa suomalaiseen laaturakentamiseen. Viimeksihän väliseinästä ponnisti tiilisauman raplinki n. 60cm:n korkeudelta, kun seinää porattiin 180cm:n korkeudelta.  Poraus tapahtui veskissä ja pullistus tapahtui keittiön puolella. Se vaati paklausta ja hiontaa ja paklausta ja hiontaa ja maalausta.

Mikäs se siinä?!

 Sunnuntaina sitten ruuvattiin sähköpistorasian kansi paikoilleen keittiössä, ei mikään kovin järeä toimenpide, niin väliseinän tiili ponnisti makarin puolelta. Siis aivan jotain käsittämätöntä. Haloo kaikki virolaiset rakentajat, enpä ollenkaan pitäisi teitä hullumpana vaihtoehtona suomalaisessa rakentamisgenressä. Sen sijaan suomalaiset rakennuttajat haukkuvat virolaisia kollegoitaan aivan olan takaa; juovat kuulemma kaljaa ja tekevät huonoa työtä. Niin? Miten asia poikkeaa suomalaisten rakennusmiesten touhuista, kysynpä vaan. Vastaan itse, eli ainakin siinä, että virolaiset rakennusalan yritykset maksvat maanmiehilleen Suomessa 8 euroa tunnilta! Sillä saadaan urakan hinta kivasti alas. Nyt on kuitenkin tehty ennakkopäätös Viron korkeimmassa oikeudessa, että Suomessa työskenteleville viroalaisrakentajille on maksettava palkkaa suomalaisen työehtosopimuksen mukaisesti. Ja paljonkohan se sitten mhtaa olla?

Taas paklataan

Ihan sama, sillä ainakin omassa remontissani olen törmännyt siihen, että ihan suomalaiset rakennusmiehet ovat tehneet tosi surkeaa työn jälkeä suomalaisen rakennusurakoitsijan palveluksessa. Ja nythän niitä sitten maksellaan takaisin, eli kärsijöinä olemme me asunnonomistajat, jotka olemme sinisilmäisinä uskoneet siihen, että poraamalla pienenpienen reiän väliseinään tuloksena syntyy todellakin vain pieni reikä. Eikä koko väliseinä hajoa!

Ja sitten varsinaiseen aiheeseen, eli rempassa on tällä hetkellä minusta johtumattomista syistä jonkinasteinen lamaannus, eli suma seisoo. Mitään ei tapahdu. Vain minulta katoaa joka päivä vuokratuloja. No sehän tämmöiselle boheemille ihmiselle luulisi olevan ihan merkityksetöntä. Rakas isäni, joka nukkui ikiuneen pian neljä vuotta sitten, sanoi lempilausanhduksenn "Tarkan talo tarvitsee!". Tätä  olen yrittänyt pitää mielessäni etenkin nyt, kun kyseessä on isän killingit.

Missä ovat kaikki ne nimeltä mainitsemattomat henkilöt, joiden rempoissa olen ollut auttamassa lukuisia tunteja? En ole katkera vaikka olenkin. Grrr...!!!

Stressiä pukkaa

Rempan tässä vaiheessa iski stressi. Eipä ole ihmekään, sillä homma pitäisi olla lapasessa neljässä päivässä, joista kaksi sijoittuu viikonloppuun. Viikonloppuna ei saa porata ainakaan sunnuntaina ja muutenkin porukoilla tuntuu olevan kaikenlaista muuta tekemistä, kuten kavereita tulossa kylään (aivan hyvin olisi voinut muuttaa vierailuviikoloppua), metsästysreissua (entisetkin linnut on vielä pakastimessa), Liperin leipäpäivä (onko siellä nyt joka vuosi rampattava) ja synttäreitä (kun on täyttänyt 20 vuotta, niin tartteeko sitä sen jälkeen enää mitään synttäreitä viettää). Eli kun tarkastelen näitä em. menoja, niin mielestäni ne ovat aika toissijaisia.

Luulen, että en saa asuntoa valmiiksi ajoissa. Saan. En saa. Saan. En saa. Sähkäriäkin on odotettu viimeiset kolme päivää, mutta hän ei ole vielä kiireiltään joutanut paikalle. Onneksi tuleva vuokralainen vaikuttaa oikein mukavalta; hän itse ehdotti, että ei haittaa vaikka muuttaisikin remontin keskelle! Hienoa! Siinä on asenne kohdallaan. Lisäksi hän on itse ollut asentamassa listoja ja kaapistoja. Varmaan harvalla on tällainen onni vuokralaisen suhteen. Ei ole nimittäin peukalo keskellä kämmentä!

Itsellä on ollut aika vaikeaa viimeiset päivät, sillä osaamiseni taso on liian alkeellista tämän hetkisiin töihin. Tänään minulla oli kuitenkin muutama homma. Toimin ensin hanslankarina, sitten tyhjänpanttina ja loppuillan lankkailin muiden kantapäitä. Lisäksi sain pidellä ovea pystyssä noin puolen tunnin ajan. Ja ruuvata 18 ruuvia, koska olen ainut, joka osaa ruuvata tavallisella meisselillä eikä tarvitse hommaan porakonetta. Tunsin itseni todella hyödyttömäksi. 

Olen huomannut, että kun en oikein keksi mitään tekemistä, niin turvaudun tutuimpaan, eli alan siivoilemaan ja järjestelemään tavaroita. Mutta on mulla siellä pikkutarkkaa porukkaa, kun heti tulee palautetta, että missä on pora, jonka juuri viskasin lattialle?!! Lattialle? Mietipä sitä. Remppani on kaupungin siistein ja kai nyt sen eteen jotain hommiakin on tehtävä.

 Kehitin I-verhokiskon asentamiseen hyvän apuvälineen. Lovetun pahvilappusen avulla saimme kiskon kulkemaan suorassa. -kisko on kuulemma vanhanaikainen, mutta kunnioitan perinteitä. Lisäksi se oli halpa ratkaisu.

Punkkuu vai punaviiniä, kaljaa vai olutta?

Olen miettinyt jo kauan suomalaista viinakeskustelua. Yksi meille tyypillinen asenne on, että kaikki alkoholia sisältävät aineet määritellään viinaksi. Se tekee asioista liian suoraviivaisia ja turmiollisen tuntuisia. Itseäni ärsyttää eniten kuitenkin se, että ravintoloiden valikoimat ovat erittäin suppeat ja tarjoilijoiden tietämys juomista todella vähäistä. Ja nythän puhutaan tietenkin oluesta. Ei kaljasta. Kyllähän sitä kaljaakin on, mutta se on ihan eri asia se.

Olen jo paasannut siitä, että yleensä ravintolassa ruuan seuraksi voidaan tuoda olut limpsalasissa. Harvemmin näin käy viiniä tilanneelle. Kerran sain tumman olueni jopa siiderilasissa ja kun siitä mainitsin, niin tarjoilija kävi ystävällisesti kaatamassa juoman lasista toiseen (!); hyvästi vaahtokukka. Yleensä olut tuodaan pöytään puolen litran lasissa, jossa se ehtii väljähtyä ennen ruuan aloittamista. Sen sijaan viiniä voi saada 12, 16 tai 24 cl:n annoksina. Tämä on epätasa-arvoa, jos mikä.

En todellakaan hifistele oluen tuntemuksella, mutta jotain siitä tiedän kuitenkin. Kuten sen, että erityyppisille oluille on omia laseja, joissa niiden maku säilyy hyvänä koko juomanautinnon ajan. Lasi voi olla korkea tai matala, kapea tai leveä, muodoltaan solakka tai pyöreä, paksuudeltaan ohut tai leveä. Mutta missä mättää, että 80% tarjoillaan reilun puolen litran saavissa, jonne se on kaadettu asiaa sen kummemmin pohtimatta. Toki lagereille isot lasit käyvät aivan hyvin; etenkin jos on kova jano. Muussa tapauksessa niitäkään ei pitäisi kaataa ihan mihin sattuu. Lasin muodolla on monenlaisia vaikutuksia oluen makuun ja nautittavuuteen. Lasi voi esimerkiksi kaveta suuta kohti ja näin aromit säilyvät lasissa pitempään. Lasin muoto voi myös vaikuttaa oluen vaahdonmuodostukseen, jolla on tietty vastaavasti vaikutus jälleen aromien säilymiseen.

Myös ulkonäöllä on iso vaikutus mielihyvään. Kun istut odottamassa ruokaa ja kavereille tuodaan viini kauniissa lasissa (tai ainakin tunnistettavasti viinilasissa) ja itse saat IPA:si isossa pint-lasissa (eli siinä samassa missä cociksenkin), niin kyllähän se vähän masentaa. Korostan, että puhun nyt ravintola-illallisesta enkä mistään oktooberfestistä, missä periaatteena on käsittääkseni kiskoa hanalagereita kolpakoista nahkahousuissa.

Olikohan tumma Kozel

No, minulla on varaa ajatella ja jopa purnata tämmöisestä mitättömästä asiasta. Kun seurueen muut jäsenet ostavat 14 cl viiniä, niin meikä hurauttaa juoda melkein nelinkertaisen annoksen olutta?! Sitäkö tässä ajetaan takaa? Vai sitä, että väljähtänyt olut (lue:kalja) peittää ruuan maun alleen, mikä on ehkä hyvinkin oleellinen pointti kun kokki sairastui ja saatiin kaveri tuuraamaan?

Omassa kotikaupngissa olisi kiva käydä joskus syömässä ns. ulkona niin, että koko setti olisi kunnossa. Se tarkoittaa sitä, että kun viinitilauksen jälkeen jatketaan oluttilauksella, saisi kuulla muutakin kuin "Karhuu ja Olvii ja Koffii hanassa ja Kötseliä".  Mikä siinä mättää??

Red Ale

Remppaa pukkaa, osa 5

Just do it!

Olenko jo maininnut, että remppani on kaupungin siistein? Joka tapauksessa sillä ei näyttäisi olevan kovinkaan suurta painoarvoa siinä vaiheessa, kun itse seisoksin tyhjänpanttina ja odottelen, että kaapistojen asennus alkaa. Nimittäin, on sen verran kohdallaan oma itsetunto, että voin aivan suoraan arvioida osaamiseni tasolle 0 (nolla) asennushommissa.

No sen verran voin kuitenkin kehua, että pitämällä asuntoa siistinä, siellä oleva rakennuspöly on ollut todella vähäistä. Tämä näkyi hyvin erityisesti eilen, kun aurinko paistoi huoneisiin; partikkeleita ei leijaillut valonsäteissä! Sen sijaan huomasin, että ikkunoihin oli jäänyt muutama raita. Onneksi tänään jo satoi.  Epäonnekseni minulla on tarkka luonne. Sen takia emme vieläkään pääse itse aiheeseen, vaikka todella tärkeää asia tämäkin on. Erityisesti niille harvoille blogini onnekkaille seuraajille, joilla on alastamme jo kokemusta: eli työergonomiaa muutama sananen.

On kaksi tapaa pestä parvekelaseja, nimittäin oikea ja väärä! Oikeassa kuvassa, mikä siis on kuitenkin vasemmalla puolella, minulla on ikkunakuivain vasemmassa kädessä. Näin käsi ei mene keskivartalolinjan ohi ja selkä pysyy suorassa.  Myös niska on suorassa, koska katson lasin yläreunaa silmiäni liikuttamalla. Väärässä kuvassa, mikä puolestaan on oikealla puolella, minulla on ikkunakuivain oikeassa kädessä, jolloin joudun kurottamaan kättäni keskivartalolinjan ohi ja lisäksi paita nousee ärsyttävästi housunkauluksesta paljastaen vyötärölle keräämäni (talven varalle) vararavintomuhkuran. Molemmissa kuvissa olkavarsi kuormittuu, mutta se on pieni asia siihen verrattuna, että olisin ollut korkeammalla ja iskenyt pääni parvekkeen kattoon. HAH!

OIKEA

VÄÄRÄ

Remppaa pukkaa, osa 4

Mietin tuossa äsken, että jos jaksaa painatella lokakuun ekaan päivään, niin sitten voisi ottaa hieman seesteisemmän jakson. Nimittäin, kohta on kolme viikkoa joka ikisen työpäivän jälkeen tehty hommia rempassa. Mielestäni saavutus on melkoinen kun ottaa huomioon, että paikalla on minimalistinen porukka maksimaalisella työnteholla varustettuna. Lisäksi meillä on realistinen käsitys omista työtaidoista, optimistinen tapa tarkastella tulevaa (lähinä seuraavaa remppailtaa), korkea riskinottokyky ja matala epäonnistumisenpelko. Siitähän se paras mahdollinen remppaporukka koostuu. Ihmettelen silti suuresti, että olemme kohdanneet vain yhden ison takaiskun kuuluisilla viimeisillä sanoilla "Ei tähän poranterään mitään merkkiä tartte laittaa!" Kohtasimme myös pienen takaiskun, kun kalusteiden loppumittoja tarkistetiin. Niinpä jouduimme paklaamaan vielä muutaman sentin sekä eteisen että keittiön seinään. Ja maalaamaan ne. ja hiomaan. Ja maalaamaan.

3.vko alussa

Remppa on kaupungin siistein. En tarkoita coolein, vaan siis puhtain. Rappukäytävään ei ole jäänyt jälkiäkään sementtipölystä, laastista, maaleista, tasoitteista, primereista tai muista remonttiin kuuluvista lieveilmiöistä. Koska asia korreloituu huoneiston sisällä, niin samassa suhteessa paikat ovat pysyneet siisteinä eikä pölyn määrä ole noussut kohtuuttomaksi missään vaiheessa. Tämä tietenkin helpottaa loppusiivousta, jonka hoitaa kaleeriorjani tarkan valvonnan alla. Jos herää kysymys kuka, niin mielellään sen kerron asianomaiselle ihan vaan varmistaakseni hänen läsnäolonsa!!!

Siistein remppa IKINÄ!

Remppaa pukkaa, osa 3

Taisi tulla pieni laskuvirhe tuossa viimekertaisessa kirjoituksessa, sillä remppa-aikaa ei todellakaan ollut tuolloin kolmea viikkoa, vaan reilut kaksi. Eli kiirettä pitää. Etenkin, kun tuli ensimmäinen ja toivottavasti samalla viimeinen takaisku projektissa. Eräs nimeltä mainitsematon henkilö, joka en kuitenkaan ollut minä,  otti käteensä järeän kiviporakoneen, jolla oli tarkoitus piikata hieman seinää jääkaapin sähköjohtoa varten. Kyseessä oli liian iso kone liian ohuelle seinälle.

Terveisiä keittiöstä

Ja niinhän siinä kävi, että kertaalleen ylitasoitetun ja kahteen kertaan maalatun seinän puolelle tuli pullistuma. Ja aina pitää löytää jotain positiivista, niin meni onneksi oman seinän puolelle, eikä naapurin! No, tästä vastoinkäymisestä selviämme vielä uuteen nousuun. Tänään jo jatkoimme huhkimista hiljaisemmissa merkeissä, eli maalasimme keittiön seinät ja kaikkien huoneiden patterit. Lisäksi maalasimme wc:n seinää yhden kaakelikerroksen verran.

Nimittäin, edellinen remontoija oli puolestaan tehnyt laskuvirheen kaakelilaatan menekkiä laskiessaan ja veskin seinien ylin kerros oli ilman laattaa. Tosi mielenkiintoinen ratkaisu, mutta ajattelin, että en nyt ala laatoittamaan sitä itsekään ja sutaisin päälle valkoisen maalikerroksen. Johan kirkastui veskikin kummasti!

Pensseleitä pestessäni käsienpesuallas meni lopullisesti tukkoon ja päätin puhdistaa hajulukon. On nimittäin talenttia, sillä kiinteistönhuoltopalveluissa käymme sen läpi ja esittelen karmeita kuvia opiskelijoille likaisista hajulukoista. Tein puhdistuksen suurin piirtein samalla tavalla kuin Remontti-Reiskakin, paitsi minulla oli muovinen vastaava ja siihen oli kytketty vielä pesukoneen liitinosa. Enkä istunut pyllylläni lattialla vaan olin paljon asiallisemmassa työasennossa. Löytyi sitten pikkuLEGOja, likaa, likaa ja likaa. Ja sitten oli vielä vähän likaa.

Irti välinesidonnaisuudesta!

Loppusilauksena vedettiin vielä praimeri keittiön lattiaan laatoittajaa varten. Eli primer, millä saadaan sitten kuivapuristelaatta kiinnittymään paremmin betoniin kiinni. Ohjeessa luki, että pölyttömälle pinnalle. No, ehkä siivousalan ammattilaiselle pölytön pinta luo erilaisen mielikuvan kuin jollekin muulle. Kun olimme ensin imuroineet lattian, yritimme saada viimeisetkin kivimuruset ja pölyn pois vielä ikkunakuivaimen ja mekaniikan avulla. Nimittäin, ei ollut paras mahdollinen imuteho teollisuusimurissa, vaikka olinkin puhdistanut sen suodattimen.

Huomenna tulee taas ammattilainen raksalle ja me hanslankarit raahaamme laminaatit odottamaan asennusta. tehdään se sitten itse. Katsoin vielä toisenkin kerran animaation, ja kyllä se varmaan onnistuu. Sitä ennen on vielä maalattava karmit ja ostettava polvisuojat.

Remppaa pukkaa, osa 2

No nythän siinä kävi niin, että minulla homma helpottui huomattavasti! Kollegan isäpappa innostui auttamaan ja ammattimiehellä syntyy jälkeä tosi nopeasti. Niinpä kolmessa päivässä on meikäläisen asunnon kaikki katot maalattu sekä seinät ylitasoitettu ja maalattu! Aivan mahtavaa! Minulle jää vain keittiön seinien maalaaminen sekä ovenkarmien ja pattereiden maalaus. Ja sitten tietenkin se laminaattilattian asennus ja kalusteiden asennuksessa jelppiminen sekä mahdollisesti loppusiivous.

Aikaa on vielä kolmisen viikkoa jäljellä. Maanantaina tulee laatoittaja ja sen jälkeen kun sutaisen maalit keittiöön, niin pääsee jo asentamaan kaapistoja. Uskon, että kerkiämme. En usko. Uskon.

Suomalaista laaturakentamista...

Kun purimme keittiökaapistot, niin paljastui mielenkiintoinen ilmastointikanavarakennelma. Liesituuletin oli liitetty taipuisaan ilmanvaihtoputkeen, mikä puolestaan oli työnnetty hieman paksumman ilmanvaihtoputken sisään ja se oli työnnetty vielä hieman paksumman ilmanvaihtoputken sisään. Ilman tiivisteitä. Vaikutti epämääräiseltä ja jopa luvattomalta - ja olikin sitä.

Eipä muuta kuin kaikki kolme putkea irti ja asiallinen putkisto tilalle. Itse en tätä olisi osannut tehdä, mutta mies onneksi ymmärsi asian ja jatkossa naapurit eivät pääse nauttimaan gourmeeruuan tuoksuista...

Ehkä eniten pelkäsin, miten saan hiottua muovimaton huopapohjan irti betonista. Ensin kaavin sitä irti maalikaapimella, mutta se oli hidasta. Onneksi pojalla oli epäkeskohiomakone, jolla työ sujui todella nopeasti! Koneen  "tarranauhakiinnitys takaa nopean hiomapaperin vaihdon". Tällä kertaa mainos piti todella paikkansa. Nimittäin hiomalaikka pysyi paikallaan pari kierrosta ennen kuin sinkoutui juuri hiomaani seinään. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut vielä vaihtaa paperia, joten jouduin painamaan konetta aika voimakkaasti lattiaa vasten, jotta se pysyisi paikallaan. Kulutin peräti kolme hiomapaperia, joista yksi pysyi hyvin paikallaan ja kaksi muuta sinkoili mainoksen lupauksen mukaisesti tarroista irti.

Ennen hiontaa

Hionnan jälkeen

Viime viikolla rempattiin neljänä iltana. Tällä viikolla on rempattu neljänä päivänä. Toivottavasti lopussa ei tarvitse rempata neljänä viimeisenä yönä...

Ja tyttöhön toi sitten Vilin hoitoon raksalle. Onneksi Vilillä on valkoinen turkki, niin ei huomannut ollenkaan, miten täynnä hiontapölyä hurtta oli...

Remppaa pukkaa

Meikäläisellä on työnteko verissä ja se on peritty rakkaalta isältäni, joka nukkui ikiuneen vajaa neljä vuotta sitten. Isällä oli aina joku homma menossa ja tulosta syntyi. Minäkin puuhastelen koko ajan kaikenlaista ja te kaikki rakkaat lukijani, joita välillä on ihan monikoksi asti, olette huomanneetkin, että olen vahvasti suuntautunut rakennusalalle.

Tällä kertaa en aio kuitenkaan rakentaa linnunpönttöä, vaan asunnon. Tarkennan, remontoida. Kävin raksalla eka kertaa sunnuntai-iltana vähän katselemassa paikkoja ja potkimassa nurkkia. Maanantaina sitten tartuttiin toimeen ja 4 illassa purettiin ja kuljetettiin kaikki kalusteet kierrätyslavalle, irrotettu tapetit seinistä, revitty muovimatto irti keittiön lattiasta ja hiottu 1/5 osa lattiaa. Lisäksi tänään on kitattu isoimmat reiät seinistä ja pesty ikkunat siksi, että niistä tulisi valoa sisälle, kun lamppuja ei pahemmin ole.

Ei turhempi homma, kun kaikki tuo on tehty työpäivän jälkeen ja klo 19.00 mennessä. Olen ollut tarkkana siitä, että en aiheuta häiriötä muille asukkaille, etenkään kun en ole saanut vielä rakennuslupaa... Paitsi suullisesti. Siksi hommat on lopetettu tarkalleen seiskalta ja siirrytty syömään Subille. Kyseessä on nimittäin samalla kaupungin siistein ja anteliain remppa ja joka ilta tarjoan subit talkoolaisille. Halvaksi on tullut, sillä tähän mennessä talkoolaisia on ollut tasan kaksi, joista toinen oli yhden illan ja toinen neljä.

Itse ajattelin em. hommeleiden lisäksi maalata katot ja seinät, levittää praimerit keraamisen laatan alle ja auttaa laminaatin asennuksessa. Ja ehkä listoittaa. Ei hassumpi päätös, kun tuota koulutusta ei ole alalle eikä kokemustakaan kummoisesti. Mitä nyt yhden omakotitalon olen rakentanut (apuna), ollut auttamassa poikien remonteissa (USEASTI), tehnyt remonttia mökillä ja ollut hanslankarina ystävän asuntoremontissa saunasta puhumattakaan.

Haastaviin hommiin, eli seinien ylitasoittamiseen (huomatkaa ammattitermi), olen saanut kiristettyä ammattimiehen, joka tulee tekemään urakan tyttärensä painostuksesta, joka puolestaan lupailee kaikenlaista omasta ja näköjään muittenkin puolesta... Keraamista laattaa asentamaan sain yrittäjän, joka on tuttu jo aiemmista projekteista. Laminaattia asentamaan kaivataan vielä reipashenkistä porukkaa, jolla pääsyvaatimuksena on mielellään kokemusta aiemmista vastaavista asennuksista. Kaapistot asentaa luottofirma; en mielellään mitään nimiä mainitse, mutta Joensuun Keittiötukustahan ne tietty tulevat! Olen ollut niin paljon siinä firmassa talkoissa syystä jos toisestakin, että kyllä sieltä nyt ainakin muutamaksi illaksi talkooporukkaa löytyy. Tämä tiedoksi ainakin eräille, jolla on sama sukunimi kuin minulla.

Katselin eilen youtubesta ohjeita, miten maalataan oikeaoppisesti katto. Ihan kiva, ehkä olisi kannattanut katsoa muutama vuosi aiemmin. Opettelin myös laminaatin asennuksen animaation avulla. Kyllä vaikutti helpolta, eipä pitäisi olla hankaluuksia omassakaan lattiassa. Tuumasta toimeen vaan. Korostan kuitenkin, että arvostan erittäin paljon ammattilaisten osaamista. Itse olen oppinut liian monta asiaa kantapään kautta, mikä toisaalta on erittäin tehokas tapa oppia. Vaikkapa sähköjännitteen teho.

Laitan tässä vaatimattomana omankin opetusvideon, mitä voi katsella jos sattuu olemaan tapetin irrottaminen ajankohtaista. Ensin siis kastellaan kaksi vuotaa pelkällä vedellä (mitään kalliita tapetinirrotusliistereitä tartte ostella) ja sitten vedetään vuota suorin rantein ja niska ergonomisessa asennossa pois seinältä. Helppoa, kun sen osaa.

Ai missä ovat ne 29 tätä ennen otettua videota?! Nyt  en oikein kuule...