Uhraus!

Olen hyvin sitoutunut työhöni ja suhtaudun siihen todella intohimoisesti. Joskus mopo karkaa käsistä ja selvittelen ja pohdin niin paljon asioita, että se hankaloittaa välillä päivittäistä elämää. Etenkin ympäristöasiat saavat minut liekkeihin. Kauppareissu saattaa venähtää pitkäksi, kun yritän tihrustaa tuoteselosteiden tekstejä ja selvittää, mikä tausta jollain tuotteella on. Kotiin päästyäni sitten googlaan ja selvittelen lisää asiaa.

Joskus joudun ostamaan tuotteita kotiin, että saan tunneille näytemateriaalia. Kuten tänään. Ajattelin, että pyörähdän keksihyllyn kautta, ihan vaan tsekkaamassa, mitä kuuluu keksirintamalle. Kaikki kuluttajat eivät ole tieotisia siitä, että Turun sinappi valmistetaan Ruotsin sijasta Puolassa ja sama meininki jatkuu keksihyllyillä.

Mikä mielikuva tulee seuraavista keksibrändeistä: Kantola, JyväsHyvä ja Vanaja? Keskivertokuluttaja mieltää em. valmistajien tuotteet kotimaisiksi. Toki moni saattaa tietää, että JyväsHyvä kuuluu Kraft foods- nimiseen kansainväliseen yritykseen, jolla on toistatuhatta työntekijää pohjoismaissa. Myös LU kuuluu samaan konserniin. Mutta voivoi, tämäkin tieto on jo vanhaa, sillä Fazer Group on ostanut Kraft Foods:lta keksituotannon - siis JyväsHyvän keksitkin siirtyvät Fazerille elokuun alussa.

Toisaalta se voi olla hyväkin, koska Fazer on panostanut kotisivuihinsa ja sieltä saa hyvää tietoa sen ympäristöasioista. Sille Fazerkaan ei voi mitään, että kaakopapujen tuotanto voi olla kestämätöntä. Yrityksellä on kuitenkin jopa eettiset periaatteet, eli selvästi yritystä tehdä parhaansa sillä on. Mingon-munia valmistavasta herkkutehtaasta on tullut kahdeksassa maassa toimiva yritys, jonka ruokapalveut sekä leipomo- ja makeistuotteet ovat varmasti monelle tuttuja. Fazerin kotisivut on hyvät, kannattaa mennä tsekkaamaan ympäristövastuullisuutta. Silti Fazer myöntää, että sen on vaikea valvoa tuotantoketjua Länsi-Afrikassa, missä lapsityövoiman käyttö ja epäinhimilliset työolosuhteet sekä erittäin vaarallinen kaakaopapujen keruu on arkipäivää.

Ja sitten asiaan. Nimittäin JyväsHyvän Hetkiset kaura-suklaa keksipaketista kävi ilmi, että keksit on valmistettu Puolassa. Tämä oli niin tärkeä tieto, että päätin siirtää keksipakkauksen ostoskoriin näytemateriaaliksi. Kotona huomasin, että keksipaketin parasta ennen päiväys oli ollut 4.8.2012. No Eviran mukaan kauppa sai myydä tuotteen minulle, koska keksit lienevät vielä käyttökelpoisia päiväyksen jälkeenkin. Päiväysvanhasta tuotteesta olisi kuitenkin pitänyt ilmoittaa. Tässä sen näki, että kuluttaja, jota kiinnostaa vain tuotteen alkuperä, ei näköjään enää jaksa kiinnostua siitä, onko tuote kaiken lisäksi vielä päässyt vanhenemaan. Mutta kenen asia on varmistaa, että myynnissä on kunnollisia tuotteita?! Päätin testata vielä illemmalla keksien tuoreutta...

Kantolan keksit ovat niin suomalaista, että! Paketista selvisi kuitenkin, että keksit oli valmistettu Ruotsissa Göterborgs Kex:n tehtaalla. Päätin siirtää paketin ostoskoriin, koska näytemateriaalia tarvitaan aina. Kotona huomasin, että näitten keksien syönnillä ei ole kiire, sillä parasta ennen päiväys on vasta 10.2.2013. Kantolan markkinoijana toimii norjalainen Orkla-konserniin kuuluva Chips Ab. Ympäristöasioista ei paljon kerrottu enkä ihan saanut selvää, kuka Kantolan oikein omistaa. Myynti- ja markkinointi tuntui vain kuuluvan Chipsille. "Leivomme ajatuksella", vakuutettiin kotisivuilla.

Toivioretkeni alkoi vaikuttaa jo toivottomalta, kunnes silmiini osui Suomen lippu ja niinhän siinä kävi, että Avainlippu varmisti, että Vanajan keksit todellakin oli valmistettu Hämeenlinnassa. Minun oli pakko saada tämä harvinaisuus näytemateriaaliksi, joten nakkasin senkin ostoskoriin. Kotona huomasin, että Avainlippu-merkki oli uudistunut jo vuosi sitten, mutta Vanajan paketissa komeili edelleen vanha merkki. Toivottavasti keksejä ei oltu tehty merkkiuudistuksen aikaan, koska parasta ennen päiväys ulottuu peräti 17.5.2013 saakka. Kyseessä oli kaakao-vanilja vohvelit ja sanomattakin on selvää, että vaikka keksipaketissa on Avainlippu, joka kertoo kotimaisuudesta, niin kaaakao tulee Länsi-Afrikasta ja erittäin todennäköisesti lapsityövoimalla tuotettuna. Koska Vanajan Korppu Oy on täysin kotimainen tehdas se on hakenut ja saanut luonnollisesti Avainlipun. 

Sitten muistin, että vohveleissa on niitä transrasvoja. Pakkauksessa kuitenkin lukee, että tuote ei sisällä transrasvoja. Kovetettua kasvirasvaa siinä on. Mats-Erik Nilssonin mukaan valmistajat ovat ruvenneet sekoittamaan kovan rasvan joukkoon juoksevia öljyjä, jolloin transrasvaa ei synny haitallisia pitoisuuksia. Mikäli tuote on osittain kovetettu, siinä on edelleen haitallista transrasvaa ja tätä tietoa osittain vai kokonaan kovetettua, ei tarvitse ilmoittaa. Olo alkaa olla kuin harakalla, jolla on joko nokka tai pyrstö tervassa.

Tämmöistä kun sitä pohtii vapaa-aikansa, niin välillä tuntuu siltä, että haluaisi vaan ottaa sen vuorotteluvapaan ja lähteä ajamaan Suomen ympäri fillarilla. Silloin ei tarvitsisi ajatella mitään muuta kuin seuraavaa ylämäkeä.

Kivihommia!

Ei lopu meikäläiseltä virta lomallakaan. Olen monesti miettinyt, että voisihan se olla kiva vaan löhötä ja olla paikallaan, vaikka tuollaiset kaksi tuntia. Mutta ei voi mitään, että on kiva puuhastella ja tehdä jotain käsillään. Kun töissä tekee töitä koko ajan enemmän päällään, onneksi ei sentään päälaellaan. Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että tällä kertaa tekstistä ei tule kovin korkealentoista. Koetetaan silti.

Kun ostettiin kesämökki, niin jo toisella käyntikerralla alkoi tehdä mieli makkaraa. Pirkko-rouva ei ollut piitannut makkaranpaistosta, joten tontilta puuttui nuotiopaikka. Sen sijaan ranta oli ja on edelleen täynnä hienoja laattakiviä ja eikös me kyhätty niistä komea nuotiopaikka - grilli siis vaikka ei sen nyt oikea grilli ollutkaan. Siihen se jäi, saunamökin kupeeseen ja on edelleen samassa paikassa.

Näyttää kivikasalta?!

 Tänä kesänä mietittiin, että kun noita laattakiviä on niin paljon, niin tekaistaan grillin ympärille laatoista hieno kivetys. Minä tietenkin tarkkana ihmisenä suunnittelin, että pitää kaivaa maata pois, poistaa ehkä juuria, tasoittaa pohja hiekalla, juntata se ja tarkistaa vatupassilla korko. Vietto on tietysti grilliltä poispäin. Aloin jo melkein rajaamaan aluetta naruillla ja tolpilla.




Mutta kun siinä sitten ystävän kanssa tarkemmin mietittiin, niin tultiin siihen tulokseen, että ei kaksi naisihmistä moista pikkutarkkaa touhua jaksa tehdä.

Siispä tuumasta toimeen taas! Ei mitään alueeta rajattu. Eikä tällä kertaa edes sen kummemmin suunniteltu! Siitä vaan silmämäärällä alettiin haravoimaan isoimpia käpyjä ja risuja laattakivien alta pois. Onneksi oli kasa kivituhkaa ja sitä sitten leviteltiin pahimpien kuoppien kohdalle.  Rannalta käytiin etsimässä liuskekiviä, mitkä sopisivat parhaiten vierekkäin ja näyttäisivät hyviltä. Sitten vaan passailtiin, tiivistettiin kivituhkalla ja ihan silmämääräisesti edeten saatiin muutamassa tunnissa tekaistua huippuhieno pihalaatoitus grillin ympärille.

Lapiolla kivituhkaa.

Alkaa hahmottua...

Se on siinä!

Niin se vaan on, että kun on korkea stressinsietokyky ja alhainen epäonnistumisenpelko, niin saa aikaiseksi vaikka mitä! Ja lyhyessä ajassa! Kyllä nyt passaa paistaa makkaraa!

Taas me tuunataan, osa ...!

Meikäläisen peukalo ei tunnetusti ole keskellä kämmentä ainakaan missään nikkarointia vaativissa asioissa. Jo tämän blogin aikana on tullut tuunattua kaikenlaista. Jopa siinä määrin, että tilauksia on sadellut vaikuttuneilta lukijoilta, mutta ei riitä aika tekemään kaikenlaisia härveleitä linnunpöntöistä vaativampiin tuolien entisöinteihin, vielä. Isäni, joka nukkui ikiuneen 2½ vuotta sitten, opetti minulle, että aina kannattaa puuhata jotain pientä, niin saa paljon aikaiseksi. Se onkin ollut oiva oppi, jonka avulla pikku hiljaa tehden hommat on tullut hoidettua. On syntynyt kassia, sytytyspalaa, kasvulavoja, patalappuja, tuolinpäällisiä jne. eli laajalti kaikenlaista kotitalouteen liittyvää. Ehkä paras tuunaukseni on nurmikon ilmastointikengät lankusta ja rautanauloista, mutta niistä joskus toiste.

Meillä oli kesämökillä päässyt saunamökin kuistin lattia hieman lahoamaan, joten se piti uusia tänä kesänä. Samalla oli järkevä oikaista mökkiä ja laittaa uudet runkotolpat entisten tilalle. Saunamökki on nimittäin niin lähellä rantaviivaa, että siitä on pidettävä huolta kuin kultaharkosta; uusi mökki olisi rakennettava nykyisten sääntöjen mukaan liian kauas rannasta. Kesämökillä on oleellista se, että saunasta pääsee äkkiä pulahtamaan uimaan eikä tarvitse tarpoa puolta kilometriä todetakseen, että vesi on liian kylmää.

No, tarjoonnuin tietty tehtävään, kokemusta ja referenssiä nimittäin löytyy.  Niin kyllä todella ällistyin, että meikäläiselle oli varattu projektissa tontille lennelleiden styroxpalojen keräämistä, naulojen repimistä lahoista lattialaudoista ja jo valmiiksi naulattujen lautojen loppuun naulaamista.Vaikka nyt ei joka kerta ole tullutkaan sitä metrimittaa käyttäneeksi, niin olisin kyllä luullut, että meikäläisen ammattitaitoa olisi hieman korkeammalle arvostettu!

Ei näytä kovin vaikeelta - hmph!

Meikäläinen ei tietty ole ollut koskaan turhantarkka noissa hommissa, joten tartuin toimeen. Oli oikein moderni purkurauta apuna, ei mikään sorkkaraudan serkku. Toisen laudan kohdalla aloin sitten pohtimaan, mikä idea on kiskoa ruosteisia ja metallinkeräykseen meneviä nauloja lahoista lattialankuista, kun ne saa ihan hyvin kerättyä lautojen polttamisen jälkeen nuotiostakin. Korostan, että ajatus iski päähän vasta toisen laudan, ei ensimmäisen, kohdalla.

Jotain rajaa...

Koska naulojen nyhtäminen alkoi siis tympi, piti keksiä jotain kehittävämpää hommaa. Kierrätysihmisenä ajattelin, että parempia lautoja voisi hyödyntää johonkin. Ja löytyihän se kohdekin; kompostin kannet. Tuumasta toimeen. Koska tällä kertaa halusin näyttää, että olisi ne senttimetrit meikäläiselläkin pysyneet hallinnassa, otin käyttöön metrimitan, sellaisen metallisen, mikä näytti hienolta, kun roikotin sitä työhousujen (!) reisitaskussa.


Ekana siis mitattiin suurin piirtein kannen koko ja suunniteltiin lautojen pituus. Sitten kiskottiin naulat irti laudoista ja sahattiin ne määrämittaan. Sen jälkeen kuskattiin laudat kompostin päälle, vähän passailtiin ja alettiin nakutelemaan. Oikein kotkattiin naulat! Se on sitä meidän timpurien ammattislangia.Tuli tosi hieno, vaikka ite sanonkin. Tällä kertaa annan tosi paljon pisteitä sille, että nyt homma siis suunniteltiin ihan rauhassa, käytettiin pari kertaa metrimittaa ja kuljetettiin kaikki kamat kerralla tekopaikalle. Ja mitä nyt tuli muutama pieni mittavirhe, niin ne vaan lisäsivät kompostinkansien retrohenkisyyttä.

Pieni mittavirhe...

Järjestelmällisyyttä löytyy!

Saalista!

No, kyllä minun on tässä lopuksi sanottava, että jos olisin organisoinut sen saunarempan, niin ehkä olisi saattanut käydä niin, että pientä heittoa olisi ollut mitoissa. Ehkä runkotolppien vaihto ei olisi onnistunut. Ja ehkä ei olisi tullut valmista ollenkaan. Tai ainakin tulos olisi ollut hieman liian kotikutoisen näköinen. Saattaisin sittenkin tarvita pientä preppausta rakennustöihin. Joku pieni kurssi, tuollainen  kaksi vuotta kestävä tvp rakennusalalle. Sillä saisin varmaan helposti päivitettyä nykyisen ammattitaidon puutteet...

Komposti ennen.

Komposti jälkeen.