Kerro kerro kuvastin...

kuka ei oo kerinnyt yhtään vetämään lonkkaa lomalla?! Koska tuntui todella vaikealta vastata, niin päätin tekaista peilin! Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Varsinaisen peilin olin ostanut SPR:n Kontista parilla eurolla parisen vuotta sitten, mutta kehyksen teko jäi vaiheeseen, sillä uupui sekä inspiraatio että lautoja. Nyt siis löytyi molempia, yllin kyllin.

Ekana ajattelin, että teen suorakaiteen muotoisen kehyksen, mutta sitten päätin, että teenkin kulmat jiiriin. Meikäläiselle se tarkoitti sitä, että sahaan kulmat 45 asteen kulmaan! Helppoa, ajattelin, koska kesällä tuo ajatus kulkee paljon kevyemmin kuin talvisaikaan! Olin toki kuullut jotain ininää, että jiiriin sahaaminen on sekä vaikeaa että helposti epäonnistuvaa, mutta meitsiä ei pienet uhkaukset lannista! Ei muuta kuin sahaamaan. Keksin siinä vielä sellaisenkin idean, että käytin jo sahattua palaa mallina seuraavalla laudalla! Ja sen verran olin tarkka, että varmistin vielä kulman kulmaviivaimella.

Ällistyin, miten nopeasti sain sahattua palat. No toki kyseessä oli vain neljä laudanpalasta ja kahdeksan kulmaa, mutta silti. Kun sommittelin paloja huomasin, että seuraavalla kerralla (joka tulee piakkoin), kannattaa katsoa, että kaikissa laudoissa kasvurenkaat ovat samansuuntaisesti. Ihmettelin myös sitä, että niinkin hyvälle sahurille kuin itse olen, voi sattua pientä mittavirhettä. Painotan sanaa pientä, sillä kun kittasin loppuvaiheessa kulmat, ei kukaan ulkopuolinen olisi huomannut mitään, ellen olisi maalannut kehyksiä ennen kuin paklausmassa oli kuivunut kunnolla. Tuli sitten todettua se, että märän paklausmassan maalaaminen näkyy paklauksen kuivuttua kutistumisilmiönä, mutta koska kyseessä on peilin kehys, luulisi nyt tärkeämpää olevan tuijottaa sitä varsinaista peiliä kehysten pienten mittavirheiden sijaan. Että siihen malliin!

Varsinaisen peilin kiinnittäminen kehykseen meinasi aiheuttaa haastetta, sillä ystäväni, jonka seinälle itse asiassa nikkaroin koko hökötyksen, keksi, että voisimme kiinnittää peilin kehyksiin oluttölkkien avausklipsien avulla! Todella hyvä idea, vaikken sitä itse keksinytkään. Jouduimme siis juomaan neljä kaljatölkkiä, että saimme klipsit irti ja hyötykäyttöön!!!

Uhraus...

Lopussa kiitos seisoo ja tässä tapauksessa peili seinällä! Olin ite tosi tyytyväinen ja näin vaatimattomana voinenkin mainita, että talenttia löytyy, jos joku sattuu tarvitsemaan peilintekoapua! Erityisosaamista on erityisesti siinä, että käsissäni uudetkin tavarat saa näyttämään yllättäen vanhoilta! Tässä nimenomaisessa tilanteessa asiasta oli vain pelkkää hyötyä, sillä mökki, minkä seinälle (joskin remontoidulle) peili tuli, on rakennettu joskus vajaa sata vuotta sitten.


Ite tein!

On se vaan niin tyhmää...

Tuo otsikko on tietty varastettu siltä yhdeltä firmalta, joka väittää olevansa markkinoiden edullisin. Varmaan se monessa suhteessa onkin, mutta toki voi kyseenalaistaan sen, onko viisasta ostaa kaikkea jos ei ymmärrä, minne itselle turhaksi joutunut tavara pitää viedä.

Kävin keräyspisteellä ja totesin, kuten olen todennut jo lukemattomia kertoja, että suomalainen se ei  vaan opi lajittelemaan. Tai "oppia" on ehkä aivan liian ylimitoitettu sana kierrätyksen yhteydessä; kyse on selvästi siitä, että osalla ihmisistä asenne kierrätykseen on väärä, kieroutunut ja egoistinen.

Tyhmät asialla

Rinki-ekopisteitä on perustettu tiuhaan tahtiin ja Joensuussa jatketaan taas monen vuoden tauon jälkeen muovin keräystä. Vuosia sitten muovin kerääminen piti lopettaa, sillä ihmiset veivät keräyspisteeseen metallia, ruokaa puolillaan olevia pakkausastioita, liian suuria muovitavaroita, pvc-muovia jne.

Tahti on pysynyt samana, vaikka hyvää valistustyötä on tehty tässä välissä vuosikaudet. Kuten kuvasta näkyy, porukat tuovat muovin keräyspisteeseen edelleen metallia, liian suuria muovitavaroita ja likaisia pvc-tuotteita. Ja voi hyvänen aika, ei kai kiireisillä ihmisllä nyt ole aikaa tunkea noita muoveja tuonne pieneen reikään!!!

Nykyisin muovin lajittelu on muuttunut vielä "vaikeammaksi", sillä aiemmin pystyi humauttamaan keräysastiaan koko muoviastian kokonaisena; nyt korkki/kansi on irrotettava pakkauksesta erikseen! Kuka oikeasti uskoo, että niin tehdään?! Kuka lukee edes lajitteluohjeita?Kuka näistä nykyajan ihmisistä erottaa, mikä on metallia ja mikä muovia?!

Myös muovilaadut ovat muuttuneet nimiltään, ainakin valmistajilla on jo uudet kolmiot sivuillaan, vaikka virallisilla sivuilla muovien materiaalimerkit ovat pysyneet entisinä. Kuka tietää, mitä on EPE, EPP tai EPS-muovi?! EPE on entistä  polyeteeniä-low density; nykyisin solupolyeteeniä PE-E ja kolmion sisällä nro 4. EPP on entistä polypropeenia; nykyisin solupolypropeeni PP-E ja kolmion sisällä nro 5. Ja EPS on entistä polystyreeniä; nykyisin nimeltää solupolystyreeni PS-E ja kolmion sisällä nro 6. Polyeteenitereftalaatti eli PET on sentäs pysynyt omalla nimellään ja kierrätyskolmin numerona 1.

Ns.styrox on muuttanut muotoaan ja siitä on tullut kiinteämpää ja paremmin muotoiltua muttaedelleen on paikkakuntakohtaisia ohjeita (Ringistä huolimatta); joillakin paikkakunnilla polystyreeni eli styrox on sekajätettä, joillakin sen voi viedä muovinkeräykseen -etenkin jos siitä löytyy tuo E-lisäkirjain. Ja tämähän on päivänselvää kaikille?!

Totuus on aina totuus. Toivoisi, että ihminen, joka ei ymmärrä kierrätyspisteen yksinkertaista ohjetta "Ei saa laittaa astian aukkoa suurempia esineitä", olisi sen verran sivistynyt, että veisi liian suuren astian sinne, minne se on ohjeessa neuvottu viemään! Mutta ei! Tämä ei vaan toimi! Kun välinpitämättömyys, itsekkyys ja tyhmyys tiivistyy yhteen ja samaan henkilöön, käy kuten noissa kuvissa. Ja näitä ihmisiä Suomessa riittää.  En tiijä, jotenkin vaan ajattelen, että miten tätä jaksaa jauhaa vuodesta toiseen! Miksi tämä on niin vaikeaa? Sitten ollaan vinkumassa, kun jätetaksat nousevat. Olisi peiliin katsomisen paikka! Sen voi aloittaa perehtymällä Lassila&Tikanojan hyvään sivustoon ja siellä erityisesti tuohon suomalaisten kierrätysinnosta kertovaan totuudenpohjaiseen videoon - ei hyvä me!

Reiän syvin merkitys jäänyt hämäräksi