24.7.2011

Bamsse-fiilis

Heti alkuun pitää sanoa, että on ollut todella upeat lomasäät, ellette te kaksi uskollista lukijaani sitä nyt olisi sitten itse sattuneet huomaamaan. Ja olettehan te! Varmistan sen kuitenkin, koska se on tyypillistä luonteelleni.

Tsekkailin tuossa kesämökin päiväkirjaa, niin vuosi sitten samoihin aikoihin oli ihan yhtä upeat kelit - sekin on tietty yksilöllistä, että ovatko tällaiset hellesäät sitten upeita vai ei. Isäni, joka nukkui ikiuneen noin puolitoista vuotta sitten, oli iloinen muiden puolesta hellesäällä, mutta hänelle helle oli tukalaa ja monesti hänen pitikin mennä nukkumaan kellariin, missä oli viileää ja hyvä olla. Rapuissa kulkeminen oli sitten oma haasteensa; vanhalle ihmiselle tavallisista arkiasioista tulee monesti isoja juttuja, kun kunto heikkenee. Olisi siis osattava suhteuttaa tämäkin sää siihen, mikä tilanne kenelläkin on.

Mutta minulle helle tuntuu vielä mukavalta ja olenkin iloinnut, että nyt aika monelle on varmaan sattunut lomasäät kohdilleen. Olen edelleen sitä mieltä, että lomakelit ei ole pelkästään pukeutumiskysymys! Minusta ei ole kivaa, että keskikesällä on oltava villapaita ja takki päällä ulkona. Toiveena oli, että jos vaikka paitasillaan tarkenisi. Nyt siis tuo toive on toteutunut moninkertaisesti ja mökkirannan vesikin on ollut päiväkausia +25-asteista!

Koirakin sen tietää, että kesällä on pystyttävä olemaan ilman pipoa!

Mutta jos on kovin tuhma, voi joutua vilttiketjuun...

Helle aiheuttaa tietty kaikenlaisia ongelmia, kuten sen, että olisi pystyttävä olemaan mahdollisimman vähissä vaatteissa, saadakseen pysymään ihonsa viileänä. Tämä on tuottanut minulle ongelmia, koska päässäni on naksahtanut pahemman laatuisesti painonhallintamutteri. Se puolestaan aiheuttaa sen, että en enää ymmärrä, kuinka paljon oikeastaan voin lihoa tässä länsimaisessa yhteiskunnassa, missä kaikkea on paljon ja ainoa mikä uupuu, on itsekontrolli. Haluan nyt erityisesti tässä korostaa, että puhun siis vain ja ainoastaan itsestäni, eikös niin! Ongelmaksi asian tekee erityisesti se, että ympäristön kannalta en näytä enää kovinkaan esteettiseltä ilmestykseltä bikineissä, jotka ostin noin 10 kg sitten...

Toinen ongelma on se, että nyt me suomalaiset olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että hellettä ei tarvitse sietää, vaan elämän pitää soljua sisätiloissa ihan samanlaisena, kuin millaista se on silloin, kun ulkona on 25 astetta pakkasta. Tarkoitan tietekin ilmanviilentäjiä, jotka toimivat sähköllä. Sähköä ei Suomessa tuoteta uusiutuvien luonnonvarojen avulla, vaan pitkälti ydinvoimalla, minkä osuus sähköntuotannostamme on n.25%, vesivoima n. 14,5% ja tuulivoima n. 0,3%.

Ikkunoitahan ei voi pitää auki,koska ilmastointilaitteet menisivät sekaisin. Koska niiden tehot eivät riitä, on siis ostettava jäähdyttimiä, jotka toimivat sähköllä. Näin, kun emme tarvitse kesällä sähköä talojen lämmittämiseen, tarvitsemme sitä niiden jäähdyttämiseen. Ilmastonmuutoksen yhteydessä on oltu eräissä piireissä erittäin huolissaan siitä, miten maapallo kestää sen energiantarpeen määrän, mikä tarvitaan mm. talojen jäähdyttämiseen jos entistä useammissa maissa keskilämpötila nousee ja kesät alkavat olla entistä lämpimämpiä.

Siis oikeesti! Tähän on tultu. Ketään ei kiinnosta se, miten kaikissa niissä maissa, missä ilmasto on erittäin paljon lämpimämpää jo nyt, ihmiset ovat pärjänneet vuosisatoja! Olisiko meidän mietittävä, miten saadaan toimitettua pari miljoonaa jäähdytintä Afrikan kuivuusalueille, vai olisiko meidän keskityttävä sittenkin siihen, että miten me emme entisestään lisäisi sähkökulutusta ainakaan kivihiilipohjaisella (n. 16%) tuotannolla?! Ja onko pakko, että helle ei tunnu missään?

Tähän tämä taas meni. Ei mahda mitään...

Ai mikä ihmeen bamsse-fiilis? No se tulee siitä, kun istuu mökillä illalla klo 22 aikaa vielä hihattomassa paidassa, eikä kylmä yhtään!

2.7.2011

Yksin kotona...

Tulipa todistettua sekin, että meikäläisen mielikuvituksella varustettuna ei pimeiden syysöiden aikaan majailla yksin mökillä.

Harvoin onnistaa, että saan olla mökillä aivan yksin. Silloin en kuuntele radiota, en katsele telkkaria, en manaa hitaan mokkulan kanssa eikä minun myöskään tarvitse kuunnella, kun toiset niin tekevät. Lisäksi saan olla aivan hiljaa, ääneti eli puhumatta, mikä on suuri nautinto. Perusluoneeltani olen melko ujo, mutta sosiaalistun aina silloin, kun tilanne niin vaatii. Nautin siitä, että olen vaan ja puuhastelen kaikenlaista;mielellään montaa asiaa yhtä aikaa, niin voi aina tarpeen tullen vaiahtaa hommaa...

Tähän yksinoloon kuuluu tietty sekin, että myös yö on vietettävä yksin. Illan lähestyessä vilkas mielikuvitukseni pääsee vauhtiinsa ja sen kummempaa kauhuleffaa ei meikäläinen tarvitse. Varaudun tietty asiaan jo ennakolta, eli en lue päivällä mitään rikoskirjallisuutta. Viimeksikin luin "Ydinvoima, valta ja vastarinta" -kirjaa. Sitä luettuaan ei kyllä ensimmäisenä tule mikään moottorisahamurhaana mieleen. Tukka silti nousee tuollakin kirjalla pystyyn; niin heppoisella tietämyksellä on näköjän kansanedustajat päättäneet ydinvoiman puolesta.

No, illan lähestyessä alan kavahdella varjoja. Kuuntelen hyvin tarkasti kaikenlaiset poikkeamat metsän puolelta. Pahinta on, jos päivällä en ole huomannut vaikkapa työhanskoja saunankuistin penkillä ja illalla ne huomaan. Että onkohan tällä käynyt joku; jättänyt jo hanskat valmiiksi, niin ei jää sormenjälkiä... Mietin, mitä teen jos pihaan karauttaa auto täynnä korstoja, että alanko huutelemaan miestä vai otanko suoraan kännykän ja sanona, että soitin juuri hätänumeroon...

Mutta lopuksi, kun verhot ovat kiinni, ovi tiukasti lukossa ja painun peiton alle, ajattelen, että aamuun sitten vaan. Ja öitä!

Enkä näe ainakaan tätä tyyppiä, enhän?!

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...