Minä, tanskalais-ruotsalainen pihakoiravanhus Vili, olen tosi söpö. Ja kiltti! Ja söpö ja kiltti! Mutta sitten Mamma alkoi sanomaan, että minä olen lihonut. Se oli ihan totta, sillä minun toiseen takareiteen kasvoi patti. Ensin se oli pieni. Sitten se oli iso!
Mamma sanoi, että ei yksi patti miestä kaada! Ja niin sanoin minäkin, mutta sitten minä aloin kaatuilemaan ja Mammaan tuli vauhtia! Se soitti lääkärille ja niin sitä mentiin! Mutta lääkärissä minulla ei ollutkaan mitään vikaan ja Mammaa ärsytti, sillä sen piti maksaa se käynti ihan turhasta.
Kun päästiin kotiin, se patti alkoi kasvamaan ihan hulluna ja siitä tuli verta tai jotain. Ja Mamma, joka on sitä mieltä, että "kaikki maailman lapset on arvokkaampia kuin minä eikä koirien lääkärissä käyttämisessä ole mitään järkeä ja me eletään niin kieroutuneessa yhteiskunnassa, että eläintä pidetään arvokkaampana kuin ihmistä ja sen mielestä on väärin, että meillä on vara hoitaa eläimiä mutta ei ole varaa auttaa maailman köyhiä lapsia ja sekin on kuulemma väärin, että joku pieni viaton lapsi kuolee nytkin puhtaan veden puutteeseen", soitti minulle lääkäriajan. Että niin se vaan pani Mammakin realiteetit järjestykseen. Ja taas mentiin!
Lääkäri sanoi, että "Kasvain, täällä söpöllä ja erittäin hyväkäytöksisellä koira-vanhuksella on kasvain ja se pitää leikata!". Mamma kysyi, että kuoleeko siihen kun minä olen niin vanhakin, niin lääkäri sanoi, että ei tämä koira ainakaan, sillä ikä on vain numeroita! Että siihen malliin voit Mamma lopettaa sen rosvopaistikuopan kaivamisen...
 |
| Patti ja maha täynnä verta. |
Ja niin mentiin kotiin odottamaan sitä leikkauspäivää, mutta sitten minä liukastuin rapuissa kun Mamma hoputti minua aamulla pissille. Ja kun Mamma tuli töistä kotiin, niin minuun koski ihan hirveesti ja massu oli ihan turvoksissa ja punainen. Enkä oikein pystynyt edes kävelemään. Mamma sanoi, että nyt tuli lähtö! Ja seuraavana päivänä mentiin taas lääkäriin.
 |
| Jalka turposi |
Lääkäri sanoi, että minulla on verenpurkauma mahassa ja mahaan pitäisi laittaa putki ja samalla se leikkaisi sen patinkin. Mamma ei nikotellut yhtään ja se unohti heti kaikki ne maailman pienet köyhät lapset ja sanoi, että varataan vaan aika! Niin minä ajattelin, että Mamma taitaa rakastaa minua sittenkin aika paljon.
Aamulla Mamma otti meistä selfieitä ja sanoi, että otetaanpas Vili-poika meistä pari muistoa! En ihan ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Ja minun Täti vei minut sinne lääkäriin ja sanoi, että heippa vaan äläkä kuole! Sitten minä ajoin molemmat naapurin kissat puuhun ja kun ne aneli armoa, niin sillä välin ajoin koko meidän kylän kaikki hurtat harjulle Nickin, sen minun ärsyttävän otto-lapsen kanssa. Ja Nicki sanoi, että "WAU! Ukki olet aivan mahtava!!!". Ja antoi minulle possu-lelun joka vinkui ihan hirvittävästi, kunnes puraisin siltä kaulan poikki. Siltä possulta siis. Ja sitten kuulin Mamman äänen!
Ja niin minä pelastuin! Mamma ja Täti sanoivat, että onneksi olen hengissä ja Mamma jatkoi, että eipä mennyt rahat hukkaan, vaikka se oli kuulemma sanonut, että nytpä saatiinkin koko rahan edestä, kun lääkäri oli poistanut patin, laittanut poistoputken minun mahaan, leikannut kynnet ja vielä putsannut minun hampaatkin. Että koko poika kerralla kuntoon!
 |
| Tikkiä täkillä |
Sitten pääsin hoitoon Tätin luo, sillä ei minua nyt yksinkään voinut jättää kun minulla oli sellainen muovitötterö päässä. Ja on itse asiassa vieläkin. Pari ensimmäistä päivää oli aikamoista tuskaa Tätille, myönnän. Ja Mamma joutuu pesemään sen kaikki matot, mutta minkäs minä sille voin, että se lääkäri asensi nimenomaan sellaisen putken, mistä se kaikki verenpurkaumaveri tippuu just matolle?! Nyt siitä leikkauksesta on kohta viikko aikaa! Huomenna otetaan putki pois mahasta. Ja sitten saan namin!
 |
| Olenko Nicki? |
