Hyvä ja halpa?!

Minulla on ollut tässä viime aikoina kaikenlaista puuhaa, niin en ole jaksanut siivota kotona. Päätin ulkoistaa toiminnon. Kysyin ensin Nelosta, olisiko hänellä halukkuutta tienata hieman lisätuloja. Periaatteessa kuulemma kyllä, mutta siivouksen sijasta hän olisi halunnut leipoa. Mielestäni ne olivat kaksi täysin eri asiaa, joten en vastaavasti hyväksynyt hänen tarjoustaan.

Jouduin siivoamaan itse; äkkiäkös se ammattilaiselta käy. Asia tuli uudelleen ajankohtaiseksi tämän vuoden puolella ja kysyin ihan ohimennen ystävältäni, tuolta tynnyrisaunojen syvistä syövereistä nousseelta voittajalta, kiinnostaisiko häntä tienata hieman pimeästi; painotus sanalla hieman. Ällistyin, sillä häntä kiinnosti.

Kyselin sitten kollegalta, joka on ulkoistanut jo vuosikausia  kotinsa siivouksen alan ammattilaisille, että millaista  taksaa yksityisellä siivousliikkeellä työstä veloitetaan. Tämän jälkeen tein muutamia mielestäni melko vaativia matemaattisia toimituksia ja muita alustavia töitä (mm. perehdyin verohallituksen sivuilla lisätulojen verotukseen, kotitalousvähennnyksiin yms.) ja tarjosin ystävälle tiettyä summaa / siivouskerta ns. puhtaana käteen.

Eipä aikaakaan kun porstuasta alkoi kuulua kolistelua ja innokas ja tuore yrittäjä oli jo siellä virittelemässä vehkeitään. Ongelmaksi muodostui se, että olin itse paikalla. Ongelma oli molemminpuolinen; minusta tuntui nololta ja tyhmältä olla kotona auttamatta häntä ja hänestä tuntui tosi ärsyttävältä, että olisin seurannut hänen työskentelyään.

Hmm... valmiiksi kasteltu kuulemma?!

Lisäksi hän rehellisenä yrittäjänä sanoi, että olisin tyhmä jos auttaisin häntä työssä, josta itse maksan hänelle palkkaa. Lisäksi hän kuulemma tekee tosi hyvää laatua, vaikka tekeekin sitä omalla tavallaan eikä millään oikea oppisilla menetelmillä. ja minun olisi viisainta hävitä jonnekin sen verran liuhakkaan, etten myöskään ole hänen tielläänkun hän "luuttuua lattiat".

Tämän lauseen kuultuani olin niin sanaton, että itsekin yllätyin. Kerran kävin hiljaa hiipimässä ja katsomassa yrittäjän työntekoa, mutta häivyin vähin äänin ja laitoin silmät kiinni. Lopuksi ajattelin, että "Tarkoitus pyhittää keinot" ja"Sitä saa mitä tilaa" ja "Lopputulos ratkaisee". Nämä sanalaskut mielessä päätin, että seuraavalla kerralla en todellakaan aio olla kotona, kun harmaata taloutta harrastava yrittäjä astelee seuraavan kerran hommiin. Ihan vaan aseptisen omatuntoni takia.

Mikä EI kuulu joukkoon?

Mutta on kyllä annettava kiitostakin innokkaalle yrittäjälle, sillä siivouksen jälkeen hän alkoi kyselemään palautetta ja pyysim, että tarkistaisin paikat ja kertoisin, mitä pitää tehdä seuraavalla kerralla paremmin?!

Ja, kun oikein rehellisiä ollaan, niin itse asiassa sain kostuttaa mikrokuituiset siivouspyyhkeet lattian pyyhintään - ammattilainen kun kuulemma olen.

Orpotyttö ihmettelee

Minun nimi on Nicki ja minusta on tullut orpo! Minä nimittäin tulin tänne minun Ukin luo, mutta Ukkia ei näkynyt missään. Sehän yleensä ihan odottaa minua ja näyttää heti, montako hammasta sillä on vielä suussa ja miten komeasti se osaa murista! Mutta nyt sitä ei näkynyt missään. Ekana minä luulin, että se oli jahtaamassa sitä naapurin kissaa, kun se niin inhoaa sitä. Mutta oli kylmä ja minun tassuja palelsi, niin ei se Ukkikaan nyt ulkona olisi halunnut olla.

Sitten minä katsoin onko Ukki sen tuolilla, mutta ei ollut. Tuoli oli ihan tyhjä. Ukin ruokakuppi oli myös tyhjä mutta se nyt ei ollut mikään ihme! Etsin sitä vähän joka paikasta, mutta en oikein keksinyt missä se olisi, kun Täti oli kuulemma perustanut juuri siivouspalveluyrityksen  ja siivonnut Mummin talon. Niin siellä ei oikein enää haissut Ukille. Yleensä Ukki löyyy hetkessä.

Kysyin sitten Mummilta. Ja Mummi sanoi, että ensinnäkään se ei ole minun mummi, kun me ollaan niin eri näköisetkin ja toisekseen, se sanoi, että mennäänpäs istumaan. Sitten se vei minut takkahuoneeseen ja sanoi, että minusta on nyt tullut meidän perheen päämies! Elikkä kuulemma pääkoira! Eli sellainen, joka on nyt ykköskoira! Minä sanoin, että Ukki kyllä ei yhtään tykkää siitä! Kun se halusi aina olla kaikessa ykkönen, niin kuin esimerkiksi kulkea minun edellä lenkillä.

Ukkiko????

Mutta Mummi sanoi, että Ukki on nyt tässä. Ja näytti minulle sellaista ihmeellistä purnukkaa. Minä ajattelin, että Mummi on seonnut. Koska Ukki näytti niin eri näköiseltä. Sillä oli kyllä rusetti ja sen iänikuinen pallo, mitä se ei ikinä antanut minulle, mutta muuten se näytti niin oudolle. Sehän oli vaan sellainen harmaa pussukka. Ja Mummi tirautti itkut ja sanoi, että riittää, että minä vaan nyt uskon sitä. Ja että Ukki jätti minulle perinnön.

Niin ajattelin, että varmaan nakkeja. Ukki kun niin rakasti niitä. Mutta Mummi sanoi, että minä olen perinyt Ukin sängyn ja lelut ja oikeuden istua Ukin tuolilla ja Iso-Mummin dosetin, minkä Ukki oli perinyt Iso-Mummilta.

Mitä minä tällä teen?

Että se kulkee nyt niin kuin suvussa. Se dosetti.

Onks tää nyt oikeesti mun?

Ja sitten minä sain sen Ukin joululelun, mistä se tykkäsi kaikkein eniten. Se minkä se aina tappoi hetkessä, mutta nyt se lelu oli melkein ehjä.

Niin minä ajattelin, että kyllä se Ukki oli sitten minun kaikkein rakkain ja paras kaveri! Että jos se tuosta vielä tokenee, niin kyllä minä annan sen lampaan sille takaisin. Kun minä olen niin kiltti!