Caprikausi lähestyy...

Kyllä nyt pitää tuulettaa! Nimittäin, olen laihtunut yli 7 kiloa ja vielä on aikaa reilu 1½ viikkoa lopulliseen punnitukseen. Toisaalta, minunhan pitäisi hävetä, että olen syönyt liikaa ja kuluttanut maapallon varoja enemmän kuin mikä on kohtuullista yhdelle ihmiselle. Mutta nyt menee ilo yli ympäristöomatuntoni ja pelkästään riemuitsen!

Kaikki kiitos ensinnäkin ystäväni kollegalle, joka oli kertonut dieetistä ystävälleni, joka kertoi siitä puolestaan minulle. Hetkinen, miksiköhän hän kertoi siitä ylipäätään minulle? Oliko hän huomannut, että olin pitänyt viimeiset viisi kuukautta samoja housuja? Vai oliko hän huomannut, miten paidanhihani kiristivät omituisesti? Vai oliko hän vain kuunnellut liikaa valitustani siitä, että ainut asia johon voin itse sataprosenttisesti vaikuttaa, on karannut kontrollistani? Joka tapauksessa, tosi iso asia ja voin vain iloita, että nyt löytyi painonpudostusohje, joka ainakin minun kohdallani toimii!

Olen noudattanut ruokaohjetta kirpunnylkijätyylisesti. Sen sijaan en ole lisännyt lenkkeilyä oikeastaan yhtään, koska minulla on ollut hieman kiireitä...

Punnitsen vaakalla lounas- ja päivällissalaatit ja se on kannattanut. Huomasin, että mitä enempi laitan salaattia, sen isommalta annoskin näyttää Jos laitan paljon painavaa tomaattia, annos näyttää tosi pieneltä ja onkin sitä. Kun laitan salaattia 100 gr, saan lautaselleni optisen harhan, mikä on kuitenkin todellinen! Myöskään kanssaruokailijat eivät ole sortuneet säälittelemään syömisiäni vaan ovat päin vastoin ihmetelleet, miten isoja annoksia syön. Lisäksi, mitä enempi vihreää, sen parempi se on painonpudotukselle. Se on ollut todella mukavaa, että kertaakaan en ole tuntenut nälkää. Kävin ostamassa kaupassa dieetin alkajaisiksi proteiinipatukoita laatikollisen (tarjouksesta 1euro/kpl), sillä töissä en voi syödä välipalaa. En ole vielä patukoihin tympääntynyt, vaikka melkein yhden olen joka päivä syönytkin.

Olen myös säästänyt yli 100 euroa, kun olen vienyt oman lounaan koululle! Aamulla on mukava tehdä lounas valmiiksi pieneen kylmälaukkuun; se ei ole ollut vaivalloista vaikka aluksi niin pelkäsinkin. Ruuan merkitys on kasvanut; ajattelen päivää ruokataukoihin jaettuna. Se on uutta minulle. Nyt pidän tarkkaa huolta siitä, että syön ohjeen mukaan ja oikeaan aikaan! Tännekö asti piti elää, että tämäkin asia kirkastui?!

Ja sitten ihme: eräänä aamunan tajusin, että minulla ei ole koskenut viikkokausiin päähän.Työstressi on vain pahentunut; sillä suunnalla ei ole muutosta. Mietin, että ainut asia mikä on muuttunut, on ruokavalio. Ilmeisesti söin liikaa hiilareita?

Ja nyt sitten alkaa loppuhuipennusviikot! Otin jo kaapista caprit, jotka sopivat minulle viimeksi 6 vuotta sitten; kiva. Ne näyttävät muista ihan uusilta!