Ite tein (melkein)

Meikäläinen sai tuossa muutama viikko sitten mieluisan luottamustehtävän, eli Ykkönen vietti hääjuhlaa yli vuosi häittensä jälkeen ja juhlapaikalle oli syyt tehdä opasteet! Olin jo viime vuonna ilmoittanut, että opasteiden teko on rautaisinta osaamisalaani ja niinpä pääsin näyttämään, olenko sanojeni mittainen.

No tietenkin tuollainen opasteiden teko alkoi kiinnostaa muitakin, enkä saanut  tehdä (joutunut tekemään) kaikkea yksin. Ekanakin ystävä ehdotti, että tehdään (monikossa?) ne opasteet tauluiksi. Itekin olisin juuri sadasosa sekuntia myöhemmin keksinyt tuon idean, mutta niinpä vaan piti luopua tuosta kunniasta. Hmpf! En nyt ihan osaa sanoa, oliko se niinkään oleellinen asia koko tuossa opasteiden tekemisessä, tuo muodon keksiminen, mutta hyvä on hyvä on, myönnän: oli parempi idea kuin minun (jota en siis koskaan kerinnyt keksiä).

No ei muuta kuin kirppareille taulunkehyksiä ostamaan. Helposti löytyivät ja sen jälkeen soittelin miniälle, joka ei enää tuota hääjuhlaa ennen ollut miniäkokelas vaan ihka oikea, että passaako hopea vai mitä värejä kehyksiin laitellaan. Sain ns. vapaat kädet, kunhan vaan pitäytyisin melko neutraaleissa väreissä. kassissa oli siis ruskeat, keltaiset, vihreät ja oranssit kehykset... Mentiin ostamaan hopeaa spray-maalia, hopeahilettä ja mustaa maalia, jolla omin kätösin ajattelin maalata hääparin nimikirjaimet taulunkehysten sisään.

Hiomista vaille

Maalaus tehty

 Sain nopeasti hiottua taulut, joita piti siis tuunata neljä kappaletta kolmella nuolella. Myös maalaaminen sujui rattoisasti ja hetkessä olikin tämä tylsä perusvaihe tehtynä.

Pohjalevyn sahaus

Pohjalevyn maalaus

Kokoaminen

Ite tein (melkein)

Vaikka tauluissa oli jo pohjalalevyt, ajattelin tehdä niistä tukevammat lisäämällä pohjalevyn. Samalla taulun kiinnitys pystytolppaan helpottuisi. Pohjalevyjen sahaaminen tehtiin vähän järeämmällä kalustolla; meikäläinen ei olekaan mikään nappikauppias näissä hommissa. Myös nuolten sahaaminen sujui suit sait, kun annoin hieman ohjeita.

varsinainen kokoamisvaihe onnistui nopeasti ja ilman mitään vahinkoja, kun annoin ohjeita naulojen pituuksista ja muista oleellisista asioista.Toki minun piti myös naulata itsekin, minkä nyt ohjeiden antamiselta kerkisin.

Ennen opastetaulujen kokoamista minulle oli karusti selvinnyt, että nimikirjainten maalaaminen ei sittenkään ollut vahvinta osaamisalaani. Niinpä piti tyytyä paperifontteihin, jotka Ykkönen itse tulosti ja minulle jäi tietenkin erittäin haastava vaihe osuttaa kirjaimet keskelle taulua. 

Nyt oli niin hieno lopputulos, että piti ihan ite mennä poseeraamaan kylttien viereen!

Lomalla tapahtuu: The end

Hohhoijaa! Eipä viitsisi enää jauhaa, mutta pitää nyt kaikkien (teidän kolmen) uteliaisuus tyydyttää ja kertoa tuo lomatarina loppuun. Eli niinhän siinä kävi, että kolme vuorokautta kestäneiden tiukkojen neuvottelujen jälkeen (niin varmaan) sain tiedon sähköpostiini, että Lomapyörykässä ollaan todella pahoillaan kun minun eka lomailta kului rattoisasti pakastinlokeroa sulatellessa, mutta koska esitteessä ei siis (edelleenkään) ollut mainintaa siitä, että mökissä on pakastelokeroa, minun olisi pitänyt suhtautua asiaan kuin tuota haittaa ei olisikaan eikä niin ollen heillä ole mitään hyvitysvelvollisuutta.

Juuri näin se menee suomalaisessa asiakaspalvelussa. Syyllinen on asiakas, joka tuo esille epäkohdan, jonka pitäisi olla kunnossa kun mökki vuokrataan. Päätöksestä innostuneena kirjoitin vielä pari lausetta (sivua) aivan asiallista (ihan oikeesti!) palautetta asiaan liittyen. Annoin ymmärtää, että asiakas saadaan tyytyväiseksi pienillä asioilla, ei syyllistämällä. Etenkin kun mökin ohjeissa vielä luki,että ilmoita heti huomaamistasi puutteista ja vioista mökin huoltajalle?!

Niin sitten tuli viimeinen surkuhupaisa viesti. Tämän toisen kirjeeni jälkeeni, kun Pylpyrän pääjohtaja ja hänen arvoitettu hovinsa (ei siis lainkaan katkeruutta havaittavissa enää), olivat lukeneet huiman korvausvaateeni (20 euroa), heidän sydämensä suli ja he ilmoittivat armollisesti ja näin todeten, että olen erittäin tervetullut heidän mökeillensä edelleen ja saan alennusta 20 euroa seuraavasta varausmaksusta! Olivatko he odottaneet minun vaativan useiden päivien ilmaista oleskelua mökillä ja siksi suhtautuivat alussa niin nuivasti asiaan?!

Aikaa tässä koko prosessissa meni yli 1½ viikkoa.  Olisiko Pylpyrässä päästy halvemmalla (työajan käyttö ns. hukkaan ensin kielteiseen päätökseen ja sitten myönteiseen), asiakasmyönteisemmin (asiakas joutui odottamaan lopullista päätöstä todella piiitkään näinkin pienessä asiassa) ja jopa opittu jotain, jos heti ensimmäisen yhteydenoton jälkeen olisi kiitetty palautteesta, luvattu ilman muuta tuo varausmaksun suuruinen summa, pahoiteltu, toivotettu hyvää lomaa ja oltu tyytyväisiä, että sen hemmetin pakastelokeron sattui avaamaan asiakas, joka on käytökseltään korrekti eikä ilmesty ns. linjoja pitkin paikalle.

Summa summarum, kuten me entisajan latinistit sanomme, jos joku tässä menetti kasvonsa, niin se en ollut ainakaan minä!