Pallohullun päiväkirjasta; Kidnappaus

Mamma herätti minut eilen keskellä yötä ja sanoi, että nyt ulos sieltä täkin alta. Kello oli jotain keskiyö, vaikka mamma väitti, että se on jo puoli viisi. Siis aamulla! Minulla jäi uni kesken, olin just saanut ajettua naapurin kaikki kissat puuhun!!! Niin mamma vaan meuhkasi, että hänellä on kiire jonnekin Kouvolaan. Mulla ei oisi ollut kiire minnekään, mutta pakko oli sitten vääntäytyä ulos.

Mamma hoki koko ajan, että tee nyt se kakka, mutta en voinut, kun hyvä että ees sain silmät auki. No siinä se kiskoi minua sinne juntusten puun juureen ja koko ajan vaan jankutti, että KAKKA! Niin sanoin, että tee ite, mutta mammalla ei ollut kuulemma vessapaperia mukana. Lopulta päästiin kotiin ja mamma hävisi jonnekin, varmaan sinne kouvolaan, mikä se sitten liekään. Joku herkkupaikka varmaan.

Niin eikös mennyt kuin hetki, kun minun ex-mamma porhalsi paikalle. Se raahasi minut taas ulos, vaikka just olin niin kivasti saanut jo sen ärsyttävän Nickinkin ajettua sinne puuhun... No ex-mamma hävisi yhtä äkkiä kuin oli tullutkin. Vähän ihmettelin, kun mamma lähti sillä minun autolla, mutta nyt sitä ei näkynyt missään, vaikka ex-mamma tuli samalla autolla. Mutta ajattelin, että jos mamma vaikka nukkuu takapenkillä, kun se heräsikin niin aikaseen.

Nukuin siinä sitten päivän ja välillä haukuin oravalle, joka luulee, että se saa syödä meidän seepramäntyjen käpyjä. Ja sitten minun auto ajoi takaisin pihaan. Ja ex-mamma oli siinä taas, eikä mammaa näkynyt missään?! Niin ex-mamma oli oikein iloinen ja sanoi, että nyt lähdetään kotiin!!! Minä en oikein ymmärtänyt, että mitä se tarkoitti. Sillä minähän olin nimenomaan kodissa! Mutta se vaan sanoi, että Nickillä on kova ikävä minua. Niin varmaan, kun se vaan haluaa ärsyttää minua koko ajan.

Ja sitten ex-mamma sanoi, että laitetaanpas sinut laihdutuskuurille samalla. Minä sanoin, että mamma tulee kohta, niin voin ihan hyvin jäädä tähän omalle tuolille sitä vahtaamaan. Mutta ex-mamma vaan raahasi minut autoon ja niin sitä mentiin. Yritin jättää mammalle viestin, mutta en kerinnyt pudottaa kuin kaksi ropeloa suusta. Viimeksi mamma ei tajunnut, kun olin pudottanut yhden ropelon jääkaapin eteen. Niin kuin merkiksi, että haluan lisää. Mutta mamma astui sen päälle ja alkoi karjumaan, että ennen joutui kävelemään legojen päälle ja nyt ropelojen! Ja oli hirmu vihainen.

Nyt minä olen sitten täällä vankilassa. Kun meillä on ne kalteritkin tuossa ovessa. Mutta ex-mamma vaan nauroi ja sanoi, että minusta tuleekin sutjakka poika kohta. Vaikka minusta se kuullosti kyllä siltä, että  saan vain viisi ropeloa aamulla ja viisi illalla. Vähän kuin mamma sillä omalla dieetillään. Vaikka se syö kyllä nyt paljon enemmän kuin ennen, joka kolmen tunnin välein se jotain mussuttaa. Mutta ex-mamman mielestä koirien dieteelillä syödään vähemmän!

Mamma!!! Minä haluan sinun peiton alle!!!

Laavu, vasta-alkajille

Olenko jo sattunut mainitsemaan, että olen melko taitava käsistäni?! Jos en, niin tässä taas yksi taidonnäyte pikkukätösteni aikaan saattamana. Kyseessä on ns. paniikkilaavu, eli piti saada äkkiä jonkinlainen suoja talven puunhakkuureissuja varten.Viritelmä kyhättiin kahden männyn väliin mustekaloilla, jotta puun kuori ei vaurioidu.

Nopeatekoinen laavu

Kuten heti huomaa, niin se vaati kahden talven jälkeen pientä säätöä. Tällä kertaa ajateltiin tehdä hieman pitkäikäisempi versio, astetta korkeammalle levelille myös ulkonäöllisesti, sillä laavua joutuu tuijottamaan myös kesäaikaan, jos ei laita silmiä kiinni aina niityllä tepastellessaan. No pitkin vuotta olimme suunnitelleet monelaisia laavuja ja käyneet netissä kuukkeloimassa erilaisia malleja. Laavut vaikuttivat aika hankalatöisiltä. Niissä tarvittiin paljon lautaa ja harkkoja ja muuta härpäkettä, mitä nyt ei normi-ihmisen varastoista löytyisi. Ja todellakaan, mitään perustuksia ei aiota ruveta tekemään!!! Tuumasta toimeen siis.

Ex-navetasta (tulevaisuuden museosta) löytyi muutama varteenotettava heinäseiväs ja navetan vintiltä römölautaa, mitä ei oltu raaskittu heittää, saatikka polttaa nuotiossa. Lisäksi käytössä oli ohutta raudoituslankaa ja ruuveja. Ekana hakattiin rautakangella maahan kolot ja sujautettiin heinäseipäät pystyyn niihin. Sitten laitettiin toiset heinäseipäät noin 45 asteen kulmaan ja kiinnitettiin ne näihin pystyseipäisiin. Saattoi mennä liian jyrkäksi, mutta laavua käytetään lähinnä pakkasilla ja lumisateessa, joten ei haittaa, jos polville tippuu jotain...

Neljä heinäseivästä runkona

Sattuipa tappikolot sopivasti

Poikkilaudoitus

Seipäät kiinnitetiin yhteen rautalangalla. Tässä meitsin partiolaisidos, joka on mitä siistein ja lisäksi pitävä!







Katto vahvistettiin vielä rimoittamalla se ja nämäkin laudat sidottiin rautalangoilla.

Ei kannata tsuumata

Sitten seurasi ehkä osio, joka ei ole kaikkein silmää hivelevin, mutta sitäkin käytännöllisempi. Nimittäin, laudoitimme päädyt lumen ja tuulen estämiseksi. Vaihe oli hieman haastava, sillä emme olleet lovenneet seipäitä, eli lautoja ei saatu sitten ns. suoraan. Tai pystyseipääseen olisi pitänyt laittaa lopikka...

Valmis

Lopuksi viriteltiin pressu katon virkaan. Toinen pressu laitettiin suuaukon suojaksi. Sisälle kiinnitettiin taso, jossa voi säilyttää kuksat ja eväät. Trukkilavan etulautaan kiinnitettiin lauta ihan vaan huvikseen. Pannulle on vielä tehtävä jokin koukku.

On sanottava, että hyvä siitä tuli. Lisäksi opin, miten teen seuraavan laavuni (siis eri tavalla).

Vielä on vuorotteluvapaata jäljellä

Mietin tuossa äsken, että meitsillä on vielä reilut kaksi kuukautta VV:ta jäljellä. Haluaisin tehdä kaikkea kivaa ja ladata akkuja loppuajan. Se ei onnistu ilman, että joudun luopumaan jostain. Mutta on myös hommia, jotka minun pitää tehdä, koska muut eivät viitsi/jaksa/halua/pysty tai hommeli vaan yksinkertaisesti on minulle tärkeä ja ikioma.

Muutamia pakollisia töitä on esimerkiksi pihan kivetysten laittaminen loppuun, nurmen leikkuu, lehtien haravointi, polttopuiden hakeminen, kesäkalusteiden siirtäminen, kesäkukkien poistaminen, kanervien laittaminen kuistille, kasvimaan kääntö, ikkunoiden pesu ulkopuolelta ja rännien putsaus. Ja mökillä odottaa veneen kääntö, rännien putsaus, haravointi, ruokien ja tilavaatteiden tuonti kaupunkiin, peittojen ja patjojen laittaminen talvirekille, kesäkalusteiden raahaus säältä suojaan (tämä jo tehty!), vesien kaataminen ja sähköjen katkaisu. Sekä pari muuta puuhaa, joita en juuri nyt muista. Tänä vuonna on se hienoa, että noita töitä ei tarvitse ahtaa viikonloppuihin, vaan voin tehdä osan ihan arkena!

Oman äitimuorin kanssa pitää myös touhuta. Teen ruokaa hänelle pakkaseen, pesen pyykkiä, järjestelemme kaappeja, laitamme pihan kuntoon ja parikymmentä muuta pikkupuuhaa, joita en nyt tähän viitsi edes kirjoittaa. Myös marjapensaiden rassaaminen tapahtuu Lieksassa.

Lisäksi käyn Kouvolassa yhdessä koulutuksessa, ajan Rovaniemelle kummipojan häihin, lennän Amsterdamiin muutamaksi päiväksi, käyn Hesassa liiton kokouksessa, organisoin Kolille yhdistyksen kokouksen. Ehkä lennän Hesaan toiseenkin koulutukseen ja samalla tapaan siellä pari vanhaa ystävää (tai ei siis vanhaa - silleen...).

Sitten vapaaehtoisia hommeleita on mm. lukeminen, jota olen tehnyt yllättävän vähän. Mietin miksi. En ole saanut aikaiseksi uusia rillejäni, joten kirjan pitäminen toisessa kädessä ja rillien nostaminen sopivalle lukukorkeudelle on ollut hankalaa. Kaksi viimeistä kertaa olen saanut huonot lasit, niin pelottaa mennä lääkäriin. No, pakko toisaalta listata tuo lasien hankkiminen noihin pakollisiin menoihin. Myös velttoilu kuuluu tuleviin toimiin. On vaan niin kiva herätä aamulla, käyttää hurdelli kakkelilenkillä ja painella pehkuihin takaisin pelaamaan candycrashia. Taso 99, yhä...

Siinäpä sitä puuhaa riittää. Jos tuosta blokkaa muutaman kaikkein mieluisamman (muita väheksymättä), niin tuo Amsterdam tietty. Tällä kertaa pääsen lopulta Riksjmuseumiin laahustamaan; lippukin on jo ostettu. Ja aion käydä juomassa yhden pienen oluen ja jenevierin koko Alankomaiden vanhimmassa (ja varmaan pienimmässä) Olde Cafe Doktor:ssa. Paikka on ollut saman suvun omistuksessa vuodesta 1798 ja nyt taas uusi sukupolvi on astumassa rattaisiin. Hienoa; tuommoisia paikkoja on syytä kannattaa!

Sitten tietty syksyn tulo tuo oman lisänsä. Uunin lämmitys on aloitettava taas toden teolla. Onneksi olen ollut ahkerasti puunhakkuussa, joten olen saanut myös poltettavaa liiteriin. On rattoisaa viritellä tuli uuniin heti aamusta ja lueskella Hesaria siinä lämmityspuuhan välissä.

Kun vielä saisi päähänsä sellaisen iskostettua, että voisin ajatella itseäni ensin, sitten muita. En itsekkäästi, mutta terveellä tavalla. Niin, että jaksaisin sitten aloittaa työt levänneenä, rentoutuneena, iloisella mielellä. Pienet asiat ilahduttavat. Ne on löydettävä uudestaan: patikkaretket nuotioineen(heti hirvikärpästen kuoltua), kuuma kaakao syysiltana takkahuoneessa (ehkä pari kertaa koko elämässä tullut juotua), kynttilät lämmittämässä pimenevää iltaa, rauhallinen lukuhetki, mietiskely.

Kunpa olisikin!

Pallohullun päiväkirjasta; Hieman turvottaa...

Hei taas! Vaikka en kyllä ymmärrä, miksi minun pitää sanoa hei, koska en ees näe ketään. Ja minulla on sentäs tosi hyvä näkö. Ja kuulo! Kuulo on ehkä parempi, mutta kaikkia sanoja en kuitenkaan kuule, vaikka miten yritän; esimerkiksi kun mamma karjuu, että TAKAISIN, niin se jää jotenkin kaikumaan tuonne korviin ja kuulen, että MENE VAAN!

Äsken kuulin tosi hyvin, kun aamupalapöydässä kaavittiin viimeisiä jogurtteja oikein lusikalla purkista, vaikka se olisi pitänyt antaa minulle. Siis se jogurttipurkki, jo heti täytenä. Niin minä heräsin heti, vaikka olin ihan eri huoneessa peiton alla nukkumassa aamupäiväunia. Kun minun vasen tassu oli kipeä.

Mamma pelkää, että minun ex-mamma (joka piti minua nälässä aina ja noudatti kuulemma vaan jotain ohjetta - niin varmaan!) antaa mammalle palautetta minun ulkomuodosta. Minusta se olisi vaan hyvä! Minä, pieni  tanskalais-ruotsalainen pihakoirauros olen niin hyvässä kunnossa, kuin vaan voi olla! Mamma voi olla minusta ylpeä!!! Minä en näytä miltään laihalta ruipelolta, niin kuin se ärsyttävä Nicki, joka onkin narttu?! Se olikin minulle uusi tieto.  Mistä noista nykypennuista voi muka tietää, kun ne pomppii ja hyppii ja ärrrrrsyttää ihan tahallaan! Miksi kukaan ei kertonut sitä mulle?

No joka tapauksessa, se jogurttipurkki oli melkein tyhjä, kun eipä taas tullut mieleen, että jollekin muullekin voisi maistua, niin kuin minulle. Mamma sanoi, että "HÄIVY SIITÄ", vaikka omasta mielestään se oli sanonut, että "Voi puudipuudi pikku-Vili, tämä ei ole sinulle". No minä kuitenkin nuolin sen loppuun ja luulisi mammankin olevan iloinen, kun se aina meuhkaa, että ruokaa ei saa jättää hukkaan.

Minusta tuntuu, että jos minun ex-mamman mielestä minä olen hieman pulskistunut, niin se johtuu vaan siitä, että minua turvottaa!!! Ja sitä paitsi kuulin, että jos on jo vanha, kuten isomummi tai minä, niin pitää olla vararavintoa, jos vaikka sattuisi sairastumaan. Silloin ei sitten laihtuisi liikaa ja elimistö jaksaisi taistella sitä sairautta vastaan, tai jotain semmosta. Ja mulla on nyt vasen tassu kipeä, kun loikkasin eilen ylälauteelta suoraan lattialle kun mamma alkoi lyödä hulluna löylyä.

Potra poika!

Nyt lähtee!!!

Nimittäin kilot (taas kerran)!

Mietin tuossa vajaat pari viikkoa sitten, että mikä mättää, kun minulla on jatkuvaa haastetta painoni kanssa. Että mistä se oikeasti johtuu? Miksi en voisi vaan ostaa isompia vaatteita ja ottaa rennosti sen sijaan, että koko ajan pitää vinguttaa ja valittaa kun ei sovi se eikä tämä. Tulin siihen tulokseen, että minussa ei ole ollut ryhtiä! En ole oikeasti (!) viitsinyt nähdä vaivaa (miten niin "vaivaa" - huomaa jos sanavalinta) sen eteen, että kilot tippuisi normaalille levelille.

Sen sijaan olen syönyt karkkeja (vain hieman, tai no, hieman), pistellyt poskeeni pullaa (en nyt joka päivä), popsinut makkaraa ja tunkenut muutenkin suuhuni selkeästi enemmän, kuin on tarpeen. On se myönnettävä. Myönnän.

Alkutalvesta yritin tosissani! Vili voi todistaa (Ei Vili, et näin vähästä saa sitä pullaa!). Kävin tosi paljon lenkillä, suunnittelin mitä syön (tänään lenkkiä ja huomenna nakkeja.... no ei oikeesti) ja yritin.Tässä tapauksessa yrittänyttä ei laitettu piukempiin pöksyihin, joten kesä piti kärvistellä urheilushortseissa caprien sijasta. Onnekseni kesällä oli vain muutama hellepäivä, joten kukaan ei ihmetellyt, miksi en keikistellyt bikineissä vaan niissä lökäpöksyshortseissa, mikäli en oleskellut collegehousuissa.

Minulla on ollut mahdollisuus. En ole käyttänyt sitä. Kohta olen selkä seinää vasten, sillä en voi mennä shortseissa töihin. Niinpä päätin, että tää on viimeinen taisto! Etsin esiin kaikki Jutta Gustavsbergin artikkelit, kuvat videot ja ohjeet. Tykitin  yhden seinän täyteen kuvia Jutasta muistuttamassa, että nyt ollaan superdieetillä (no en oikeesti tykittänyt). Melkein osallistuin Jutan verkkokurssille, jonka nimi on "Superdieetti Simple - Laihdu ilma liikuntaa"! Aion osallistua, heti kun sinne otetaan uusi ryhmä lokakuussa!

Sitä ennen, koska on varmaan ilmoitettava paino ja pituus rehellisesti,  aloitin tämän pikastarttini, jotta olen edes hieman kevyempi kurssin alkaessa. Se on vähän sama, kun opiskelijat tulevat opettajan kotiin keikalle;  KAIKKI meitsin tiimistä ovat siivonneet edellisen illan hiki hatussa ihan vaan päästäkseen sanomaan, että "Täällä on nyt kyllä vähän sotkuista...".

Luin tarkasti ruokaohjeet ja ostin kärrillisen rahkaa, raejuustoa, salatteja ja broiskua. Ongin viisi saavillista vähärasvaisia lähikaloja, perkasin ja heitin pakkaseen. Seisoin tunnin proteiinipatukkahyllyllä, mutta totesin, että ensin on hommattava uudet lasit, jotta näen, missä niistä hemmetin patukoista olisi alle 10 grammaa  sokeria. Ja sitten vaan päätin, että tää on nyt tässä.


Kirjoitin netistä pöllimäni Jutan superdieettiohjeen vielä omilla kätösillä paperilla, oppimista tehostaakseni. Teippasin ohjeen jääkaapin oveen, muistia virkistääkseni. Ja sitten aloin noudattamaan  ohjeita. Huomenna tulee kaksi viikkoa ja paino on tippunut kaksi kiloa! JEE!!! Vili on saanut kyytiä joka päivä ja se on tietysti onnessaan, vaikka tunnin kävelyn jälkeen se alkaakin juoksemaan kohti ohiajavia autoja liftireissu mielessään.

Ex-kollegani jaksaa kannustaa minua ja anelee jatkuvasti salille. Mutta en  oikeasti voi tulla salille tässä kunnossa. Minun on pakko saada peruskunto koholle kotikonstein. Sen takia aloitin sunnuntaina aivan uuden treenin; se kestää vain kymmenen minuuttia ja Jutan mukaan se on tosi tehokas. Googlasin ohjeet HIIT-treenille ja kun tyttö tuli paistamaan pitsoja (en tietenkään syönyt niitä), niin päätin, että julkinen nöyryytys voi vielä auttaa minua saavutuksessa. Tuumasta toimeen siis ja Jutan HIIT-treeniä tekemään vain yhden opastusvideokatselukerran jälkeen. Kun olimme kuvanneet ekan treenini, oivalsin, että suunta voi olla vain ylös! Parasta tuossa videolla on tytön niin räkäinen nauru, että ei siitä voi edes pahastua! Huumorilla mennään!!! Lataan videon, niin silloin te alle kymmenen lukijaani saisitte ainakin naurulihaksenne kipeiksi!

Ajattelin myös, että teen pienen kahvakuulatreenin aina, kun kävelen eteisen peilien ohi. Tämä onnistuikin jonkin aikaa, kunnes huomasin, että joutuisin tekemään noin  900 etuheilautussarjaa jo tunnin aikana. Ei auttanut, vaikka olisin yrittänyt kiertää ulkokautta, sillä peilit sattuvat sijaitsemaan työhuoneeni ja muiden huoneiden välissä.

Tässä vielä kuva minusta ENNEN

Kivikko, kuokat ja meitsi

Tämä vuorotteluvapaa on ollut yhtä puuhaa ja tekemistä, vaikka välillä on tuntunut siltä, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Moni sanoo, että toivottavasti et ole miettinyt yhtään työasioita, mutta tietenkin olen! En voi unohtaa, enkä haluakaan, sillä pidän todella paljon työstäni ja se kiinnostaa myös vapaalla.

Se yllätti, miten paljon energiaa on mennyt oman äitinmuorin kanssa. Voin sanoa, että paljon on koettu ja nähty sote-puolen todellisesta tilasta ja erityisesti vanhushuollosta. En olisi ikinä uskonut, miten paljon siellä olisi kehittämistä, tehostamista ja ammattitaidon kohentamisen tarvetta; ihan vaan omaisen näkökulmasta katsottuna. Meille on määrätty vääriä lääkemääriä, tehty vääriä diagnooseja, unohdettu hoitokäyntejä tai tehty niitä väärään aikaan, laskutettu väärin, määrätty uusi lääke kahden mittauksen jälkeen potilasta näkemättä muutamia mainitakseni. Ja sitten, tietenkin, olemme saaneet myös hyvää ja laadukasta palvelua.

Niinpä välillä on yritettävä nollata ja sen takia olen touhunnut kotona konkreettista. Tuossa kesällä kirkastui, että ajotien ja nurmikon väliin olisi hyvä asentaa kiveys. Tuumasta toimeen siis.

Edessä oli suon asemasta kivikko, sillä ajotielle on ajettu vuosien saatossa ainakin kolme kertaa sepelimurskaa. Aikoinaan ei haluttu asfalttia jostain ihmeen syystä, niin nyt saa sitten jatkuvaan olla säätämässä kivetystä.

 Mies asensi linjalangan, mutta sitä piti ite vielä säätää. Ehkä tästä pienestä hienosäädöstä johtuen, häntä ei ole näkynyt remppa-alueella sen koommin. Linjalangassa oli se ongelma, että minulla oli vaikea kaivaa oikeasta kohdasta, kun se oli noin 10 senttiä maanpinnasta ylempänä. Niinpä suhautettiin spraymaalilla linjalangan päältä kivikkoon merkkijuoksu, niin tulee ainakin teoriassa suoraan kaivettua oja reunakiville. Saatiin hommattua tosi pitkät kivet, niin sekin helpottaa kivetyksen suorassa pysymistä.

Lapiolla ei tehnyt mitään. Kivikko oli liian kovaa, joten keksin tarttua puuhaan kuokalla. Ensin isommalla ja sitten pienemmällä. Homma eteni säälittävän hitaasti ja naapurit loivat katseita, joita en kummemmin halunnut tulkita. Kyllä tiedetään; suurin osa olisi kutsunut paikalle bob-cattia ajavan ukon ja oja olisi kaivettu vajaassa tunnissa. Mutta  meitsillä ei ollut sitä mahdollisuutta, joten kutsuin paikalle ystäväni, joka tietää hyvin monesta asiasta kaiken ja jopa enenmmänkin. Tämän edellä mainitun lausahduksen kirjoitan ihan tosissani, sillä (liian) monesti olen todennut, että oma välähdykseni näissä remppahommissa syntyy hitaammin. Tieto ei kuitenkaan auta, kun kyseessä on vain voimaa ja sisua ja puuduttavaa kuopimista täynnä oleva projekti.

Siispä hakkua kivikkoon ja ojaa kaivamaan. Laskeskelin tuossa eilen, niin semmoiset kolme senttiä/ päivä homma on edennyt. On ollut kaikelaista muuta tässä välissä. Roudan tuloon on ehkä muutama viikko, joten tiukkaa tekee kivetyksen valmistuminen. Ongelmaksi on muodotunut se, että homma ei enää kiinnosta minua kovinkaan paljon. Temperamenttipiirteeni vahvistuvat jokaisen kuokaniskun aikana. Yritän kehitellä nyt sitä sisua, jonka avulla saisin homman päätökseen ennen talven tuloa.

Tällä työmaalla ei siis ole kovinkaan monta vapaaehtoista pyörinyt. Itseni lisäksi vain yksi, joskin sitäkin tehokkaampi.Eli tiedoksi tässä kaikille jälkeläisilleni, että tänne sopii tulla näyttämään voimiaan, joita siellä kuntosalilla on tullut hankittua...

Pallohullun päiväkirjasta; Saunassa

Meillä tanskalais-ruotsalaisilla pihakoirilla, jotka olemme erittäin älykkäitä ja muutekin tosi söpöjä, on yksi skandinaavinen ominaisuus, joka korostuu Suomessa asuvalla pihakoirahaaralla: me näet tykkäämme saunoa, tai minä ainakin. Minusta saunassa on tosi kiva.

Minä olen saunonut ainakin viidessäkymmenessä saunassa. Paras sauna on  minusta mökillä, koska siellä voi pudottaa pallon laiturilta järveen. Mamma ei aina tykkää, että tulen mukaan saunaan. Sillä on niin huono kuulokin, että kerrankin sain hyppiä ovea vasten ainakin tunnin tai jotain viisi minuuttia, ennen kuin se tuli karjumaan, että häivy siitä.

Niin minä häivyinkin salamana sinne ylälauteelle ja siinäpä mamma yritti heittää sitten niin kovasti löylyä, että minulle olisi tullut kuuma. Minusta kuulemma irtoaa karvoja lauteelle. Niin oikeesti, siellähän on ne laudeliinat, niin onko niin vaikeeta pestä niitä?!

Minä mökillä

Kerran mamma keksi, että semmoinen koira ole mikään, joka ei osaa kylpeä vastalla. Se sanoi, että ensin käydään saunassa, sitten syödään vasta! Ja nauroi, mutta minua ei naurattanut, sillä minusta se on tosi pahanmakuinen. Siis se vasta. Minulle olisi kelvannut paremmin lenkkimakkara, mutta mamma oli taas dieetillä, niin minäkään en saanut muuta kuin omia ropeloita. Minusta se on väärin!

Minä Pupulassa

Joskus minua alkaa nukuttaa, kun siellä saunassa on niin kuuma. Onneksi se Nicki ei ole vielä tajunnut, minne minä menen aina mökillä. Se ei tiedä ees, mikä on sauna. Minä en kestä, jos se joskus keksii saunan ja tulee pomppimaan sinne pitkin poikin lauteita! Minusta saunassa saa käydä vaan ihmiset ja minä!

Minä nukun saunassa