Savustettua kalaa sähköisesti

Meikäläinen tykkää savustetusta kalasta, vaikka niistä karsinogeeneistä varoitellaankin. Tänä vuonna olen onnistunut vain juhannuksena saamaan savukalaa lautaselle. Toivoin jouluruualle sitä, mutta eipä tuota näkynyt.

Piti ryhtyä tuumasta toimeen, ite. Niinpä ostaa pamautin sähköllä toimivan savustuspöntön tarjouksesta, sain vielä kaksi pussia leppälastuja kaupan päälle. Ja kuten nykyisin aina, pönttö piti tietenkin koota itse. Yllättäen se sujui tosi nopeasti ja ilman kommelluksia.

Suolasin kalan ja sillä välillä sai savustuspönttö kuumentua tyhjänä, jotta kaikki tehdasvaiheen epäpuhtaudet haihtuivat pois. Sitten vain alalevylle pari kourallista leppälastuja ja kolme sokeripalaa ja kala pönttöön. Savustin oli ulkona puugrillin päällä ja pakkasta 12 astetta. Vähän mietitytti, kypsyykö se. Kävin kymmenen minuutin välein kurkkimassa pönttöön.

Ja niin vaan 35 minuutin kuluttua kala oli kypsä. Lisäksi se maistui tosi hyvälle. Nyt ei tartte kerjätä - huonolla menestyksellä - tuotakaan enää. Näköjään osaan ite laittaa kalaa savustamalla ja sehän ei olekaan hassumpi taito. Hyvästi puilla toimiva mökin savustuspönttö!

Namnam!

Pohjois-Karjalan laavut, Vekarus

Tuli sellainen fiilis, että pitää aloittaa uudestaan retkeily. Se on kivaa, siitä tulee iloiselle mielelle ja maastossa saa nauttia puhtaasta ja meille suomalaisille niin arkisesta villistä luonnosta. Käytän tuota "villi"- sanaa vähän provokatiivisessa merkityksessä. Nykyisin asioille on alettu antaa tarkempia määritelmiä; ennen kala, joka ui vaikkapa Pielisessä oli pelkkä kala. Nykyisin, erotukseksi kasvattamo-kaloista, se on siis villi-kala.

Eipä muuta kuin reppu esille, puukon teroitus, eväiden teko, mehun kuumennus, tulitikkujen tarkastus ja nokka kohti Vekarusta, villiä luontoa. Vekarus sijaitsee  Joensuussa, Tuupovaaran takamailla hieman ennen Öllölää. Riittävän kaukana kaikesta

Ajettiin Tuupovaaran keskustan ohi noin 9 kilsaa ja sitten oikealle. Tie oli aurattu silleen, että auton pohja olisi särkynyt loppumatkalla. Suosiolla auto siis parkkiin reilun kahden kilsan päähän varsinaisesta parkkipaikasta. Patikointi sujui mainiosti ilman lumikenkiä, mitkä unohtui autotalliin.

Kauniita jääveistoksia

Ihan mielettömän kaunista! Hiljaista! Joki virtasi vuolaana välillä pauhaten ja välillä ihan äänettömänä. Pakkanen yritti tehdä maisemaan veistoksiaan. Oli helppo kulkea, sillä lunta oli tosi vähän. Patikoitiin reitti vastapäivään ja evästeltiin reitin puolivälissä Myllykoskella.

Namnam - kohta syödään

Ei ollut kulkijoita, sai mennä ihan omassa rauhassa. Vain muutama hömötiainen eksyi reitin varteen. Puolivälissä on joen ylitys. Koski pauhasi riippusillan alla, eipä tehnyt mieli pelleillä sillalla. On aivan mieletöntä, että meillä on tällaisia retkeilyalueita käytössä!

Arvio: Joensuusta noin 70 kilsan päässä, eli auto on välttämätön. Hiljainen paikka talvella. Löytyy nuotiopaikat, laavut, kota ja varaustupakin. Nuotiopuut oli nyt vähissä - toivottavasti kukaan ei ala rikkomaan paikkoja sen takia (Kalliojärvellä joku typerys oli sahannut laavun hirsiä polttopuiksi). Joki ja kosket tuovat maisemaan oman lisänsä; välillä hiljaista ja välillä upeaa pauhua kuusikon kätköissä.

Riippusillalla

Piirakka-akatemian hullu vuosi

Kuten otsikosta voi päätelläkin, Piirakka-akatemialla on takanaan yksi sen suosituimmista vuosista. Se järjesti peräti kolme kurssia, jotka kaikki olivat täynnä! Lisäksi Piirakka-akatemia teki vuosittaisen piirakka-ennätyksensä, yli 200 piirakkaa joulusesongin aikana!

Vielä raakoja

Saa tuulettaa! Ja itse asiassa pitääkin tuulettaa!!! Ei kuitenkaan keittiötä, sillä siellä ei todellakaan ole mitään käryjä, vaan ihan sitä fiilistä miten hyvin on onnistuttu! Olin pari viikkoa sitten koulutuksessa, jossa luennoija painotti, että on ihan ok hehkuttaa omia onnistumisiaan. Tätähän meillä on katsottu jossain määriin huonoksi käytökseksi. Vakka olisi aina syytä pitää kannen alla.

Onnistujaa tai työssä kehittäjää, joka on hehkuttanut asiasta muille, on pidetty kehujana, niin sanotusti kissan hännän nostajana. Psykologien mukaan kyseessä on kuitenkin itsetuntokysymys, siis vastaanottajan reagointitapa kun toinen onnistuu. Vaikka itsellä ei olisi ollut osaa eikä arpaa asiaan, toisen saavutuksia kyseenalaistetaan herkästi tai jätetään huomiotta. Henkilön, jolla on huono itsetunto, on vaikea sanoa toiselle WAU! Hänestä olisi hyvä, jos vain itse menestyisi vaikka ei sen eteen niin kovin jaksaisikaan laittaa paukkuja. Mitä läheisempi tuo onnistuja on, sen kurjemmalta se kuulemma voi tuntua. Niin sanotusti vierestä viedään. Näin siis erilaisten tutkimusten mukaan osa ihmisistä käyttäytyy.

Aloitustilanne

Mutta Piirakka-akatemiassa ei ole moisia ongelmia, vaan olemme voineet jopa julkisesti kertoa epäonnistumisistamme! Ja nyt lyhyt mutta sitäkin kiihkeämpi kausi on takana. Olemme kehittyneet omissa taidoissamme, saaneet yhden osallistujan kertaamaan opittuja taitojaan ja toisen oppimaan kokonaan uusia asioita! Aivan mahtavaa!

Säätöjä

Mitä enempi kokkeja, sen isompi soppa vai miten se menikään. Joulun pitäisi olla rauhoittumisen ja rennon yhdessäolon aikaa. Mutta ja mutta! Kun on käyntejä mummilassa ja anoppilassa ja haudoilla ja kirkossa jajajaja..

Meikäläisillä säädetään alla olevissa asioissa. Yksi: syödäänkö joulupuuro ennen vai jälkeen joulurauhan julistusta?! Kaksi: keritäänkö juoda torttukahvit ennen joulukirkkoon menoa ja jos ei keritä, niin kannattaako niitä enää juoda kun jouluruoka on kohta?! Kolme: onko pakko katsoa joulurauhanjulistusta kun Lumiukko on toisella kanavalla?! Neljä: miksi joku on koristellut joulukuusen jo ennen joulurauhan julistusta tai miksi kuusessa ei ole vielä edes kynttilöitä vaikka joulurauhanjulistus on alkanut?! Viisi: miksi joulukuusessa on niin paljon koristeita toisen mielestä tai miksi joulukuusessa on liian vähän koristeita toisen mielestä?!

Kuusi: entäs jos tänä vuonna ei ostettaisi lahjoja kuin alle 20-vuotiaille ja miksi joku sai 5 euron lahjan ja toinen 25 euron paketin?! Seitsemän: kun viime vuonna sovittiin että sisarusten ei tarvitse ostaa toisilleen lahjoja niin pitääkö se tänä vuonna paikkansa?! Kahdeksan: miksi aina pitää olla näitä samoja jouluruokia?! Yhdeksän: ai mitä, ettäkö äiti ei paistaisi karjalanpiirakoita ja ne pitäisi ostaa jostakin?! Kymmenen: miksi jälkiruuassa on oltava luumua kun kukaan ei tykkää luumusta, paitsi tortussa?! Yksitoista: minä en ainakaan aio olla joulupukki tänä jouluna ja miksi meillä yleensä käy joulupukki?!

Tänä jouluna säädettiin lisäksi siitä, miten saamme soviteltua Ykkösen joulun vieton ja omamme suht hyvään balanssiin ajallisesti. Ykkönen on ottanut irtiottoja jo parin vuoden ajan niin, että on viettänyt aattoillan oman perheen kanssa. Meillä on riittänyt porukkaa kun Kakkonen, Kolmonen ja Nelonen ovat joulunvietossa myös aattona.

Nyt säädettiin, kerkiämmekö syödä joulupuuron ennen joulukirkkoon menoa, sillä meidän on mentävä aikaisempaan kirkkoon, jotta ehdimme tulla kotiin ennen kuin joulupukki ilmestyy koputtelemaan ovelle. Sillä joulupukin on tultava ajoissa, jotta Ykkönen kerkiää lähteä perheensä kanssa syömään omaa jouluruokaa omaan kotiinsa jo aikaiseen iltapäivästä. Vaarana oli, että osa istuu joulukirkossa pienessä paniikissa, kumpi kerkiää ensin,  Jeesus-lapsi vai joulupukki. Mutta hyvinhän se onnistuu, kun eka kirkko alkaa jo yhdeltä ja sitten kirkkokahvien jälkeen alkaa vasta joulupukin jännittäminen. Ja jouluruualla on neljä vähempi, niin sovitaan paremmin pöytään.

Niin miekin!

No joulupäivänä aletaan säätämään, moneltako kalkkuna on valmis ja kerkiäähän kaikki varmasti ajoissa paikalle. Nyt se onkin Kakkosen vastuulla ja mie saan ottaa rennosti. Ihanaa joulunaikaa, olen kuunnellut marraskuun viimeiseltä viikolta jouluradiota putkeen. Tykkään joulusta!

Joulu pikkulinnuille

Olipa kiva käydä viemässä pikkulinnuille siemeniä ja talipötkylöitä näin joulun alla. Edellisestä käynnistä oli pari viikkoa ja linnut olivat syöneet astian tyhjäksi - eipä se ollut ihme.

Mutta se oli, että siemeniä olivat etsimässä myös töyhtötiaiset! Siinä on kyllä kaunis lintu! En ole nähnyt niitä ikinä, vaikka kuulemma olen mutta en vaan muista. No joka tapauksessa tänään paikalla olivat odottamassa rohkeat hömötiaiset, joilla on aika karmea lauluääni. Tunsin sympatiaa, kun hömötintti laulaa luikautti aika ruosteiselta kuullostavan kraakku-sävelmän. Onneksi toisen hömötiaisen korvissa se kuullostaa varmaan sulosoinnuilta.

No ei muuta kuin siemenet isoon ruokinta-astiaan ja talitangot roikkumaan riittävän kauaksi toisistaan, niin ei tule kärhämää ruokintareviireistä. Siellä on kiva kaikkien tinttien, töyhtö-, tali- ja hömötinttien syödä kuusen suojassa petolinnuilta suojassa. Hyvää joulua vaan!

Joulupuuhasteluja

Niinhän siinä taas kävi, että jouluvalmistelut sujuivat vanhalla rutiinilla, vaikka niistä piti luopua. Ei pitänyt tehdä kuin pikkuisen piirakoita - tuli ennätysmäärä. Ei pitänyt tehdä jälkkäriä kaikkien naurettavaksi - siellä ne jäädykkeet taas köllöttää pakkasessa oottamassa hetkeä, jolloin ne ei suostu irtoamaan vuokasta. Ei pitänyt paistaa pipareita - Ykkösen Ykkönen ja pikku-Kakkonen tulevat paistamaan niitä ylihuomenna. Ei pitänyt paistaa muutenkaan pikkuleipiä - tuollapa näyttäs takapöydällä olevan oikein muistoja omasta kodista eli äidin suosikkeja, mantelipikkuleipiä peltirasiassa. Ei pitänyt näkyä joulupukkia, punanuttua mailla saatikka halmeilla - mutta tuleekin oikein maksettu pukki, sillä Ykkösen perilliset ovat niin kriittisessä iässä, että ei oteta riskiä. Joku muu saa olla joulun tarkasti varjellun salaisuuden paljastaja kuin oma mummi!

Että semmoinen joulu. Lisäksi valmennan huomenna Kolmosen tyttöystävästä parhaan kiinalaislähtöisen karjalanpiirakanpaistajan.

Jouluperinteiden uudistaminen

Minulle Joulu on hyvin merkityksellinen juhla ja Joulun uskonnollinen merkitys korostuu sen vietossa. Mutta olen ns.huono kristitty (syntejä) enkä käy kirkossa kovinkaan usein ja olen joutunut perustelemaan joitakin joulunvieton tapojani. Esimerkiksi sitä, miksi jouluevankeliumi olisi luettava aattona ruokapöydässä. Ei sitä tosin enää luetakaan, ei riittäneet perustelut.

Lapsuuden joulussa oli niin paljon tunnelatausta, että ne ovat edelleen vahvoina mielessä. On jotenkin ihanaa muistaa, miten koristelimme kotia, teimme jouluruokia, kävimme haudoilla ja joulukirkossa. Ja joulupukki pahvinaamari päässään, isän turkki nurinpäin käännettynä, meni täydestä.

Nyt on moni asia muuttunut. Joulun evankeliumi käydään kuuntelemassa aaton hartaudessa kirkossa. Joulupukin asua on tuunattu niin paljon, että jopa itse siinä esiintyessäni olen mennyt aidosta pukista. Tämä Joulu voi olla toinen elämässäni, että pukki ei tulekaan. Joululaulujen laulaminen on jäänyt kokonaan sen jälkeen, kun äiti ei enää ole ollut joukossamme Joulua viettämässä. Vaikka porukoilla on lauluääntä  ja sävelkorvaa, joululaulujen luikauttaminen ei ole kiinnostanut osaa ollenkaan lapsuuden jälkeen.

Ruokien suhteen tilanne on kiikunkaakun. Meikäläisen leipomia piirakoita halutaan joka Joulu ruokapöytään. Karjalanpaisti ei ole enää yhtä suosittu kuin ennen, mutta kukaan ei ole ilmoittautunut tekemään sen tilalle muutakaan.  Ite olen jo muutaman vuoden ajan yrittänyt luopua kokonaisesta kalkkunasta ja siirtyä pelkkiin rintafileisiin, mutta turhaan.

Nyt tulee iso muutos logistisesti. Olen vuodesta 1989 saakka viettänyt joulupäivät omassa kodissa. Nyt on tarkoitus lähteä Joulupäiväksi niin sanotusti valmiille Kakkosen luo. Hieman se jännittää. Kakkonen ei perusta joululauleluihin eikä -koristeluun. Mutta tunnelma toki on tärkein. Voi olla hyvinkin hauskaa!

Olen iloinen siitä, että sain viettää miltei kaikki tähänastisen  elämäni joulut omien vanhempieni kanssa heidän luonaan. Ja vuodesta -89 alkaen (paria joulua lukuun ottamatta) isä ja äiti viettivät jokaisen Joulupäivän kanssamme! Se oli suuri ja valtavan arvokas asia! Nyt on sitten kolmas joulu, kun emme hae äitiä aatonaattona kyytiin joulunviettoon. On vain muistot ja uusien tulevaisuuden muistojen rakentaminen.

Ja tänäkin vuonna ajan Nelosen kanssa Pielisen ympäri, ensin Immanuel-joulukuvaelmaa seuraamaan ja siitä haudoille Lieksaan. Ollaan tehty tuo reissu yli 20 kertaa. Välillä on ollut hullu pakkanen, välillä satanut vettä tai räntää tai tupruttanut lunta niin, että ajo on ollut vaarallista. Mutta jotenkin vaan tuosta tapahtumasta on tullut yksi tosi tärkeä perinne omaan Jouluun.

Piirakka-Akatemia yllättää!

Piirakka-Akatemian ensimmäiset konkretiaan painottuvat tunnit ovat ohi! Kiitos osanotosta!

Valtavan kysynnän takia (kaksi innokasta) seuraava luento järjestetään sunnuntaina, 8.12.2019 ja kolmas luento 23.12.2019. Tämä luento on suunnattu erityisesti ulkomaalaistaustaisille, vaikka pääkielenä onkin suomi.

Mutta nyt reflektoimaan tämän päiväistä luentoa, johon valmistelut oli luonnollisesti aloitettava jo edellisenä päivä. Piirakka-Akatemian vahvuusaluetta ei ole ollut suhdeluvut. Tästä johtuen aiemmilla luennoilla saadut tuotokset ovat olleet joko piirakankuori- tai puuropainotteisia. Tällä kertaa ajateltiin tehdä täysin epätieteellinen koe, jonka avulla selvitettäisiin perusteita aiemmille epätarkkuuksille.

Puuronkeitto onnistui täydellisesti! Keitettiin kolmen litran annos riisipuuroa, eli oikeasti se on 3,6 litran annos, sillä puuronteko aloitetaan imeyttämällä riisit veteen suhteessa 2dl/maitolitra.

Kuoritaikinaa päätettiin tehdä litran vesimäärään. Myös taikina onnistui täydellisesti, mikä johtuu sekä Piirakka-Akatemian erinomaisen korkeasta laadusta että henkilökunnan pitkästä kokemuksesta substanssiasiasta. Jonkin verran depanttia tuli siitä, kuinka paksusta taikinapötköstö (pahoittelen epätieteelliseltä kuullostavaa standardisanaa) ajelua varten leikattavat palat leikataan.

Tavoitteena oli siis tehdä noin sata piirakkaa. Koska kaikilla aiemmilla kerroilla tavoite oli joko ylitetty tai alitettu, tällä kertaa päätettiin ryhtyä toimeen ilman mitään tarkkoja mittauksia ja laskutoimituksia. Taikina vain alustettiin, leivottiin pötkylöiksi ja leikattiin summa mutikassa paloiksi, jotka näyttivät suht asiallisilta. Niitä tuli 146.

Tästä saimme vedettyä johtopäätökset, että Piirakka-Akatemian mittaukset ja laskutoimitukset (metrimitalla ja päässä) olivat jopa epätarkkuudessaankin selkeästi lähempänä numeerista  tavoitetta kuin summa mutikassa tehtynä. Nyt piirakoista tuli pienempiä, sillä kaikeksi ällistykseksi puuro riitti kaikille kuorille ja sitä jäi kaksi ruokalusikallista vielä jäljelle.Piirakoita tuli siis tosi paljon!

Kokonaisuutena voidaan todeta, että jatkossa Piirakka-Akatemian ei kannata panostaa laskutoimituksiin, mikäli se aikoo pitää korkeaa laatua tuotteiden maun lisäksi myös siinä, että kaikki tulee käytettyä, sekä puuro että kuori. Lisäksi on alennuttava siihen, että etukäteen ei voi tietää valmista kokonaismäärää. Ja ainahan voi syödä ylimääräisen puuron tai leipoa rieskoja ylimääräisestä kuoritaikinasta.

Ikäihminen

Kävin viikolla kaupassa ja siinä ostoksia tehdessä tajusin, että kyllä sitä on oikeasti jo seestynyt elämä ja ikää plakkarissa. Nimittäin, kassajonossa oli nuoria,joilla oli ostoksina sixbackit kaljaa.

Minulla oli fourback - hautakynttilöitä!

Jouluvalmistelut minimiin

Taas on se aika vuodesta, että on syytä suunnitella, mitkä jouluvalmistelut on syytä jättää tekemättä tänä jouluna. Ja kuten kaikkina edellisinä vuosina, voi sitten jälkikäteen todeta epäonnistuneensa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos joku kerta kävisikin niin, että onnistuu.

Tänä jouluna aion leipoa vain noin sata piirakkaa, sillä Ykkösen perhe on jouluaaton omassa kodissaan. Ruokailijoita on vähemmän, joten pääsen helpommalla. Toivottavasti ei tule taas jotain laskuvirhettä ja joko puuroa tai taikinaa on hulluna liikaa mutta ei oikeassa suhteessa toisiinsa.

Pipareita teen ehkä tosi vähän ja saatan alentua jopa ostamaan taikinan valmiina kaupasta. Mutta miksi ostin jo kaksi pussia piparimausteseosta?! No teen korkeintaan kolmea mallia enkä tällä kertaa tee kenellekään omaa nimikkopiparia. Ei niille kukaan ole ennenkään hurrannut.

Karjalanpaistiin en laita possua lainkaan. Eipä tartte Nelosen arvuutella, mikä niistä lihamurusista olisi epätoivottujen sattumien joukossa. Laitetaan vaan onnellisena elänyttä hirveä ja onnettomana elänyttä lehmää eli nautaa.

Jälkiruokia en suunnittele ollenkaan. Ne menee yleensä aina pieleen eli joku ei tykkää luumusta ja joku ei tykkää puolukasta ja jäädyke sulaa liikaa ja liivate ei hyydy lainkaan. Ja Kakkosen mielestä ne on kuitenkin aina liian tavanomaisia.

En aio paistaa yhtään joulutorttua. Ja jos paistaisinkin, niin syön vaan kaksi. Tai ehkä kolme. Kolmosella on kuitenkin menossa joku treenikausi terveellisen ruuan suhteen eikä se pistää suuhunsa moisia rasvapalleroita. Ja Ykköselle ei kelpaa luumuhillo, niin sitten voi katella vierestä muiden herkuttelua ja jyrsiä piparia missä ei ole edes omaa nimeä.

En alennu ostamaan lanttu- ja porkkanalaatikoita vaan väsään ne ite. Mutta vain yhdet satsit ettei tartte laittaa yhtään pakkaseen.

Että semmoinen joulu tulossa. Heräsinkö vai nukunko vielä?!

Onnellinen Mummi

Olipa kerran henkilö, joka tajusi olevansa tosi onnellinen. Mutta siihen meni kyllä aikaa, sillä sitä ennen hän koki syyllisyyttä kaikesta. Esimerkiksi siitä, että hänellä oli niin kiire töissä, että lapsille ei meinannut riittää tarpeeksi aikaa kun  he olivat keskikokoisia. Ja siitä, ettei hän ikinä oppinut pelaamaan lätkää Ykkösen, Kakkosen ja Kolmosen kanssa. Eikä siitä sirklaamisestakaan tullut mitään Nelosen kanssa. Ruuanlaitto ei ollut hänen vahvimpia lajejaan ja hän teki vain yksinkertaisia ja arkisia ruokia, joissa ei ollut ainakaan liikaa mausteita. Hän ei ollut muotitietoinen, joten hänen lapsensa joutuivat elämään nuoruutensa samettihousuissa ja muutenkin  järkevissä, joskaan ei kovin muodikkaissa vaatteissa.

Kaikki tuo aiheutti paljon syyllisyydentuntoa erityisesti hänelle itselleen. Kun muut naapurit raahasivat lapsiaan jääkiekkoharjoituksiin, kuvataidetunneille, ratsastamaan ja pianotunneille, olo synkistyi entisestään. Sillä hänen mielestään kenekään ei tarvitse harrastaa mitään ennen kouluikää, paitsi perheen kanssa retkeilyä, melomista, kalastusta ja omien isovanhempien luona vierailuja. Kenestäkään naapurin mukulasta ei ole tullut jääkiekkoilijaa, taiteilijaa, esteratsastajaa tai muusikkoa. Eli sitä taustaa vasten peilaten, ei paljon mennyt pieleen omissakaan.

Mutta tasan viikko sitten edellä mainittu henkilö tajusi, että mitään ei ole menetetty! Se, että on elänyt aidosti hetkessä, on ollut tärkeintä. Ja se, että kun on tehnyt parhaansa ja tavoitteena on ollut maksimaalisen onnellisuuden löytäminen, on riittänyt. Ei voi olla enempi kuin on.

Massan mukana

Katsoin viime lauantaina ihan rauhassa Vain elämän jouluosaa. Koko viikko oli hehkutettu joka paikassa, että nyt on Suomelle tärkeä jalkapallo-ottelu! Ei kiinnosta pätkääkään. Mutta silti tuli tunne, suomalaisena, että pitää seurata.

Vaihdoin kanavalle just kun kaikki hullut fanit rynnivät kentälle. Se näytti todella pelottavalta. Tajusin kyllä, että voitto tuli. Mutta siis kyse on siitä, että he pääsevät vasta EM-ottelujen kilpailemaan mutta eivät ole voittaneet vielä mitään. Tai noin 50 valtiota,joista puolet on päihitetty oletuksella, että kaikki olisi yrittäneet kisoihin tunkea. Hieno homma, Veikkaukselle ainakin.

Sattui olemaan työmatka Hesaan niin aattelin, että kyllä pitää kansalaisvelvoitteesta käydä juhlimassa Huuhkajia! Onhan tätä odotettu sukupolvien ajan. Ja Kaija Koo oli myös esiintymässä. Mielestäni Kansalaistori oli melko tyhjä. Olihan me voitettu vasta pääsy sinne kisoihin. En vähättele! Kuuntelin Abreuta ja Kaijan biisiä. Sitten riehaannuin tunnelmaan ja ostin pipon! Jos kävisi vaikka Kaisaa kannustamassa... En kuitenkaan ilennyt laittaa pipoa päähän. Olen sen verran ujo.

Ite tein - säästin!

Olen jo vuosia etsinyt pientä ns. Meikkilaukkua, mikä olisi kevyt kuljettaa reissuilla. Etenkin silloin, kun on raahattava matkalaukkua mukana metrossa tai bussissa tai ratikassa. Olen löytänyt liian pieniä, liian suuria, liian painavia tai liian kalliita. Joulupukki on joko kuuro tai sokea tai molempia.

Niinpä piti tarttua itse toimeen! Kerrankos sitä meikäläisen talentilla hoituu homma jos toinenkin. Huomenna on taas reissu edessä, joten tekaisin tasan puolessa tunnissa itselleni uuden pussukan! Kyllä, olin itekin hämmästynyt! Ekana siitä, että tuli tehtyä ja tokana siitä, että aikaa meni supervähän.

Sain idean, että teen sähköhammasharjalle oman taskun, missä se pysyy hyvin paikoillaan. Muut tarvikkeet on reissukokoa, eikä yhden yön reissuun tartte raahata paljon purtiloita muutenkaan. Yksi kangaskaistale oli jäänyt aiemmin ompelemasta laukusta ylijäämäksi ja siitä ihan summamutikassa ja silmämääräisesti sitten ompelin pussukan kokoon. En käyttänyt edes mittanauhaa! Onneksi taittovirhe ei ollut paha ja sain aikaiseksi kelpo tekeleen.

Saa ihastella!

Linnuille ruokaa

Elämme länsimaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa meillä on varaa huolehtia jopa lintujen talviruokinnasta. Jos uskaltaisin, väittäisin että hyvin moni laittaa huomattavasti enemmän rahaa tinttien ja muiden siivekkäiden ruokintaan kuin aliravittujen lasten avustamiskeräyksiin. Mutta en uskalla. Ja asia on toki jokaisen oma valinta!

Etsi töyhtötiainen

Kaikki on toki suhteellista. Viime Nenäpäivässä luvattiin, että jo 20 euron lahjoituksella voidaan hankkia kasvimaa 8 perheelle! Vastaavalla summalla saa huipputarjouksesta ostettua 25 kilon säkillisen kuorellisia auringonkukansiemeniä, mikä ei riitä talveksi jos pitää ruokaa lintulaudalla joka päivä. Siihen jos ostaa vielä pari talipötköä tai -palloa, niin summa tuplaantuu. Monella saattaa mennä toista sataa euroa talviruokintaan ihan kepoisesti. Mutta ymmärrän, on varma että rahat menevät varmasti auringonkukansiemeniksi muutettuna lintujen mahaan. Avustusjärjestöjen keräyksissä on ollut välillä epäselvyyksiä ja se on saanut ihmiset miettimään entistä tarkemmin rahojaan.

No eipä mittään, sen lisäksi, että itellä on sponsored child Keniassa ja avustan erilaisissa yhteyksissä, ruokin myös lintuja. Pihalla on jo kaksi ruokinta-automaattia ja tänään tuunasin uuden paikan kadun puolelle. Vanha heinäseiväs pääsi uuteen virkaan! Pitää hankkia vielä sellainen ruokintakippo, missä siemenet ei kastu. Jos linnut ei uskalla tulla syömään liian abstraktilta vaikuttavalle paikalle, pitää tuunata havunoksia suojaksi. Saa nähdä!

Kerttu Leppänen

Ykkösen jälkikasvu on tulossa viikon päästä mummilaan. Aloitin tietekin jo valmistelut. Minusta on superkivaa olla tyttöjen kanssa, sillä saan toteuttaa heidän kanssaan myös omia unelmiani. Esimerkkinä yksinkertainen ruoka (lihapullat, perunamuussi, nakkikastike ja vastaavat), kiva tekeminen (erityisesti piilonen, avaimen kätkeminen), satujen lukeminen (Roald Dahlin Matildaa odotan erityisesti, mutta siihen menee vielä pari vuotta) ja ulkoilu (nuotiomakkarat Utransaaressa).

Olemme myös tehneet nukketeatteriesityksiä ja videoineet niitä. Kaiken kruunaa leikkikenttä, mikä on aina yhtä kiva tytöille ja yhtä kauhea minulle. Pelkään koko ajan, että pikku-Kakkonen tipahtaa pää edellä maahan telineiltä.

Ei, ette voi hukkua siihen!

Mutta nyt päätin panostaa aivan uuteen! Eilisellä huussikeikalla otin mukaan muutaman kiven ja tarkoitus on maalata niistä leppäkerttuja. Harjoittelin jo yhden, siitä tuli hassu.  Summa summarum, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ykkösen Ykkönen ja Kakkonen ovat haaveilleet mummila-viikonlopusta jo pitkään! Toiveruokana on lihapullat...

Tervetuloa mummilaan!

Huussin saneeraus, osa 2

Ilmastonmuutoksen takia pääsimme marraskuun puolivälissä Pupulan pihaan autolla. Lunta oli vain väriksi maassa. No tällä kertaa tuosta surullisesta ilmiöstä oli meille hyötyä, sillä saimme kaikki huussin lattian alle tulevat lecaharkot autolla pihaan saakka.

Remppa eteni taas ja tavoitteena oli saada tehtyä lattia päivän aikaan. Ensin laitettiin keskikoolinki paikoilleen ja sen alle tulivat siis harkot. Kolme rikkonaista harkkoa maksoi vain neljä euroa, ei hassumpi kauppa. Kun koolinki oli paikallaan, päästiin passailemaan lattialautoja.

Siinäpä tulikin pientä haastetta! Lattia nousi sen verran, että pää osui kattolautaan ja tukivaijeriin. Toki olimme ounastelleet jotain tuon tyyppistä. Joudumme siis korottamaan seiniä ja nostamaan kattoa. Ja ehkä hurjin homma, piti katkaista metallinen vaijeri, jolla on jotain tekemistä seinien kasassa pysymisen kanssa. Toki sen tilalle laitoimme tukilaudan, mutta sen verran korkealle, että huusissa pystyy käymään pää pystyssä eikä tartte pelätä että otsa osuu kattoparruun.

Kun olimme saaneet kattoepisodin suht järjestykseen, oli vuorossa entisen logistisesti tärkeän alaseinässä olevan tyhjennysluukun tukkiminen. Tilalle asennettiin seinälaudat ja jo tässä vaiheessa huussi siirtyi lopullisesti uudelle levelille!

Sitten olikin ilo aloittaa lattian tekeminen. Ensin koeistuimme kuivikekäymälän ja teimme erilaisia melko yksinkertaisia laskelmia. Sekä nerokkaan tuplakoolinki-innovaation, minkä avulla istuinosa saadaan ergonomisesti maksimaalisen hyvälle korkeudelle. Taasen oli koolinkilaudoissa hieman vajausta, mutta saatiin sekin ratkaistua lopikalla. Idea on, että  ei osteta uutta ja yritetään  saada hyödynnettyä vanhoja materiaaleja. Lopulta päästiin sahaamaan lautoja.

Tässä vaiheessa huomasimme, että lattialautoja ei ole riittävästi. Tai olisi ollut, mutta liian paksuja. Niinpä sahasimme ja ruuvasimme takaosan laudat paikoilleen ja päätimme lopetella hommat. Etuosaan saadaan laudat vanhasta taapelipinosta. Nostettiin vielä ovi saranoilta ja siirrettiin sitä noin 10 cm ylemmäs.

Sellainen 5 tunnin rupeama oli. Välillä makkaranpaistoa ja kuumaa mehua. Kiva oli puuhastella.

Metsurikypärän kokoaminen

Jouduin ostamaan uuden suojakypärän, sillä edellisen oli mies onnistunut jollain konstilla hajottamaan niin, että sitä ei saanut kiristettyä. Nykyaikana em. Tuotteita ei myydä koottuina. Äkkiäkös sitä nyt yhden kypärän kokoaa! Ohjevideon mukaan kahdessa minuutissa... Totuus osoittautui taaskin toiseksi.

Kypärä oli siis laatikossa osina. Ohjeet oli raapustettu kahteenkin eri paperiin kohta kohdalta. Jostain syystä kahden minuutin jälkeen kypärä ei ollut kasassa vaan ihan alkutekijöissään. Ohjeet näyttivät helpoilta ja osia oli vähän, mutta ei vaan onnistunut. Harmillisesti ohjeet antoivat mahdollisuuden valinnanvapauteen - toisessa kokoaminen piti aloittaa visiiristä ja toisessa kuulosuojaimista. 

Tässä tilanteessa en arvostanut valinnanvapautta vaan olisin tarvinnut selkeää ja yksinkertaista (erittäin) opastusta. Niinpä ensimmäinen versio vaikutti oudolta, sillä kypärän ja visiirin väliin jäi rako. Ei tarvinnut kummaista päättelykykyä todetakseen, että jossain vaiheessa oli tullut kokoamisvirhe.

Oli turvauduttava välineisiin, joita ei ohjevihkosessa mainittu. Lisäksi rytäkässä lohkesi kynsi, mikä piti hioa kesken asennusurakan parempaan kuosiin. Reilun puolen tunnin kuluttu kypärä alkoi näyttää sellaiselta, että se pysyy päässä ja jopa suojaa.

Silti ihmetystä herätti kuulosuojainten asento ja kireys. Niitä piti kiskoa ihan voimalla korville. Noin kolmen eri opastusvideon jälkeen oli todettava, että pakko niidenkin on olla oikein. Olisiko niin pienet näppivoimat, että kuulosuojainten laittoi tuntui vaikealta. Mutta kun ne jymähtivät korville, niin eivät varmaan hölsky!

Ja niin, tunnin ähellyksen, kokoamisen, purkamisen ja kokoamisen sekä yhden lohjenneen kynnen menettäneenä voin todeta, että tulipa koottua! Nyt kun saisi luvan vielä sahata...

Huussin saneeraus, osa 1

Jokunen vuosi sitten meikäläinen pääsi esittelemään sisustustaitojaan suunnittelemalla ystäväni, tuon tynnyrisaunojen tuhosta selvinneen mökkiläisen, huussin uuteen uskoon. Ällistyin itsekin, niin hieno tuli lopputuloksesta.

Mutta nyt hän oli saanut päähänsä, että huussi on saneerattava ja samalla loppuu erinäisten tuotosten taltioiminen manuaalisesti muovisankosta ihan ite kaivettuun maakuoppaan. Ja niinpä hän ostaa päräytti kuivikekäymälän - kun lisäksi halavalla sai.

Niinpä ajoimme aamun valjettua Pupulaan ja aloitimme urakan purkamalla entisen huussin sisärakenteet. Siinä ei kauaa nokka tuhissut ja pian huussi oli tyhjempi kuin koskaan aiemmin! Onneksi jätehuolto oli toiminut moitteettomasti! Sekä pohja että muu ympäristö oli todella siistissä kunnossa. Minulla oli toki varalta hengityssuojain, mutta sekin lähinnä myyräkuumeen varalta.

Kun olimme purkaneet huussin sisäosan niin olisihan se pitänyt arvata, että homma jatkui. Päätimme tehdä lattiaa varten koolingit. Mikäs siinä, tuumasta toimeen vaan! Ex-savusaunasta löytyi sopivat lankut ja sitten mitattiin ja sahattiin ja mitattiin uudestaan ja taas sahattiin. Eli oli hieman mittavirhettä, mikä johtui pääasiassa kieroista lankuista ja seinistä ja vasta toissijaisesti omasta osaamisestamme. Jossain vaiheessa irtosi myös liiterin ja huussin väliseinä - se oli ollut kiinni noin kolmella naulalla. Mutta eipä se meitä haitannut, jäihän ovi sentäs paikoilleen.

Ja sitten otettiin ristimitat.

Ja sen jälkeen piti tehdä pari kikkaa, mitä meiltä ammattilaisilta aina löytyy smurffihousujen taskuista. Kikkojen lisäksi löytyy aina lopikka.

Noin 5 tunnin aherruksen jälkeen päätimme lopettaa. Huussi jäi hyvään vaiheeseen! Ensi kerralla pääsemme jatkamaan joko katosta tai lattiasta tai seinistä. Ja keritään suunnitella jo sisustustakin. Hyvä siitä tulee!!!

Syysvalot

Aiempina vuosina meitsin kotikadulla ns. Jouluvalot on ripusteltu kuisteille  marraskuun lopussa, viimeistään Itsenäisyyspäivän seutuun. Nyt huomasin, että naapurit on tykitelleet pihat täyteen kaikenlaisia valohäkkyröitä ja -viritelmiä kynttilälyhdyistä puhumattakaan! Jo kolmisen viikkoa sitten!

Kulmanaapuri ryösti ideani ja oli käynyt pöllimässä metsästä pienen joulukuusen sankkoon oven pieleen, mutta molemmille kuisteilleen! Vastapäätä asustava naapuri oli laittanut upeat kanervaistutkset ja valot  vilkkumaan niin että koko tienoo loistaa. Ja vieressä oleva naapuri luottaa perinteisiin kynttilöihin ja hänellä palaa miltei ikuinen tuli kuistilla isoissa lyhdyissä.

Ajattelin, että hyvä on! Niinpä raahasin 4  viikkoa etuajassa kuisteille kynttilälyhdyt, virittelin aurinkokennolla toimivat lamput etukuistille todetakseni parin yön jälkeen, että niihin ei pakkasella tule enää valoa. Lisäksi näin paljon vaivaa kun kiinnitin sähköllä toimivat, liian kirkkaat lamput olkkarin kuistille. Kävin sosialisoimassa pienen joulukuusen ja istutin sen tukevasti sankkoon kuistille. Kuusi näyttää tosi tuuhealta, toisin kuin naapurin kuuset, sillä ymmärsin tuunata sitä muutamalla lisäoksalla. Olohuoneen ikkunan eteen laitoin kanervaistutukset ja sytytän niihin valot heti kun saan ostettua jakorasian.

Kaiken kukkuraksi pyöräytin eilen pihaan vielä lumiukon! Sitten sopivasti pakastui. Nyt on sitten meikäläisenkin piha talvitällingissä. Mutta kivahan se on, että pimeään aikaan on paljon valoja etenkin, kun suurin osa on ledivaloja. On kaunista ja jo talven odotusta.

Näyttää kuin se olisi pissannut?!