Minulle Joulu on hyvin merkityksellinen juhla ja Joulun uskonnollinen merkitys korostuu sen vietossa. Mutta olen ns.huono kristitty (syntejä) enkä käy kirkossa kovinkaan usein ja olen joutunut perustelemaan joitakin joulunvieton tapojani. Esimerkiksi sitä, miksi jouluevankeliumi olisi luettava aattona ruokapöydässä. Ei sitä tosin enää luetakaan, ei riittäneet perustelut.
Lapsuuden joulussa oli niin paljon tunnelatausta, että ne ovat edelleen vahvoina mielessä. On jotenkin ihanaa muistaa, miten koristelimme kotia, teimme jouluruokia, kävimme haudoilla ja joulukirkossa. Ja joulupukki pahvinaamari päässään, isän turkki nurinpäin käännettynä, meni täydestä.
Nyt on moni asia muuttunut. Joulun evankeliumi käydään kuuntelemassa aaton hartaudessa kirkossa. Joulupukin asua on tuunattu niin paljon, että jopa itse siinä esiintyessäni olen mennyt aidosta pukista. Tämä Joulu voi olla toinen elämässäni, että pukki ei tulekaan. Joululaulujen laulaminen on jäänyt kokonaan sen jälkeen, kun äiti ei enää ole ollut joukossamme Joulua viettämässä. Vaikka porukoilla on lauluääntä ja sävelkorvaa, joululaulujen luikauttaminen ei ole kiinnostanut osaa ollenkaan lapsuuden jälkeen.
Ruokien suhteen tilanne on kiikunkaakun. Meikäläisen leipomia piirakoita halutaan joka Joulu ruokapöytään. Karjalanpaisti ei ole enää yhtä suosittu kuin ennen, mutta kukaan ei ole ilmoittautunut tekemään sen tilalle muutakaan. Ite olen jo muutaman vuoden ajan yrittänyt luopua kokonaisesta kalkkunasta ja siirtyä pelkkiin rintafileisiin, mutta turhaan.
Nyt tulee iso muutos logistisesti. Olen vuodesta 1989 saakka viettänyt joulupäivät omassa kodissa. Nyt on tarkoitus lähteä Joulupäiväksi niin sanotusti valmiille Kakkosen luo. Hieman se jännittää. Kakkonen ei perusta joululauleluihin eikä -koristeluun. Mutta tunnelma toki on tärkein. Voi olla hyvinkin hauskaa!
Olen iloinen siitä, että sain viettää miltei kaikki tähänastisen elämäni joulut omien vanhempieni kanssa heidän luonaan. Ja vuodesta -89 alkaen (paria joulua lukuun ottamatta) isä ja äiti viettivät jokaisen Joulupäivän kanssamme! Se oli suuri ja valtavan arvokas asia! Nyt on sitten kolmas joulu, kun emme hae äitiä aatonaattona kyytiin joulunviettoon. On vain muistot ja uusien tulevaisuuden muistojen rakentaminen.
Ja tänäkin vuonna ajan Nelosen kanssa Pielisen ympäri, ensin Immanuel-joulukuvaelmaa seuraamaan ja siitä haudoille Lieksaan. Ollaan tehty tuo reissu yli 20 kertaa. Välillä on ollut hullu pakkanen, välillä satanut vettä tai räntää tai tupruttanut lunta niin, että ajo on ollut vaarallista. Mutta jotenkin vaan tuosta tapahtumasta on tullut yksi tosi tärkeä perinne omaan Jouluun.
Blogin tavoitteena on ilahduttaa myös lukijaa tarinoilla erään opettajan kokemuksista ja tulkinnoista työssä ja kotona. Ja nyt, eläkkeellä ollessa aika synkkää tuntuu olevan. Vääryydet ja epäoikeudenmukaisuus saavat postaamaan, vaikka haluaisin kirjoittaa kaikesta iloisesta. Kirjoitustaitokin on välillä hukassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä pitäisi saada uusi alter ego
Vili, tuo älykäs ja hyvätapainen tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme, oli tavallaan alter egoni. Tai minä olin sen, mistäs tuonkin tietää....

-
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t...
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk...
-
Kylläpä on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Kaikkea on tapahtunut, enimmäkseen kivoja juttuja. Silti on jotenkin ollut takkuist...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti