Taas on se aika vuodesta, että on syytä suunnitella, mitkä jouluvalmistelut on syytä jättää tekemättä tänä jouluna. Ja kuten kaikkina edellisinä vuosina, voi sitten jälkikäteen todeta epäonnistuneensa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos joku kerta kävisikin niin, että onnistuu.
Tänä jouluna aion leipoa vain noin sata piirakkaa, sillä Ykkösen perhe on jouluaaton omassa kodissaan. Ruokailijoita on vähemmän, joten pääsen helpommalla. Toivottavasti ei tule taas jotain laskuvirhettä ja joko puuroa tai taikinaa on hulluna liikaa mutta ei oikeassa suhteessa toisiinsa.
Pipareita teen ehkä tosi vähän ja saatan alentua jopa ostamaan taikinan valmiina kaupasta. Mutta miksi ostin jo kaksi pussia piparimausteseosta?! No teen korkeintaan kolmea mallia enkä tällä kertaa tee kenellekään omaa nimikkopiparia. Ei niille kukaan ole ennenkään hurrannut.
Karjalanpaistiin en laita possua lainkaan. Eipä tartte Nelosen arvuutella, mikä niistä lihamurusista olisi epätoivottujen sattumien joukossa. Laitetaan vaan onnellisena elänyttä hirveä ja onnettomana elänyttä lehmää eli nautaa.
Jälkiruokia en suunnittele ollenkaan. Ne menee yleensä aina pieleen eli joku ei tykkää luumusta ja joku ei tykkää puolukasta ja jäädyke sulaa liikaa ja liivate ei hyydy lainkaan. Ja Kakkosen mielestä ne on kuitenkin aina liian tavanomaisia.
En aio paistaa yhtään joulutorttua. Ja jos paistaisinkin, niin syön vaan kaksi. Tai ehkä kolme. Kolmosella on kuitenkin menossa joku treenikausi terveellisen ruuan suhteen eikä se pistää suuhunsa moisia rasvapalleroita. Ja Ykköselle ei kelpaa luumuhillo, niin sitten voi katella vierestä muiden herkuttelua ja jyrsiä piparia missä ei ole edes omaa nimeä.
En alennu ostamaan lanttu- ja porkkanalaatikoita vaan väsään ne ite. Mutta vain yhdet satsit ettei tartte laittaa yhtään pakkaseen.
Että semmoinen joulu tulossa. Heräsinkö vai nukunko vielä?!
Blogin tavoitteena on ilahduttaa myös lukijaa tarinoilla erään opettajan kokemuksista ja tulkinnoista työssä ja kotona. Ja nyt, eläkkeellä ollessa aika synkkää tuntuu olevan. Vääryydet ja epäoikeudenmukaisuus saavat postaamaan, vaikka haluaisin kirjoittaa kaikesta iloisesta. Kirjoitustaitokin on välillä hukassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä pitäisi saada uusi alter ego
Vili, tuo älykäs ja hyvätapainen tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme, oli tavallaan alter egoni. Tai minä olin sen, mistäs tuonkin tietää....

-
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t...
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk...
-
Kylläpä on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Kaikkea on tapahtunut, enimmäkseen kivoja juttuja. Silti on jotenkin ollut takkuist...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti