Pallohullun päiväkirjasta: AIRBNB

Minä, tanskalais-ruotsalainen pihakoira Vili eli Vernando, jos joku nyt sattuisi olemaan kiinnostunut minun oikeasta nimestä eikä tuosta lempinimestä, olen nykyaikainen eli moderni. Enemmän kuin Mamma!

Kaikki alkoi siitä, että Mamman Kolmonen eli minun veli, vaikka me ei kuulemma olla veljiä, niin ei se kyllä minun isäkään ole, mutta joka tapauksessa se eli hän kuulemma kun puhutaan ihmisestä, vaikka ei Mamma sitä itsekään muista, sitä että onko hän vai se eli Kolmonen ja MITÄ IHMETTTÄÄÄ? Miksi minä puhun näin sekavasti? Minun namitaso on laskenut liian alas! Haluan namin!!!

En saanut! Hmphm!

Niin Mamman Kolmonen on hirmu viisas! Ja etevä! Ja osaa jotain talousasioita niin hyvin, että Mamma on ulkoistanut sille kaikki omat raha-asiansa. Paitsi sen, että raskiiko minulle ostaa nameja vai ei. Niin ei kuulemma raski! Ja koska Kolmonen on opettanut Mammalle raha-asioita, niin Mammasta on tullut nuuka! Ja Mamma haluaa olla myös edistyksellinen. Ja Kolmonen keksi, että Mamma voisi asua sen valmistujaisjuhlissa kalliin hotellin sijasta AIRBNB-huoneistossa! Niin minä luulen, että Kolmonen keksi sen siksi, että Mamma saisi säästymään enemmän rahaa niitten reissuun sinne puolukkaan tai jonnekin.

Mamma ei tiennyt, mikä on AIRBNB. Mutta sitten se vaan päätti, että kaikki modernit ja edistykselliset ja nykyaikaiset ja ennakkoluulottomat ihmiset, kuten kuulemma hän itse, uskaltavat vuokrata sellaisen. Ja niin se vuokrasi. Huoneistossa asui kissa.

Ja Mamma, joka on aina niin kohtelias muille, mutta ei minulle, kirjoitti sille AIRBNB-vuokraajalle, että ei se haittaa! Kyllä sinne kuulemma yksi kissa kehräämäämään mahtuisi. NIIN MITÄ?! Ja Mamma sanoi, että se sekosi. Ja olin kyllä ihan samaa mieltä. Mutta sitten sille kissalle oli tullut kiima-aika ja minusta oli kyllä ihan tyhmää, että se AIRBNB-vuokraaja oli viennyt sen kattinsa pois huoneistosta. Että se ei kuulemma mouruaisi koko yötä eikä Mamma saisi nukuttua.

Kun Mamma tuli kotiin se kehui, että nyt sekin on moderni ja kokemusta rikkaampi ja kaikkea päläpäläpälä mitä se siinä itseään kehua retosti. Ja sitten se kertoi, että huoneistossa oli ollut  vuokraajan omia tavaroita ja vaatteita ja ruokia ja pesuaineita ja kaikkea; ihan kuin se eli hän olisi vaan lähtenyt kaupungille ja Mamma olisi tullut tilalle.

Niin minä sanoin sille, että minäpäs olen asunut jo monta vuotta joka viikko ainakin yhden yön sellaisessa AIRBNB-huoneistossa! Mutta minun huoneistossa siihen hintaan kuuluu myös palvelija! Että siihen malliin ja valmista poikaa! Ja luu vaan Mammalle kurkkuun!

Kun yhtenäkin aamuna vahingossa oksensin matolle, kun olin syönyt juuri pissalenkillä ruohoa liikaa, niin Mamma vei minut AIRBNB-huoneistoon etten kuulemma oksentelisi päivällä omille matoille.  Ja jos se on hirmu pitkään töissä tai se ei viitsi tulla kotiin ollenkaan, niin se kuskaa minut sinne samaan paikkaan. Että minun ei tartte pissiä housuun.

Ja voin sanoa, että siellä kyllä palvelu pelaa; tulee nameja ja saan käydä pissalla vaikka kerran tunnissa. Että tykkän kovasti. Että olen tässä jo miettinyt, että pitäisikö minun muuttaa tänne. Mutta sitten joku kulki oven ohi ilman minun lupaa ja vähän, ihan pikkuisen vain haukahdin, niin se palvelija alkoi rääkymään, että nyt hurtta turpa kiinni! Vaikka se selitti, että se sanoi vaan ihan hyvin pienellä äänellä, että olepas nyt hiljaa pieni Vili-ukkoseni, ettei meille tule kohta häätö. Ja turpa kuulemma tarkoittaa kuonoa! Niin hevosella!

Ja sitten minä päätin, että vaikka tämä AIRBNB on tosi kiva paikka, niin kyllä minusta on kiva olla omassa kodissa; etenkin silloin kun Mamma on taas laskenut minun ikää ja sitten se katsoo minua oudosti ja sanoo, että tulepas tänne niin saat namin!

Onko se kohta valmista?!

Pallohullun päiväkirjasta: Lähtö lähenee!

Minä, tanskalais-ruotsalainen pihakoira Vili, perheemme ehdoton valtias ja kunkku, olen kesän jälkeen saanut epäilyttävän paljon nameja. Jopa omasta mielestäni. Joka aamu, kun olen saanut potkittua Mamman hereille ja se alkaa keittelemään aamupuuroa, on myös minun aamupalan aika. Yleensä saan sen vasta Mamman jälkeen, mikä on minusta törkeää, mutta Mammasta kuulemma tärkeää. Niin miksi, kysyn minä! Niin siksi, että sillä se näyttää, kuka tässä perheessä on kingi, se vai minä, vastasi Mamma. Että vähempiarvoiset syö kuulemma viimeisenä. Sen vertaa ei saa tässä murjussa edes kunnioitusta, vaikka olenkin jo 14 vuoden ja 38 päivän ikäinen.

Mamma on alkanut aina kertoa ihmisille, montako vuotta ja montako PÄIVÄÄ minä olen. Sitten se katsoo minua oudosti. Lisäksi joka aamu saan namin. Ennen en saanut, vaikka miten kerjäsin. Ja sitten Mamma valittaa, kun sen pitää joka toinen viikko laittaa Iso-Mummin vanhaan dosettiin minun lääkkeet. Siitäpä minä opinkin, Iso-Mummilta näet, että kannattaa olla varuillaan lääkkeiden kanssa. Ja nyt minä luulen, että Mamma yrittää myrkyttää minut jollain uudella pillerillä. Se maistuu ihan HIRVITTÄVÄLTÄ, se pilleri siis. Yäk. Mutta Mamma sanoo, että mitä pahempaa, sen paremmin se tepsii! Mutta eipäs se ajatellut samalla tavalla, kun ite söi jotain terveysruokaa.

Yäk, en syö!

No Mamma laittoi tuon uuden pillerin ruokakupiin, koska minulla on siellä pari muutakin pilleriä. Mutta ne maistuu ihan hyviltä. Tuo EI! Jätin sen syömättä. Mamma alkoi karjumaan, että nyt piski pistele se pilleri poskeen tai tulee lähtö!!! Vaikka omasta mielestään se oli sanonut, että oma armas Vili-poikaseni, otapas tämä pikkuinen mauton lääke, niin tassuun ei enää koske. En syönyt. Eikä sitä olisi Mammakaan syönyt, vaikka väitti niin. Ja sitten minä aloin ihmettelemään, kun Mamma sanoi, että saan namin. Kun yleensä en saa aamulla. Ja se oli ovelan näköinen.

Huijaus

Niin hetihän minä arvasin, että se survoi sen pillerin sinne namin sisälle. Ja kun olin syönyt nakkipalan, pylskäytin pillerin suupielestä matolle. Mamma oli ihan raivona, kun sillä oli olevinaan kiire jonnekin, niinkuin töihin muka. Sitten se otti toisen nakkipalan, isomman, ja tarjosi taas minulle namia. Kyllähän se minulle sopi. Niinpä minä ehdollistin asian oikein hyvin. Eli Mamma yrittää olla ovela ja piilottaa pahanmakuisen pillerin nakin sisälle ja jos syön sen oikein varovasti, niin kerkiän pylskäyttää sen matolle ennen kuin nielaisen nakin. Ja yhtenäkin aamuna sain neljä nakkipalaa ja vasta sitten nielaisin sen hemmetin pillerin, ihan vahingossa.!!!

Hyvä piilo

Mutta Mamma on kehittynyt. Yhtenä aamuna se teki niin, että sillä oli yksi hyvin pieni nakkipala pilkottuna moneen osaan ja kun se tunki minulle suuhun ekan namin, niin en kunnolla kerinnyt edes puraista kun Mamma alkoi tunkemaan jo toista palaa ja sitten kolmatta. Minä poika tietysti hotkin namit sen kummemmin miettimättä, sillä mistäs sen tietää milloin ruoka tästä maailmasta loppuu. Ja jos Mammaa on uskominen, niin monelta on jo loppunutkin ja sitten se sanoo, että on kyllä väärin, että sillä on varaa ostaa minulle lääkkeitä kun muilla ei ole varaa edes ruokaan. Mutta minä sanoin sille, että minkäs teet. Että kohta minä varmaan kuolla kupsahdan, ja silloin Mamma alkoi itkemään ja sanoi, että yritä nyt ensi kesään vielä, niin ei olisi maa roudassa. Niin en ymmärtänyt miksi.

Mutta sen jälkeen Mamma tunki vielä yhden nakkipalan minulle ja sanoi, että HAHHAH, sinne meni! Ja sen jälkeen namimäärä on pienentynyt, mutta saan kuitenkin joka aamu ennen aamupalaa joko nakkinamit tai juustonamit melkoisella vauhdilla. Ja Mamma sanoi, että kyllä se veti pitemmän korren, niin mistä, kysyn minä?! Minulla on niin kova kiire hotkia ne namit, että en ole enää huomannut koko pilleriä. Ja ihan samahan se on syödä vaikka kymmenen pilleriä, jos jokainen niistä tarjoillaan namin kanssa, kuten nyt!

Ja se on kyllä totta, että aamupalan jälkeen tassuun ei enää koske.

Olisko lisää pillereitä?

Laavu, helppo ja kaunis!

Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten. No, äkkiäkös lyhytaikaisesta tulee pitkä-aikainen, jos sattuu olemaan muuta tärkeämpää puuhaa. Ja sitä todella oli, kuten kattoremppa, ojaperkuu, ex-navetan tuunaus, aittojen siivous ja sieltä löytyneiden tavaroiden sijottelu erinäisiin kohteisin (kuten jätesemalle), muutamia mainitakseni.

Koko ajan, lähinnä talvella puunkaatohommissa nuotiolla istuksiessa, kun vesi tippui polville liian lyheltä lipalta ja revenneeltä kattomuovilta, mietimme, että kyllä pitäisi saada kunnon laavu tämän väliaikaisen tilalle. Syyskuussa se sitten tekaistiin! Viikonloppuna! Toki pohja oli tehty aiemmin, mutta puutyöt!

Kunnon kehikko

Naisvoimin aloitettiin rungon kasaaminen. Ihan vaan mietittiin loogisesti, että miten saisi eri pituiset, eli levyiset ja eri paksuiset hirret kutakuinkin asiallisesti kasaan. Voin vaatimattomasti mainita, että löytyy itseltänikin sen verran talenttia, että en jäänyt ihan sanattomaksi suunnittelussa.

Hirsisalvoksia...

Jostain syystä en ole koskaan oikein saanut sahata moottorisahalla, joten se puuha jäi ystävälle, joka muutaman vuoden (ehkä n. 30) päästä lienee niin taitava, että voi tehdä pari pupu-veistosta tonttiaan kaunistamaan. Siinä sitten tuumailtiin ja mittailtiin ja veistettiin ja tehtiin kaikki niin vaateriin, kuin vaan voitiin.

Näyttää jo oikealta laavulta

Pelattiin varman päälle ja laitettiin muutamalla kulmaraudalla sekä vastaavalla kiinnikkeellä hirsiä kiinni, sillä ne olivat kooltaan todella eri kokoisia. Ensimmäinen varsinainen tenkkapoo tuli eteen, kun alettiin miettimään kattoa. Toki oli ollut muutama suunnitelma mielessä jo ennen aloitusta, mutta ajateltiin, että sitä mukaa ajatukset jalostuvat, kun hirttä alkaa nousta rungossa.

Mutta ei jalostuneet - yllätyin kovasti! Olimme miettineet jossain vaiheessa, että emme teekään perinteistä laavukattoa vaan sellaisen A-mallisen katon. Mietittiin ja tuumittiin ja laudoilla yritettiin siinä passailla katolle paikkaa. Jotenkin kaikki alkoi kuitenkin vaikuttaa haastavalta (ent.  katastrofi) ja päätettiin tehdä siinä välissä lattia valmiiksi.

Uudet laudat 

Seuraavana päivänä (lopultakin - oli ollut kaikenlaista menoa) paikalle tuli mies, jolla pysyy vasara kämmenessä paremmin kuin meikäläisillä. Tai, hyvä on, rakennustekniset suunnittelut ja toteumat ovat hänelle selvää pässinlihaa, toisin kuin meille! Niinpä seuraavana päivänä laavu-työmaalla alkoi tuulemaan ja iltapäivästä satamaan, mutta siinä välissä saimme tehtyä laavun kokonaan valmiiksi!

Aluksi oli suojavaatetus kohillaan

No ekana piti sahailla jotain pientä mittavirhettä loivemmaksi - hmphmp! Ainahan raksalla sattuu ja tapahtuu. Sitten alkoi varsinainen katon tekeminen, eli luovuttiin aika vikkelään siitä A-mallista ja palattiin perinteiseen laavukattomalliin. Meikäläinen sai alennuksen edellisen päivän pomosta hankslankarin hommiin, mikä oli kyllä ihan oikein, sillä voin myöntää (etenkin kun kaikki tietävät asian jo itsestäänselvyytenä), että kattorakenteiden suunnittelu ei ole vahvimpia osaamisalueitani.

Otsalaudan passaus

Mökiltä löytyi lautaa ja lankkua ihan omasta takaa; olimme ostaneet ainostaan lattialaudat. Siinäkin olisimme voineet säästää käyttämällä kuormalavojen lautoja, mutta sitten päätettiin, että kuormalavoja tarvitaan puuntekohommissa. Vanhaa peltiäkin oli yllin kyllin, joten katto suunniteltiin vähän sen perusteella, että pellit saisi mahdollisimman hyvin hyötykäyttöön.

Miltei valmis

No kun katto oli saatu paikoilleen, niin alkoi hitain vaihe, eli seinää ei tehty vaakaan vaan pystyyn ja vielä silleen, että siihen tuli oikein kaunis profiili. Itse asiassa samanlainen kuin mökissä on. Eipä tätä olisi tullut nyt muuten tehtyä, mutta mies oli päättänyt, että jos jotain (kerrankin) tehdään, niin tehdään kunnolla. Tätä asennetta olen monesti jäänyt kaipaamaan omalla mökillä (mies ei lue tätä blogia...), grrrr.

Detaljit!

No sitten mitattiin ja sahattiin ja naulattiin ja mitattiin ja sahattiin ja naulattiin ikuisuus, kunnes seinät olivat lopulta valmiit! Tosi huippua! Kyllä kannatti! Itse ylenin loppupäivästä katolle saakka ja sain massata pellissä olevat entiset naulanreijät.

Laavusta tuli ihan mielettömän hieno. Ensi kesänä se pitää vielä maalta, mutta muuten se on valmis. Kyllä talvella on ilo laittaa tulet nuotioon puunkaadon ja halkomisen välillä ja istahtaa syömään eväitä. Ei kastu housut, ei osu pää lankkuun, ei mene savu silmään eikä lentele kipinät smurffeille. Laavu on mökin kolmas ja todennäköisesti viimeinen laavu. Ensimmäin oli tosi surkea pressukyhäelmä kahden puun välissä. Toinen oli surkeä pressukyhäelmä riukujen välissä mutta tämä kolmas, tämä on oikea laavujen kuningas!

On se hieno!

Ite tein - tuli hyvä!

Syksy on jo painumassa mailleen ja tässä syysloman kunniaksi tuli mieleen, että mökille olisi hyvä saada sellainen linnunruokinta-teline, että tinteille riittäisi ruokaa pitempien käyntikertojen välillä. Siitä sitten alettiin googlailemaan ja heti löytyi hyvä malli. Joku neropatti oli tehnyt muovisankosta ja kahdesta kannesta tosi näppärän näköisen  systeemin. Eipä muuta kuin sankkokaupoille, kun ei ole tullut pahemmin seisoksittua ämpärijonoissa... Myyjä oli kekseliäs; kun valitettiin pohjaksi tulevan kannen pienuutta, hän ehdotti 50% alessa olevaa ruukunpohjaa! Illaksi oli tiedossa hauskaa puuhaa.

Sitä ennen käytiin Okussa ostamassa hillittömät lihikset, noin niin kuin mökkikauden kunniaksi.

Kunnon kokoinen!

Ei olisi kannattanut, sillä sen jälkeen olo oli loppupäivän kuin ilmapallolla, jossa todellakaan ei ole ilmaa liian vähän.

No lopulta, kun olin haravoinut pari tuntia pihassa, kantanut motin halkoja uunia varten sisään ja olin aloittelemassa pakkaushommia Kolmosen valmistujaisia varten, tulivat ystäväni ja Nelonen paikalle. Ystävä sen verran ajoissa, että kerkisi auttaamaan vielä haravoinnin jälkimainingeissa ja Nelonen sen verran myöhässä, ett pääsi puolestaan leikkaamaan Vilin, tuon yhä vantterassa kunnossa olevan 14-vuotiaan tanskalais-ruotsalaisen pihakoiravanhuksemme kynsiä.

Tuumasta toimeen! Porakone, sankko, kannet, mattoveitsi ja ruuvit esille. Saatiin todella nopsaan tehtyä kaksi (kummallekin oma automaatti omille mökeille) huippuhienoa ruokinta-automaattia. Hinnaksi tuli 4.50 euroa; melko edullinen kun vertaa kaupan hintoihin! Mikäli olisimme suunnitelleet asiaa pitempään, olisi nurkista saattanut löytyä joutavia sankkoja yksi jos toinenkin.

Täältä tullaan tintit!

Poralla alkureijät ja pohjareijät

Kas näin

Siisti!

Mattoveitsellä suuremmaksi

Alapohja kiinni kunnolla

Sitten testimään!

Teimme nyt neljä ruokinta-aukkoa sankon reunoille tasaisesti. Pitää seurata, onko niitä riittävästi. Itse tein melko pienet aukot, ystävä isommat - seurataan kumman aukot on toimivammat. Porasimme myös muutaman reijän pohjaan, jotta mahdollinen vesi pääsee valumaan maahan.

Netti on pullollaan kaikenlaisia ideoita! Kyllä kannattaa googlailla. Kiitos vaan Tervastulia.blogspot!

Pallohullun päiväkirjasta: 14 vuotta lasissa!

Minulla oli synttärit! Tykkään niistä! Saan paljon lahjoja ja Mamma antaa nameja. Mutta ei koskaan liikaa vaan liian vähän. Ja nyt minun synttärit oli tosi isot, koska Mamma sanoi, että kyllä 14 vuotta kannattaa juhlia.

Toivoin lahjaksi palloa. Mamma sanoi, että ET saa koska saisit sydärin sen kanssa. Niin, mitäs sitten. Mamma sai itekin sydärin vaikka sillä ei ollut mitään palloa. No sitten pyysin  vinkupossua,  mutta Mamma sanoi että EI, koska minä kuulemma tulen hulluksi sen kanssa ja alan läähättää hulluna. Niin Mamma läähättää ite hulluna kun se yrittää pomppia jotain jumppaa.

Sitten ajattelin, että ihan sama kun vaan saan repiä paketit auki. Mutta ex-mamma kaappasi minut ja vei Nickin, sen minun lapsenlapsen luo. Vaikka ei se ole minun lapsenlapsi vaikka se sanoo minua Ukiksi. Kun minulla eiole edes lasta. Eli pentua. Olisin ollut hyvä isä. Tai ainakin olisin opettanut sille miten saa ruokaa muualtakin kuin omasta kupista!

No sitten synttäriaamuna ex-mamma herätti minut kesken unien ja alkoi laulamaan! Ja antoi lahjaksi pallon. Ja Nicki, se röyhkeä piski varasti sen minulta! Ja sitten tuli Mamma ja minun Täti ja sain nameja ja nameja ja nameja ja lelun.

Että semmoset synttärit oli. Mamma sanoi, että nyt sitten jäädään odottamaan. Niin mitä?