Haloo Hammerfest!

Nimittäin, tässä loman aikana on sattunut kaikenlaista, mutta niistä sitten, kun saan ladattua kännykästä kuvia koneelle. Sitä ennen kerron nyt kaikille teille uskollisille lukijoilleni, joita lienee ehkä 5 kappaletta, seuraavan asian: meitsi aikoo polkea fillarilla (lue: polkee) Joensuusta Hammerfestiin (Norge, Norway, Norjassa) mahdollisesti jo vuonna 2015.

AIVAN MIELETÖNTÄ!!! Asia vaan kirkastui minulle, kun olimme ajamassa (autolla) Kuusamoon jokavuotiselle pyöräviikolle. Sen vaan tietää, kun se oikea tunne tulee. Ja nyt siis aivan kristallin kirkkaana selkisi, että Hammerfest on se tavoitepaikka. Aiemmin olen haahuillut Suomen ympäri polkemisesta tai vähintäänkin Suomen pohjoisosien koluamisesta. Mutta ei, suoraan vaan matoa koukkuun ja nokka kohti pohjoista!!! JEE!!! Olen jo ihan innoissani!

Matalaa profiilia

Laskeskelin alustavasti kolme eri reittivaihtoehtoa. Siinä se pyörii tuossa 1200 - 1300 km:n kieppeissä kokonaiskilometrit. Huomioitavaa on, että ajoprofiili on nousujohteista ja ylämäkiajo on ihan erilaista kuin tasaisella ajaminen. Olen tiedostanut tämän. Mietin, että kolmisen viikkoa siinä saattaisi mennä. Suurin haaste on opetella vaihtamaan rengas fillariin. Sen jos opin, niin Täältä tullaan Norja! (ei Venäjä!).

Paljon on tekemistä! Ekana pitää laskeskella reitit todella tarkkaan ja miettiä yöpyminen. Minä en todellakaan aio nukkua missään teltassa ohuella retkipatjalla ja pelätä, että joku kolkkaa minut. Reitin varrelta on siis löydyttävä jonkinlaista majoituspaikkaa. Sitten on hankittava uskolliseen fillariini etulaukut. Se tasoittaa kuormaa ja tekee pakkaamisestakin helpomman. Yksi iso juttu on ostaa uusi soitin, johon ladataan sellaista musaa, että jaksan tiukimmissakin mäissä (mäeissä? mäkilöissä?) polkea. Luulen, että kuuntelen musat kertaalleen ENNEN lähtöä, välttyäkseni viime reissun tyylisiltä yllätyksiltä... Ja jossain vaiheessa alkaa mielikuvaharjoittelu. Nyt apuna on myös netti, sillä on helppo mennä googlemapsin kautta Hammerfestiin ja raahata keltainen ukko sinne töllistelemään maisemia. Tulee reitti tutuksi, vaikka ei olisi sitä ajanut metriäkään. Että tämmöistä!

Joensuu-Kuusamo varustus

Tikka prkl!!!

Nyt loppui meikäläiseltä pinna! Nimittäin, sain keväällä tekaistua helposti (tietenkin) muutaman linnunpöntön mökille entisten lisäksi. Tein pöntöt huolella, eli varustauduin oravan varalle ja nakuttelin kaikkiin pienet naulat suuaukon kohdalle. Tässä kuvassa nauloja ei vielä näy, mutta parasta uskoa.

No hommahan meni siten, että saatiin peräti ajoissa pöntöt puihin ja ei muuta kuin jäätiin odottamaan, milloin kirjosieppo kerkiää Länsi-Afrikasta Riäkkylään meikäläisen mökille. Kirjosieposta sen verran, että jokainen, joka muistaa Middle of the Road-bändin, osaa laulaa kirjosiepon kanssa.  Vaikka suomalaiset  hävisivät taas kerran Euroviisuissa Markku Aron ja Koivistolaisten kanssa kappaleella "Tie uuteen päivään"- mikä ei todellakaan ole ihme- , niin "Chirp, chirp, chirpy-chirpy-cheep-cheep" sen sijaan jäi ikimuistoisesti mieleen vuodelta 1971 Middle of the Roadin esittämänä. Eikä ihmetytä pätkääkään!

Minulle jäi mieleen myös biologianopettajani Raija Ottavainen, ex-Kempas, joka joutui matkimaan lintujen ääniä itse, sillä meillä ei Lieksassa ollut silloin vielä tuo tekniikka niin kovin kehittynyttä. Erityisesti muistan tällaisen "tsiro tsiro tsi tsip"-ääntelyn, mutta ei nyt tule mieleen mikä lintu niin lurautteli.

Sen sijaan ei ollut hetkeäkään epäselvyyttä, kuka oli murtautunut mökin linnunpönttöihin ja ryöstänyt niistä kirjosieppo-parkojen munat tai jopa poikaset! Käpytikka! Nimittäin, nyt lähtee tikka meikäläisen niemestä!  Tikka oli tuhonnut kolme pönttöä ihan totaalisesti kuten kuvasta näkyy. Ajattele, että ekana joku kirjosieppo lentää Afrikasta asti, jostain Somalian sota-tantereilta meikäläisen rauhalliseen mökkiniemeen ja munia pylskäyttää somat pikkumunat huolella ja rakkaudella rakennettuun pönttöön. Ja sitten joku saamarin käpytikka tekee totaalisen tuhon sekä pöntölle että itse tuotokselle. Koko Suomen reissu ihan pielessä!!! Kyllä harmitti ja raivotti ja suretti.

Meikäläisellä on sitten kovat piipussa seuraavalla kerralla. Ei kannata panna mitään puna-musta-valkoista ylleen!!!

Mä näitä polkuja tallaan...

Pienestä sitä on ihmislapsen aloitetattava tämä maallinen vaelluksensa. Se tuli mieleen, kun meikäläisen perillisiä kokoontui tuossa jokin aika sitten kahvittelemaan ja jokainen jätti sitten kenkänsä kuistille. Siellä keskellä töröttää suvun pienimmän popot sulassa sovussa muitten kanssa.Se noissa kuopuksen kengissä on hassua, että yhtään askelta niillä ei ole tietenkään vielä otettu.

Kengät ovat vale-kengät, sillä nykyisin vauvoillekin tehdään ihan samanlaisia vaatteita, minikoossa, kuin jo isommille ihmisille. Itse asiassa lapsen jalka kasvaa niin nopeasti, että aika monet kengät kerkiää kasvaa ennen kuin kasvu loppuu. Ihan vastasyntyneellä jalkaterä on 8-10cm pitkä ja siitä se alkaa sitten kasvamaan yksilöllisesti, jopa kolme numeroa vuodessa. Se on erikoista ainakin minusta, että jalkaterän kasvu loppuu ennen muuta pituuskasvua.

Tässä koko perheen kengät samassa otoksessa, eli paljon on vielä pojan tyttärellä kasvamista, että iskän tai äipän kenkiä voi lainata kaatumatta. No, nyt jäädään kuitenkin odottelemaan, että milloinka kakara lähtee ryömimään ja vasta joulun tienoilla jännitetään, tepasteleeko napero itse hakemaan pakettia Joulupukilta, vai kerkiääkö Vili, tuo aina auttavainen tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme napata sen sitä ennen.