Siiderilasit

Kävin loppuvuodesta eräässä joensuulaisessa ravintolassa tai olisiko se ollut ennemminkin pubi?! Karaokebaariksi se itseään nettisivuilla mainosti. Muistelin, että se oli kivan näköinen paikka sisustukseltaan ja ajattelin, että ehkä uskallan käydä yhden siiderin juomassa kaikesta koronapelosta huolimatta. 

Luin toki etukäteen arvostelut ja osa kehui, osa haukkui. Sellainen vaikutelma tuli, että karaoke siellä ainakin raikuu ja tunnelma on rento. Henkilökunta tuntui olevan välillä tosi mahtavaa ja välillä tosi tympääntynyt työhönsä. Sehän vaikutti siis ihan normaalilta suomalaiselta asiakaspalvelupaikalta.

Ostin pienen siiderin, hanasta. Jäitä? Ei kiitos! Ja niinpä tiskin takana ollut myyntihenkilö laski isoon yli puolen litran Olvin kaljatuoppiin - lasiseen sentäs - sen kolme desiä siideriä ja tyrkkäsi saavin käteeni! Että tattista vaan! 

Juomaton!

Siinä sitten katselin tuota ihan pissin näköistä juomaa, mikä ei todellakaan ollut edukseen isossa kaljatuopissa. Mietin, että oisko se ollut niin vaikeaa ottaa ihan oikea siiderilasi ja kaataa se juoma siihen?! Kun niitä laseja tässäkin paikassa näytti roikkuvan ihan käden ulottuvilla! Ei ollut kovin esteettinen kokemus! Eikä tule mentyä toista kertaa. 

Olut-tuomio

Tuli ostettua toinenkin pullo tuota BrewDogia; tämä oli Alpha Pop hoppy rye pale ale. Kyseessä edelleen pieni 3,3 desin pullo, eli maisteltiin molemmat samalla kertaa.

Tässä oli tosi mieto tuoksu, ei oikein meinannut saada kiinni ollenkaan, että mikä siinä tuoksuu. Maku oli melko tunkkainen ja jälkimaku todellatodella pitkä. Kielen juuressa ja kitalaessa säilyi nahkea, hieman kitkerän tuntuinen maku minuuttikaupalla. Ei tehnyt yhtään mieli ottaa uutta kulausta, kun entisenkäään maku ei tuntunut haihtuvan millään. Siinä mielessä tämä olisi oikein "säästöolut", eli pullon juomiseen menee varmaan tunti.

Samean näköinen ulkomuoto ja kitkeryys saavat aikaan sen, että tätä ei meikäläisen ostoskorista toista kertaa löydy.

Olut-tuomio

Olen tässä vuosien varrella maistellut erilaisia oluita (ja myös kaljaa) ja tulin nyt siihen tulokseen, että on aika perustaa oma olutraati! Kyseessä ei ole mikään ammattilaisen analyysi, vaan ihan tavallisen peruspertsan luotsaama oluiden vertailu arvostelemalla (ei siis arvioimalla) eri oluita oman täysin subjektiivisen suutuntuman perusteella.

Korostan, että tarkoitus ei ole viettää loppuaikaa vv:sta kulauttelemalla kurkusta oluita sillä tekosyyllä, että huolellisena ihmisenä haluan tietty olutarvosteluistani mahdollisimman kattavan. Ei suinkaan. Tavoite on, että silloin kun arvostelen jotain olutta, niin sitä nautitaan lasillinen ja tuollaisesta 3,3 dl:n pullosta tulee juotua reilut 1½ desiä. Vastaavasti 5 dl pullossa se tarkoittaa 2½ desiä. Siitä ei hirveesti riehaannuta...

Minua on vuosien saatossa ärsyttänyt todella paljon se, että "oluen juojat" ovat alempaa kastia kuin "viinien maistajat".  Vai miten tuttu on ilmaisu oluen maistaja ja viini juoja?! Olutta juodaan humala-hakuisesti mutta viiniä maistellaan humaltumatta?! Niinpä hyvälaatuista tuontiolutta voi joutua juomaan vaikka muovisesta siiderilasista, mutta heikkolaatuisille viineille löytyy aina oma lasi ravintolassa. Se on toki totta, että moni juo olutta humaltuakseen, mutta sama tarkoitusperä on myös viinijuonnissa valitettavan monella.

Suomi on kaksinaismoraalinen maa. Valtiovalta on tiukentamassa alkoholilainsäädäntöä ja rajoittamassa alkoholin myyntiä ja prosentteja. Samaan aikaan pubeissa ei meinaa millään saada ostettua olutta pienessä 2½ desin lasissa, vaan sitä on ostettava "tuopillinen" eli jopa 6 desiä! Olin kerran paikallisessa pubissa, jonne tuli noin parikymppisiä tyttöjä. He tulivat tiskille ja tilasivat: "yks olut" eli ihan sama mitä kuravettä juodaan, kunhan se on vaan alkoholipitoista ja halpaa. Kuka menee ostamaan viiniä samalla tyylillä "Yks viini",  ihan sama onko se valkoviiniä vai punaviiniä vai roseeviiniä vai shamppajaa/kuohuviiniä? Ja ostaako sitä 12 vai 16 senttilitraa? No ei kukaan.

Mistä siis johtuu, että viinistä tiedetään edes perusasia, eli minkä värisenä sen haluaa, mutta oluesta ei tiedetä, onko se lageria vai alea vai lambicia. Saatikka, että tiedettäisiin edellä mainittujen alatyyppejä. No totuuden nimessä voin sanoa, että en itsekään ole mikään pro, mutta jotain kuitenkin olen oppinut. Kunhan luette sitten jatkossa noita arvosteluja, niin huomaatte, että aika paljon taitaa olla vielä opittavaa.

No tänään maistoin pale alea. BrewDog on melkein 10 vuotta toiminnassa ollut skottipanimo, jonka tuotteita saa helposti ihan maitokaupastakin. Punk Pale Ale post modern classic on mukavan pienikokoisessa pullossa, joten se ei pääse edes väljähtymään juodessa.

 Olutta oli viilennetty liikaa, eli sen maisteluhetkeä olisi pitänyt siirtää puolella tunnilla. Ei maltettu, joten tässä arvostelu:

Voimakas sitruunainen, hapahko tuoksu (no oliko yllätys jos se kerta on sitruunainen),  jotain vivahteita jopa mango-/persikkasoseesta (ihanko totta? eikai vain Piltistä?). Mieleen tulee kuva sitruunarahkapiirakasta (pääsiäisestä siis tosi vähän aikaa...). Maku on kevyt, raikas ja jälkimaku kestää pitkään. Väri on kauniin kellertävä, jopa simamainen (vielä on kolome viikkoa vappuun). Tätä voisi juoda vaikka kauniina ja kuumana kesäpäivänä pullollisen ja heti olo viilenisi ja virkistyisi. Hyvä olut, tätä ostetaan pullo joskus toistekin.