Siiderilasit

Kävin loppuvuodesta eräässä joensuulaisessa ravintolassa tai olisiko se ollut ennemminkin pubi?! Karaokebaariksi se itseään nettisivuilla mainosti. Muistelin, että se oli kivan näköinen paikka sisustukseltaan ja ajattelin, että ehkä uskallan käydä yhden siiderin juomassa kaikesta koronapelosta huolimatta. 

Luin toki etukäteen arvostelut ja osa kehui, osa haukkui. Sellainen vaikutelma tuli, että karaoke siellä ainakin raikuu ja tunnelma on rento. Henkilökunta tuntui olevan välillä tosi mahtavaa ja välillä tosi tympääntynyt työhönsä. Sehän vaikutti siis ihan normaalilta suomalaiselta asiakaspalvelupaikalta.

Ostin pienen siiderin, hanasta. Jäitä? Ei kiitos! Ja niinpä tiskin takana ollut myyntihenkilö laski isoon yli puolen litran Olvin kaljatuoppiin - lasiseen sentäs - sen kolme desiä siideriä ja tyrkkäsi saavin käteeni! Että tattista vaan! 

Juomaton!

Siinä sitten katselin tuota ihan pissin näköistä juomaa, mikä ei todellakaan ollut edukseen isossa kaljatuopissa. Mietin, että oisko se ollut niin vaikeaa ottaa ihan oikea siiderilasi ja kaataa se juoma siihen?! Kun niitä laseja tässäkin paikassa näytti roikkuvan ihan käden ulottuvilla! Ei ollut kovin esteettinen kokemus! Eikä tule mentyä toista kertaa.