Nyt ollaan herkän aiheen ääressä. Työperäinen maahanmuutto herättää mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin. Minullakin on siitä omat ajatukset, paino sanalla omat!
Puhtausala,kuten moni muukin ala, on kärsinyt työvoimapulasta vuosia. Ensin oli eteläisen Suomen vuoro ja viime vuosina tilanne on yhtä haastava myös muualla Suomessa. Siivoustyö on siistiä sisätyötä. Työkohteesta riippuen pääosin päivätyötä, joskin sairaaloissa, kaupoissa, liikennevälineiden siivouksessa on myös ilta- ja yötyötä sekä viikonloppuun sijoittuvia työvuoroja. Ihan normia, eikös?
Palkkaus puhtausalalla riippuu osittain työn vaativuudesta sekä työntekijän koulutuksesta. Kouluttautumaton saa samasta työstä hieman pienempää palkkaa kuin tutkinnon suorittanut. Ihan normia,eikös?
Palkkaus on pitkälle sama kuin kaupan alalla ja hoivatyössä. Julkisella puolella palkka on hieman parempi lisien ja lomaetuuksien suhteen kuin yksityisellä. Ihan normia,eikös?
Mutta kun nykyisin työnteko ei taida ylipäätään kiinnostaa?! Moni puhtausalan opiskelija on sanonut, että eihän minun kannata mennä töihin kun menetän asumistuen! Menetät?! Tuet mielletään ansaituiksi eduiksi, joista ei haluta luopua.
Lisäksi työpaikalle olisi mentävä omalla autolla (monesti julkinen liikenne ei vielä kulje ennen 6.00) ja moni ajattelee, että se on väärin. Se siis, että joutuisi itse hankkimaan kyydin työpaikalle. Työhön olisi panostettava! Ja sitten ajatellaan, että työstä saatu palkka (kun huomioidaan ”menetykset” eli työpaikalle kulkeminen ja tukien loppuminen) on vain muutaman satasen enemmän kuin tuet, joita saa tekemättä mitään. Ihanpa oikeesti! Mieti tätä!
Mikä on asiakkaan vastuu? Puhtausalan yritykset on kilpailleet itsensä miltei hengiltä, kun asiakas ei suostu maksamaan siivouksesta sitä summaa, mikä olisi kohtuullinen yrittäjälle. Kateprosentti? Työntekijöiden palkkaliukuma? Pelko sopimuksen jatkumisesta? Asiakas haluaa vaan halvemmalla ja halvemmalla saman työn ja aina löytyy joka random-firma, joka tarjoaa alimman hinnan. Miten se on mahdollista? Vastaan itse: kouluttamaton työvoima, huono laatu, liian kireät mitoitukset, ala-arvoiset työvälineet. Ja aina löytyy joku, joka tekee työt vaikkapa opiskelujensa rahoittamiseksi. Kun tiedetään, että työ on väliaikaista, ei viitsitä valittaa huonoista työoloista!
Ja nyt ollaan tilanteessa, että koulutuksiin ei vaan ole tulijoita. Yritykset eivät saa koulutettua henkilöstöä. On laskettava laatua, vähennettävä siivouskertoja, hankittava vaikka kynnyksen yli konttaava pertsa mopin varteen sutimaan? Tätäkö me haluamme?
Olin viimeisen vuoden mukana prosessissa, missä koulutamme työperäisen maahanmuuton kautta uusia työntekijöitä yrityksiin: online-opetus heidän kotimaassaan ja learning by doing -jakso Suomessa. Motivaatio 100%, asenne työtä kohtaan 100%, oppiminen ja työmenetelmien hallinta yhtä hyvä kuin muissa koulutuksissa. VAIKKA suomen kielen opintoja oli takana tosi pieni tuntimäärä.
Nyt kaikki riippuu siitä, miten meillä hyväksytään asia, että työkaveri onkin singahtanut työpaikalle 8000 kilsan päästä. Ja osaa aluksi vähän huonommin suomea. Onko se silti parempi, että sitä työkaveria ei ole lainkaan? Eikä kohta koulutettuja työntekijöitä?
Olen puhunut. Ps. Käyttäkää tomaatit mieluummin pizzaan…
