Polttopuut talveksi

Olen monta kertaa miettinyt, onko ilmaston kannalta oikein lämmittää taloa puilla. Tuleeko niin paljon päästöjä, että jokaisella lämmityskerralla pahennan itsekin entisestään kiihtyvää maapallon lämpenemistä. Ja vaikka olen vain pisara meressä, olen kuitenkin.

Päästöissä on häkää, hiukkasia, hiilivetyjä, mustaa hiiltä ja bentsopyreeniä. Ne kuullostavat aika hurjilta ja sitä ne ovatkin; esimerkiksi musta hiili on tutkimusten mukaan kiihdyttävä saaste, jonka päästöt kulkeutuvat meidän leveysasteilta jäätiköille ja sulattavat niitä entisestään. Pientalon savupiippuun ne eivät jää, koska palamislämmöt ovat sen verran alhaiset verrattuna teollisiin laitoksiin. 

Teen parhaani: poltan lämpö- ja hyötyarvoltaan tehokasta puuta (pääosin koivua), puut on aina kuivia, sytytän ne nopeasti peltien ollessa oikeaoppisesti auki. Uunin häkäpellin ansiosta saan myös hiilten tuottaman lämmön talteen. Jos vielä polttaisin aina kovalla tuulella, jolloin piipusta tulevat päästöt häviäisivät nopeasti asuntoalueen yltä, olisin tehnyt kaikkeni. Mutta tätä en tee, vaan lämmitän uunia noin kahdesti viikossa tuulesta piittaamatta.

Nykyisillä sähkön hinnoilla ja aiemmillakin, jopa 100 € (ostin joskus vuosia sitten hintaan 35 € - nyt on hinnat pomsahtaneet) maksavan heittopuukuution polttaminen on edullisempaa kuin sähköllä lämmittäminen. Mulla kilowattitunnin hinta on 9 senttiä kevääseen saakka. Puu on sillä tavalla meikäläiselle edukasta, että sen saa omalle työlle hintaa laskematta ns. ilmatteeksi. Paitsi tietysti moottorisahan bensa ja öljy sekä auton kustannukset metsästä kaupunkiin eli pihaan. Puita ei ole tarvinnut ostaa, kun on vaan ollut itse aktiivinen ja osallistunut puusavotoihin omalla työpanoksella. 

Nyt viimeisin rupeama on vajaan 7 päivän työpanos (n. 6 h tehokasta työtä/pv) 11 rungon kimpussa. Tässä ajassa siis puiden karsinta ja pätkiminen halonnan jäädessä talveen. Metsurin palkkio oli 300 € verollisena ja se takasi oman hengen säilymisen kaatopuuhien aikana. Halottuja puita tulee varmaan yli 10 kuutiota! Samalla säästyy kuntosalinkortin verran rahaa, kun on luomukuntosali raittiissa ulkoilmassa tarjolla useamman työpäivän ajan. 

Aikoinaan eli 34 vuotta sitten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin liittyminen suorasähköverkkoon. Nyt on avusteena ilmalämpöpumppu ja uuni sekä takka. Olen tullut siihen tulokseen, että polttamalla mahdollisimman hyvälaatuista puuta, en loppujen lopuksi ole mikään pahiksien pahis. Kulutan lisäksi hieman vähemmän valtakunnan verkosta tulevaa sähköä polttamalla puuta. Onhan sekin jo jotain. 

Lumikengät

 Onpa pitkästä aikaa ollut taas kiva talvi, nimittäin lunta riittää sekä omiksi, että naapurin tarpeiksi. Ainakin jos vertaa sitä lumipenkkojen kokoon, jotka täyttävät sekä oman että naapurin pihan. Lumesta on ollut todella paljon iloa; suurin on se, että naapurin kissaa ei ole näkynyt meikäläisen pihalla aikoihin. Vaikka kissojen älykkyysosamäärä on todella pieni, ehkä samaa luokkaa kuin strutseilla, ne ymmärtävät, että paksussa lumihangessa eteneminen on huomattavasti hankalampaa kuin tiellä, mikä on aurattu. 

Tammikuu 2020

Toinen ilo lumesta on ollut se, että pääsee taas lumikenkäilemään. Olen käynyt viimeisten neljän päivän aikana neljällä reissulla, mikä on mielestäni aika hienosti. Eli olen siis lomalla! Tykkään kovasti lumikenkäilystä ja tänä talvena on yllättänyt se, että hankeen ei uppoakaan, vaikka nimenomaan näin lumisena talvena voisi helposti käydä niin. Olenko laihtunut? En ole! Syy lienee nuoskasäissä, kohvassa sekä kovissa tuulissa, mikä on tiivistnyt lumen pintaa. 

Lumikengät on kestävä hankinta ympäristöihmiselle. Voin lähteä kotoa suoraan metsään enkä tarvitse aurattuja latuja. Hiihtäjille pitää olla nykyisin leveät baanat; latu-uran lisäksi on oltava leveä luisteluväylä. Ja nykysuksille (ja niiden omistajille) ei riitäkään mikä tahansa ura, vaan hiihtoreitit näyttävät laadukkaammilta kuin uusi asfaltti Pilkon sittarin kohdalla. Ei ole ihme, että koronarokotteen sijaan voi saada piikin pyllyyn ohihiihtävältä sulksijalta, jota ottaa pattiin lumikenkäilijän pieni vaivainen askel ladun poikki mennessä.

Tammikuu 2021

 En ole hiihtämistä harkinnut sen jälkeen, kun ostin lumikengät! Ei ole lipsunut sen jälkeen kertaakaan! Mietin kyllä, olisiko kokeiltava muotiin tulleita liukulumikenkiä, pitää harkita vielä. En tiedä, olisiko liukulumikengistä vastaavaa hyötyä vai olisiko kyseessä peräti turhamainen ostos.Tulisiko liikaa valintoja, kun olisi päätettävä kummat ottaa alleen?!

No sitä pohtiessa, odottelen pakkasen lauhtumista. Aamulla oli rapiat -30 astetta mutta puolilta päivin on jo ihanteellinen keli, eli noin -10 astetta. Aurinko lämmittää tähän vuodenaikaan niin reippaasti! Ei muuta kuin termariin kuumaa mehua ja eväspalaset reppuun. Ja sitten kenkäilemään!

Remppaa pukkaa, taas kerran

Meikäläisen suku on erikoistunut harrastamaan remontteja. Miltei jatkuvasti jollain on joku projekti, iso tai pieni menossa. Avuliaana ihmisenä olen (liian) monesti huomannut olevani laastipölyn keskipisteessä tai vähintään ruuvari kädessä ylennettynä hieman siistimpiin hommiin.

Edellinen oma remppa oli viime kesänä mökillä, kun tehtiin aitalle kokonaisvaltainen korjaus eristeistä lähtien. Sitä edellinen oma ISO remppa oli vuonna 2013, kun remppasin yhen kaksion. Tähän väliin mahtuu noin viisi erikokoista ja erityyppistä projektia. Osuuteni on vaihdellut ihan pienestä tosi isoon rooliin hanslankarin hyvin monenkirjavissa töissä.

Nyt sitten tuli sellainen paniikkiremppa, eli minulla on tosi pieni asunto keskustassa ja koska en siihen itse mahdu (asenteeni puolesta, fyysisesti toki), vuokraan sitä. Asunto on omasta mielestäni kaivannut remonttia jo alusta saakka, mutta ei ole ollut innostusta sitä alkaa remppaamaan. Taustalla on ollut ajatus, että remppaan sen sitten kun jään eläkkeelle, eli tästä päivästä 791 päivän päästä. Mutta nyt piti muuttaa suunnitelmia ja joudun aloittaamaan rempan nyt - ekalla lomaviikolla.

Psykologien mukaan lomaan pääsee parhaiten mukaan kun tekee rutiineista poikkeavaa heti loman alussa - käy vaikka torikahvilla. Meikäläisen luonteelle torikahvit olisi aivan liian minimalistinen irtiotto työelämästä. En silti ihan tätäkään olisi juuri tähän saumaan halunnut.

Yksiö on liian retro. Vain kylppäri ja asunnon lattia on saneerattu asunnon valmistumisen jälkeen, eli noin 50 vuoden aikana (toki putkistoja ja muuta teknistä on tehty taloyhtiön puolesta). Nyt uusitaan kaapistot, maalataan katot ja seinät ja uusitaan lattia. Kuullostaa ehkä pieneltä jutulta. Mutta meikäläisen, kokeneen remontoijan mielestä, juuri tähän saumaan tästä tuli isompi juttu. Nimittäin, apureissa on käynyt kato. Heti rempan alkumetreillä, kun avuntarve olisi ollut suurin, mies lähtee ongelle, Kakkonen golffaamaan, Kolmonen lymyää Tampereella (töissä toki) ja Nelonen muutti Espooseen. Jäljelle jäi Ykkönen, joka pystyy auttamaan vain työajan ulkopuolella ja Pupulan kingi, joka pystyy auttamaan myöskin vain työajan ulkopuolella. Sen lisäksi hän voi auttaa vain äärimmäisessä hädässä, mihin kategoriaan remppani ei kuulemma kuulu.

Edellinen säästi

Tästä kaikesta vedin johtopäätöksen, että teemme vain purkuhommat itse! Palkkasin maalaus- ja lattiahommiin Kolmosen kaverin suosituksesta tosi pätevän ammattilaisen. Firma hoitaa sähkärin, putkarin ja kalusteasennukset (joissa Ykkönen on sitten työnsä puolesta mukana).

• Nyt on sitten mielenkiintoista nähdä, miten hoituu remppa jota ei kokonaisvaltaisesti tehäkään ite, oman työn ohessa iltaisin ja viikonloppuisin. Tai kuten tämä olisi sijoittunut, ainokaisen loman aikaan. Tästä se lähtee, lattia on jo purettu!

Kirveelle töitä - päättymätön sarja?!

Yhä ja edelleen ja yhä edelleen niitä puita riittää halottavaksi. Nelonen, tuo pahnanpohjimmainen ja ainoa tyttöpuolinen lapsokainen, pesi isoveljet kertarytinällä! Nyt hänellä on jo kolme talkoopäivää plakkarissa! Hienoa! Kiitos eli tattista vaan! Lisäksi hän oli saanut  hommiin mukaan poikakaverinsa, jotta halkojen rahtaaminen ei tuntunut liian ikävältä puuhalta. Olipas kiva nähdä pinojen kasvavan!

Minullakin tuli jo 11 käyntikerta täyteen! Ei muuta kuin pölliä pinoon. Ja sitä ennen piti tietty halkoa, halkoa ja halkoa. Noista kerroista 9 on ollut todella kovaa työtä eli pelkkää halkomista ja kahdella vedin halkoja ja pinosin. Olen kuiteskin yli 60-vuotias pikkuinen mummi. Mutta pakko on! Ei voi jättää hommaa kesken. On vain pakko jaksaa.

Isoimmat pöllit kyllä yritetiin säästään Kakkoselle, oletettavasti vahvimmalle jälkeläiselle. Alku oli lupaava, Kakkonen ilmestyi kahdesti, nimensä mukaan, halkomaan. Sitten piti lähteä rapakon taa ja sieltä tultua karanteeniin. Se olisi sujunut toki raittiissa ulkoilmassa pöllejä halkoen, mutta ymmärrän täysin tämän epidemian tuoman muutoksen. Yrittäjällä on muitakin huolia kuin mökin pöllit. Niinpä oli siis itse tartuttava toimeen.

Loput pellolta

Onneksi Pupulan kirveskuningatar oli lopultakin toipunut noin vuosi sitten alkaneesta omasta savotastaan ( yksi koivu, mutta sitäkin järeämpi)! Hän on nyt halkonut kahdella kerralla  niitä Kakkoselle säästettyjä pöllejä. Ja itekin, mutta voimat ja tekniikka ei ihan kaikkeen ole taipunut. Alkoi viimeisillä iskuilla jo väsyttämään. Tunnustan.

Sen sijaan eräs nimeltä mainitsematon henkilö, joka halusi ite karsia ja pätkiä, on ollut muissa kiireellisissä töissä. Kuten pilkillä ja rempassa, jonka olisi voinut tehdä jo syksyllä. Mutta ymmärrän, ymmärrän. Tai ehkä en ymmärrä, miksi ymmärrän.

Nyt on enää muutama pölli halkomatta pellonreunassa. Ja niitäkin on aloitettu, mutta ei vaan saatu halottua loppuun. Sitten pellolla on enää risujen poltto ja loppujen halkopinojen rahtaaminen lavoille, joita ei ole vielä tehty.

Moottorikelkallako?

Sitten siirrytään pihan puolelle. Joko mainitsin, että siellä on vielä karsimatta jajajaja....

Saunan lämpömittari, osa 2

Kyllä oli haastetta löytää Pupulan saunan lämpömittariin bimetallijousi!  Lopulta oli turvauduttava järeisiin keinoihin, sillä Joensuun putiikeista sitä ei löytynyt.

Kirppareille siis! Mutta kun jotain sieltä vartavasten etsii, niin ei meinaa löytyä. Kaikkea muuta olisi ollut, mutta pidettiin pää kylmänä. Ja lopulta onnisti. Joku möi 3 eurolla ihan uuden näköistä lämpömittaria. Ei muuta kuin rahat kouraan ja verstaalle töihin.

Ekana piti irrottaa tuo himoittu jousi sydämen muotoisesta mittarista. Sitten porattiin varovasti reikä suunnilleen pupu-mittarin nenän kohtaan. Arvioitiin, mille korkeudelle jousi nousee kun saunassa on noin 60 astetta lämpöä. Ja lopuksi kiinnitettiin jousi liiman avulla paikoilleen.

Vaikuttaa siltä, että mittarista tuli tosi hieno. Se, näyttäätkö se oikean lämpötilan, on selvitettävä kesällä. Sekin hieman pelottaa, kestääkö vanha ladonlauta saunan kuumuutta vääntymättä. Kiva oli tehdä pupu-mittari!

Va-la-mis!

Tunnissa tehtyä!

Kevät alkaa pikku hiljaa hivuttautua tänne pohjoisen perukoille. Jos nämä kelit tästä lämpenevät, niin puutarhureille koittaa kiivastempoinen kausi. Auringon ei tarvitse sulattaa lumia (jota on vain muutama sentti), vaan se pääsee miltei suoraan lämmittämään routaista maata.

Tästäkös ystäväni, tuo Pupulan ahkera uudisraivaaja, innostui. Tuli pakottava tarve ja hirvittävä kiire tekemään kasvulavoja. Pupulan entiset asukkaat (asutusta ollut vissiin 1920-luvun alusta) eivät piitanneet tuon taivaallista jätehuollosta. Monesta kivenkolosta löytyi särkyneitä pullonsirpaleita ja rikkoutuneita Arabian tosi vanhoja kahvikuppeja muusta roinasta puhumattakaan. Joku asukkaista oli perustanut yksityisen kaatopaikan yhteen tontinkulmaan;  sieltä löytyi muun muassa ruohonleikkuri, maitopeelareita, rikkonaisia alumiinivateja ja kaikkea mahdotonta. Kasvimaata kaivaessa esiin tuli jatkuvasti sirpaleita ja oli selvää, että riski on olemassa. Tuollainen pieni lasinsirpale voisi jäädä vaikka perunan sisään.

Tuumasta toimeen siis. Sahattiin kahdeksan metrin pituista ja kahdeksan 40 senttistä lautaa. Lisäksi nurkkiin sahattiin ns. Kakkosneloset. Siitä sitten ristimittoja ottamaan. Ristimitat ovat haastellisia, mutta hyvässä lykyssä mittojen onnistuessa tekeleestä tulee suht asiallisen näköinen.

Siispä ristimitoille. Ja kyllä niitä otettiinkin hartaasti kulmasta jos toisestakin. Naputeltiin ja koputeltiin lautoja useaan kertaan ja kun mitta osui, ruuvattiin nopeasti laudat paikoilleen.

Eipä aikaakaan, kun laatikko alkoi muotoutua. Itse asiassa laatikon tekemiseen meni aikaa tunti. Ei hassumpaa! Nyt on pahin kasvulavakuume taltutettu ja kevättä voi odottaa rauhallisemmalla mielellä.

Eikö tää ikinä lopu?

Korona-viruksen takia moni on joutunut rajoittamaan harrastuksissa käyntejä. Esimerkiksi Nelonen ei pääse tanssitunneille, sillä tunnit on peruttu viruksen leviämisen pelossa. No tästäpä oli iloa meikäläiselle, sillä Nelonen pääsi mökille harrastamaan halkojen kuskaamista pellon kasoista tienvarsipinoihin.

Talven turhake

Ei saatu kelkkaa käyntiin. Akku oli edelleen ihan tyhjä eikä naisvoimin jaksettu kiskoa narusta. Lisäksi suoraan kelkan telin alla oli iso terävä kivi, johon rottelo olisi karahtunut mikäli olisimme onnistuneet käynnistymisyrityksissämme. Että semmosta se on noiden koneiden kanssa. Piti turvautua ekologiseen ratkaisuun! Mikäs siinä, meiltähän se käy.

Yksi veti  halkoja pulkassa, toinen työnsi niitä kottikärryllä ja kolmas eli minä kiskoin niitä maitokärryllä. Hyvää oli se, että meillä oli määräysten mukaiset metrin välit, sää oli aurinkoinen ja lämmin ja lihaskuntoharjoitukset maksimissaan.

3. Pino kasvaa

Saatiin taas halkoja pinoihin. Pellolle jäi vielä kolme isoa halottua kasaa. Lisäksi siellä on yli 30 pölliä odottamassa kirvestä.

4. Pino kasvaa

Mökin puolella odottaa yhä monta runkoa karsimista ja pätkimistä. Olenko sanonut, että taas säästettiin ja metsurille sanottiin, että ite karsitaan ja pätkitään puut siitä alkaen, mistä sahan laippa yltää rungon halki?! Tai eräs, tiedämme kyllä kuka, sanoi. Vastuu siirtyi kollektiiviseksi...

Entisenä latinan opiskelijana tulee yhä mieleen lausahdus Errare humanum est elikkäs erehtyminen on inhimillistä. Mutta Confiteri errorem prudentis eli erehdyksen tunnustaminen on viisautta on kyllä liian myöhäistä. Nimittäin, vahinko on jo tapahtunut ja sen takia puusavotta etenee kuin eläkkeellä olevien etanoitten sunnuntaikävely.

14.3.2020 missä lumi?!

Kirveelle töitä 7x jatkuu

Talviloma sujui rattoisasti puita halkoessa. Ei viiti joka kerrasta erikseen kirjoitella. Toisaalta jälkipolvet näkisivät, että halot eivät synny itsestään vaan vaatii itse asiassa melkoisen työn, että saadaan kaikki turvaan kuivumaan. Luulen, että eipä se paljoa muuttaisi tilannetta, eli vapaaehtoisen määrää työmaalla.

Tiistain saalis

Nelonen oli siis auttamassa maanantaina, tiistaina jatkoin urakkaa Pupulan puunhaakkuhommissa osittain terveytensä menettäneen jääräpään kanssa ja lauantaina meidän lisäksi myös mies ilmestyi tontille pariksi tunniksi. Kevät on tulossa! Lunta tontilla on ehkä 10 senttiä, maksimissaan. Kelkka ei ole vieläkään toiminnassa. Vielä puuttuu joku jakoavain, millä reen saisi siihen kiinni. Nyt on kuitenkin rautajalakset (niitä nyt aleta hiomaan, kuulemma) vaihdettu muovisiin. Niiden pitäisi luistaa. Jos nyt saan sanoa henkilökohtaisen mielipiteeni, niin hiomalla ruosteen pois, olisimme päässeet samaan lopputulokseen ehkä noin 100 kertaa helpommin ja nopeammin. Mutta paha mennä sanomaan...  Etenkin kun emme siis ole vieläkään päässeet testaamaan kelkkaa.

Säälittävä pulkka

Eilen siis mie haloin, toinen raahasi halkoja pinoon ja kolmas kiinnitteli reen jalaksia. Hidasta on! Pupulan omistaja pyysi ystävällisesti huomauttamaan, että häntä ottaa pattiin todella paljon. Nimittäin se, että hän joutuu alentumaan vetämään halkoja kirpunkokoisella lelukelkalla sen sijaan, että voisi siirellä halot kertarysäyksellä traktorin peräkärryllä. Sellaisiin järeisiin vehkeisiin hän on kuulemma tottunut. Meikäläisellä ei nyt todellakaan satu olemaan traktoria saatikka peräkärryä. Mutta, Pupulassa ei myöskään ollut käytössä traktoria! Kelkka oli kyllä neljä kertaa suurempi, se myönnetään auliisti.

Myös Pupulassa halottiin

Aivan todella ärsyttävää on se, että en osaa käynnistää moottorikelkkaa! Mutta nyt olen tullut siihen päätelmään, että sekin taito minun on vielä opeteltava - ihan ite. Ensi lauantaina olisi taas talkoopäivä. Mutta kuulin sivukorvalla, että ainakin yksi talkoolainen ei pääse paikalle. Kun on tärkeempää eli ampumahiihtokisat.

Siitä se vaan pino kasvaa

Jos saan kelkan käyntiin, niin siitä ne vaan pinot kasvaa. Pellolla odottelee 5 halkopinoa siirtoa lavalle. Jokainen halottu pölli on voitto! Jokainen lavaan raahattu halko on turvassa!

Kirveelle töitä jatkuu, jatkuu, jatkuu, jatkuu ja jatkuu

Lomaviikko pyörähti rattoisasti käyntiin, missäs muussa kuin puusavotassa! Siinä tulee yhdistettyä samalla kaikki lomaviikon toiveet: raitis ulkoilma, luonto, fyysinen kuntoilu ja ajatukset on täysin muualla kuin työasioissa. Kuten esimerkiksi: saammeko pellon puut halottua, saammeko mahdollisesti halotut puut kannettua pellolta lavoille, onko meillä tarpeeksi lavoja, saammeko kuskattua kauempana olevat puut moottorikelkalla, milloin saamme liian lyhyiden ja liian pitkien ruuvien tilalle sopivat kelkan jalasten kiinnittämiseen, saammeko kelkan käyntiin, jos saamme niin onko silloin enää lunta?????

Mutta se oli kiva, että Nelonen ilmestyi talkoisiin isänsä noin 30 vuotta vanhassa pilkkihaalarissa. Siinä ei ole enää lämpöäarvoa, joten ainut tapa pysyä lämpimänä oli laittaa niin sanotusti hihat heilumaan. Nelonen, Pupulan pöllisavotasta osittain toipunut ystävä ja mie saimme vajaassa viidessä tunnissa aikaan melkoisesti. Siitä se taas, jokainen halottu pölli on voitto! Jokainen lavalle kannettu halko on ihme!

Nyt pitää toivoa, että tontille ilmestyy hyväselkäinen, vahva ja ahkera halkoja. Minun voimilla ihan paksuimpia pöllejä ei nimittäin halota. Ei vaikka miten olisi motivaatio kohillaan.

Eka pino plakkarissa

Kirveelle töitä jatkuu, jatkuu, jatkuu ja jatkuu

Eipä tartte meikäläisen miettiä, mitä tekisin viikonloppuisin. Se on nyt selvää: lauantaisin suuntaan mökille halontahommiin ja sunnuntaisin elvyn urakasta. Toisaalta on tosi kivaa! Tykkään halkoa. Toisaalta mietin, että missä on lapsukaiset, armaat silkohapsukaiset. Ykkönen oli jossain, Kakkonen oli jossain, Kolmonen oli jossain ja Nelonen, tuo pahnanpohjimmainen, kieriskeli ainoana neljästä syyllisyydentuskassa, sillä hänkin oli jossain.

Missä lumi?!

Koko tulevaisuuden perikunta oli siis jossain muualla kuin halkomassa. Ymmärrän! Meillä kaikilla on oma elämä! Ymmärrän! Ei voi olla koko aikaa auttamassa yli 60-vuotiaita, täysin työkykyisiä omaa isää ja äitiä. Jotka nyt sattuvat omistamaan huippupaikalta kesämökkeröisen, joka joskus (toivottavasti ei vielä ainakaan 20 vuoteen) tulee sitten näitten neljän omistukseen. Että semmoinen kuvio. Ja nimenomaan tällä mökillä sitä halontaa nyt riittää.

Tämän vuoden turhake

Mutta nyt menee vaikeeksi, sillä minun pitäisi puhua sekä ilmastonmuutoksesta että puunhalonnasta. Tiedän, että kaikki neljä tulevat vielä auttamaan ja Kakkonen on jo auttanut ihan mielettömästi. Tänäänkin ajattelin, että jätän nuo isot pöllit Kakkoselle, äitiinsä tulleelle vahvalle ja ahkeralle pojalle!

Ilmastonmuutoksesta ensin! Sen verran oli taas erikoista, että ajaa hurautimme taas autolla pihaan (ei normaalia), haloin puita täysin lumettomalla pellolla (ei normaalia) ja vettä kahvipannuun kävin  hakemassa laiturin kupeesta, missä oli jää jo sulanut rannasta (ei normaalia). Tämä ei ole normaalia! Tämä on ilmastonmuutoksen aiheuttama tilanne. Voi että, miten surullista.

Missä jää?!

Sitten halontaan. Miehellä oli selkä kipeä ja ystäväni, tuo tynnyrisaunojen vihaaja, oli mennyt Pupulaan ruokkimaan tali-, sini- ja hömötiaisia. Hmmm... Niinpä tänään saatiin saaliiksi vain neljän lavan pituinen puuteline ja kolme kasaa halottuja pöllejä. Olin silti tyytyväinen! Kaikki on kotiin päin! Jokainen halottu pölli on voitto. Jokainen lavalle kannettu halko on voitto! Siitä se vaan alkaa kasvamaan: pölleistä halkopinot!

Kirveelle töitä, jatkuu, jatkuu ja jatkuu

Ei lopu puut halkomalla, mutta eivät toki lisäännykään. Tämä tuli todettua eilen, kun kolmen smurffin jengi Kakkosella vahvistettuna oli taas puusavotassa. Tuoreessa muistissa on lause "Ite karsitaan ja sahataan pöllit siitä mihin laippa yltää!". Kyllä on metsuri ajatellut, että mahtuuhan tänne maailmaan, kaikenlaista!

Voe ihmettä!!!

Nyt on tehty neljänä lauantaina töitä ja saatu karsittua ja sahattua pölleiksi 8 puuta. Halottu on 5 puuta kokonaan ja kuudennessa ollaan menossa. Lisäksi on poltettu kahdella kerralla oksia, joita ei voi jättää isännän pellolle eikä ole mitään järkeä raahata niitä myöskään omalle tontille

Nyt halkee!

Tyvipöllit on paksuja! Kunpa Kakkonen arvostaisi fyysistä voimainkoetusta raittiissa ulkoilmassa ja ilmestyisi vielä kolmannenkin kerran halkomaan. Ja neljännen ja viidennen. Saataisiin ehkä pellolta puut halottua ja siirrettyä pihaan. Siellä oottelee sitten toinen mokoma runkoja...

Ilmastonmuutoksen  konkreettinen ilmiö on mm. Se, että mökin pihaan pääsi autolla helmikuun puolivälissä. Siis henkilöautolla! Aivan käsittämätöntä. Voipi olla, että tuo muutaman sentin paksuinen lumi on sulanut siihen mennessä, kun päästäisiin ajamaan halkoja pihaan. Silloin käypi köpelösti! Normisti maaliskuun lopussa on lunta vielä metrin verran.

Lumeton on saunapolku!

Kirveelle töitä, jatkuu ja jatkuu

Taasen meni lauantai rattoisasti puusavotassa. Apujoukot lisääntyivät, nyt paikalla oli kolmen smurffin lisäksi Kakkonen ja Ykkösen pikku-Ykkönen ja -Kakkonen. Haasteetta tuli siinä, että pienimpien apurien huoltoon kului suhteessa enempi aikaa kuin aikuisten. Esimerkkinä mainitsen vaikkapa huussitauot ja siihen kuluvan ajan vaatehuollon osalta. Ajallisesti se tarkoitti noin 25 pöllin halkomisvajetta. Mutta olin varautunut tähän, joten se ei aiheuttanut harmitusta. Tavoitteena oli viettää kiva talkoopäivä ja tässä onnistuttiin täydellisesti.

Niinpä ei muuta kuin kamat pulkkaan ja hommiin. Viikolla oli satanut lunta ja siinäpä olikin tytöille työtä, kun he kaivelivat pöllejä hangen alta ja kuljettivat niitä halottaviksi! Yksi smurffi poltti risuja, toinen karsi  "Tein ite -säästin" - oksia ja kolmas eli mie, halkoi pöllejä.

Kakkonen, tuo vahvin ja riuskin varmaan koko suvusta, pani tuulemaan ja halkoi paksuimpia tyvipöllejä. Ja olipa yllätys hällekin, että siinä oli kova homma! Ei kuulemma tartte lähteä salille enää ja sehän on hyvä! Nimittäin, ei ole salitreenit menneet hukkaan - sen verran kovalla tahdilla alkoi pöllit halkeamaan.

Saunamökissä oli lämmin ja siellä käytiin välillä evästelemässä. Tytöt olivat hurjan reippaita ja vetivät pulkalla klapeja ahkerasti. Päivä oli pitkä, mutta lopussa kerittiin vielä leikkiä laiturilla. Jospa se tästä. Taas saatiin nikritettyä pikkuisen valtavasta urakasta. Vielä riittää töitä!

Saunan lämpömittari

Omalla mökillä on pelkkää pöllien halkomista, joten mulla on nyt aikaa stailata Pupulaa. Siellä on ollut saunassa löylymittari, mikä on näyttänyt tasaisesti 60-astetta ihan koko ajan. Myös silloin  kun saunaa ei ole lämmitetty. Tavoitteena on tekaista löylymittari, missä olisi muutama muukin lämpötila suhteutettuna reaaliaikaiseen lämpötilaan.

Pupulan teeman mukaisesti tarkoitus oli piirtää ihan ite pupua muistuttava kuva voipaperille ja sen avulla sitten laudalle. Mutta, pupun piirtäminen osoittautui todella haastavaksi. Etenkin kun tavoitteena on se, että lopputulos olisi selkeästi tunnistettavissa.

Mutta sitten, yhden vanhan ladonseinälaudan nähtyäni tajusin, että tää on tässä! Laudassa oli täydellinen pupu! Sahasin vaan korvat. Ja nyt alkaa varsinainen työ. Jostain on löydettävä lämpömittari, nimittäin bimetallimittari, minkä saa kiinnitettyä hyvin pupun suun kohtaan. Saa nähdä, miten hieno tästä tulee.

Piikkilanka, josta tuli lamppu

On kiva tehdä jotain käsillään, kun sattuu olemaan talenttia. Sekin on kivaa, että mulla pysyy käsissä niin neulepuikot kuin vasarakin, porakoneesta puhumattakaan. Mutta tänään en tarvinnut kumpaakaan, sillä olin enemmän assistentin roolissa. Ja käyhän se niinkin; tärkeintä on saada vaan puuhata jotain kivaa.

Kävimme Pupulassa viemässä tali-, hömö- ja töyhtötiaisille ruokaa. Samalla otimme mukaan ruostunutta piikkilankaa,  jonka ystäväni, tuo tynnyrisaunojen arkkivihollinen, oli kaukoviisaana kerinyt navetan kupeelle. Nimittäin, joku neropatti oli tehnyt ruosteisesta piikkilangasta kattoseppeleen, jossa oli ledivalot. Tästä inspiroituneena ajattelimme tekaista samanlaisen Pupulan tupaan lieden päälle.

Kun oltiin ruokittu linnut ja istuksittu aikamme laavulla, sormet syyhysivät tositoimiin. Hurautettiin kaupunkiin ja aloitettiin kattovalaisimen teko.

Oli todella helppoa ja nopeaa! Kieputimme piikkilankaan koivupöllin ympärille ja kun kierroksia oli tarpeeksi, laitettiin vielä yksi kierros piikkilankaa koko hökötyksen ympärille. Tuli kyllä todella hieno.

Sitten vaan spraypullo käteen! Eipä mennyt pitkä aika koko hommaan! Kun kevät tulee, laitetaan piikkilanka-valaisin Pupulan lieden päälle. Sitä ennen siihen kiinnitetään vielä pupu-ledivalosarja.

Kirveelle töitä, jatkuu

Mökin puusavotta eteni taas lauantaina. Paikalla oli kolme smurffihousuista ahkeraa aikuista. Saimme 5 tunnissa karsittua ja pätkittyä kaksi isoa haapaa ja raahattua oksat polttopaikalle. Lisäksi aloitimme kolmannen puun karsinnan.  Oksia on niin paljon, että ne on pakko polttaa. Puut on kaadettu naapurin pellolle ja hän lupasi, että siihen saa tehdä nuotion.

Hidasta hommaa on! Ehkä ei ollut paras idea sanoa, että tehdää karsiminen ja pätkiminen ite niiltä kohtaa, mihin laippa yltää. On se metsuri ajatellut, että taas yritetään säästää. Viime vuonna Pupulan kruunaamaton kuningatar säästi samantapaisesti - ja sai todennäköisesti ikuisen vaivan käteensä liiallisesta mesomisesta liian paksun koivun kimpussa liian heiveröisellä sahalla...

Ei näkynyt Ykköstä, ei Kakkosta, ei Kolmosta, Nelosesta puhumattakaan - de facto - kuten me entisaikojen latinistit sanomme. Mutta onhan tässä vielä talvea jäljellä. Saunamökissä oli kiva pitää taukoa ja kuivatella vaatteita työn lomassa. Jäätä on vain 10 cm, sen verran kuitenkin, että piti kairata avanto!

Risujen raahaaminen tympi! Kyllä osaa olla typerää hommaa! Olisin mieluummin halkonut, mutta pakko on yrittää saada pellon puut karsittua ja risut poltoon mahdollisimman pikaisesti. Eli meijän porukat tuntien, ehkä maaliskuun puoliväliin mennessä. Sen jälkeen on vuorossa loput puut pihan puolelta.

Yritämme tehdä karsinnan ja sahaamisen aina puu kerrallaan. Halkominen saa odottaa. Paitsi iltapäivän lopussa en malttanut, vaan haloin pikkuisen ihan vaan muistin virkistämiseksi.

Tarkoitus on saada puut halottua silleen, että ne voi vetää kelkalla (moottori-) pinoihin mökin pihalle. Jos lunta on näin vähän, niin tulee ongelmia. Tällä hetkellä siis noin 2 cm! Se sulaa melko sukkelaan. Kiirettä pitää! Joka viikonloppu pitäisi olla hommissa. Nyt on oltu jo kolmesti ja hyvin, hyvin pienesti homma etenee. Mutta etenee kuitenkin.