1.2.2020

Piikkilanka, josta tuli lamppu

On kiva tehdä jotain käsillään, kun sattuu olemaan talenttia. Sekin on kivaa, että mulla pysyy käsissä niin neulepuikot kuin vasarakin, porakoneesta puhumattakaan. Mutta tänään en tarvinnut kumpaakaan, sillä olin enemmän assistentin roolissa. Ja käyhän se niinkin; tärkeintä on saada vaan puuhata jotain kivaa.

Kävimme Pupulassa viemässä tali-, hömö- ja töyhtötiaisille ruokaa. Samalla otimme mukaan ruostunutta piikkilankaa,  jonka ystäväni, tuo tynnyrisaunojen arkkivihollinen, oli kaukoviisaana kerinyt navetan kupeelle. Nimittäin, joku neropatti oli tehnyt ruosteisesta piikkilangasta kattoseppeleen, jossa oli ledivalot. Tästä inspiroituneena ajattelimme tekaista samanlaisen Pupulan tupaan lieden päälle.

Kun oltiin ruokittu linnut ja istuksittu aikamme laavulla, sormet syyhysivät tositoimiin. Hurautettiin kaupunkiin ja aloitettiin kattovalaisimen teko.

Oli todella helppoa ja nopeaa! Kieputimme piikkilankaan koivupöllin ympärille ja kun kierroksia oli tarpeeksi, laitettiin vielä yksi kierros piikkilankaa koko hökötyksen ympärille. Tuli kyllä todella hieno.
Sitten vaan spraypullo käteen! Eipä mennyt pitkä aika koko hommaan! Kun kevät tulee, laitetaan piikkilanka-valaisin Pupulan lieden päälle. Sitä ennen siihen kiinnitetään vielä pupu-ledivalosarja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...