Kun et muistanut miten pieniä legot on..

Ykkösen Ykkönen ja Kakkonen olivat aamulla ilmoittaneet, että tänään me lähdetään mummin luo. Ja iskän ja äiskän ei tartte tulla mukaan. Tuntuipa kivalta! Siis se, he olivat niin topakasti itse asian keksineet. Tein oikean ratkaisun, kun käytin miltei kaiken vapaa-aikani oman rakkaan äitini kanssa kun hän minua eniten tarvitsi. Pelkäsin turhaan sitä, että lapsenlapset eivät sen jälkeen muistaisikaan enää minua. Päin vastoin, kaikki ne silloin muutama vuosi elämättä jääneet yhteiset hetket on monikertaisesti eletty yhdessä. Ja laadukkaasti!

Laitan itseni aina likoon ja olen täysillä mukana lasten kanssa touhutessa. Kun lopulta pääsimme eroon Ykkösestä ja Miniästä (jotka lähtivät iloisina elokuviin), pääsimme rakentamaan legoja. Tunnin päästä alettiin piilosta! Se on tosi kivaa!!! Sitten pelattiin aliasta ja luettiin pari satukirjaa. Sitten laitettiin lastenlaulut raikumaan ja syötiin vähän iltapalaa. Lopuksi kerittiin vielä pelaamaan "Laiva on lastattu".

Mie kyllä tykkään. Ja tytöt tykkää! Pikku-Kakkonen kun suuttuu vanhemmilleen, niin sanoo aina muuttavansa mummin luo. Mikäs sen mukavampaa kuulla!!! Olen onnellinen mummi!