Mutta se oli kiva, että Nelonen ilmestyi talkoisiin isänsä noin 30 vuotta vanhassa pilkkihaalarissa. Siinä ei ole enää lämpöäarvoa, joten ainut tapa pysyä lämpimänä oli laittaa niin sanotusti hihat heilumaan. Nelonen, Pupulan pöllisavotasta osittain toipunut ystävä ja mie saimme vajaassa viidessä tunnissa aikaan melkoisesti. Siitä se taas, jokainen halottu pölli on voitto! Jokainen lavalle kannettu halko on ihme!
Nyt pitää toivoa, että tontille ilmestyy hyväselkäinen, vahva ja ahkera halkoja. Minun voimilla ihan paksuimpia pöllejä ei nimittäin halota. Ei vaikka miten olisi motivaatio kohillaan.
Eka pino plakkarissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti