Kevät alkaa pikku hiljaa hivuttautua tänne pohjoisen perukoille. Jos nämä kelit tästä lämpenevät, niin puutarhureille koittaa kiivastempoinen kausi. Auringon ei tarvitse sulattaa lumia (jota on vain muutama sentti), vaan se pääsee miltei suoraan lämmittämään routaista maata.
Tästäkös ystäväni, tuo Pupulan ahkera uudisraivaaja, innostui. Tuli pakottava tarve ja hirvittävä kiire tekemään kasvulavoja. Pupulan entiset asukkaat (asutusta ollut vissiin 1920-luvun alusta) eivät piitanneet tuon taivaallista jätehuollosta. Monesta kivenkolosta löytyi särkyneitä pullonsirpaleita ja rikkoutuneita Arabian tosi vanhoja kahvikuppeja muusta roinasta puhumattakaan. Joku asukkaista oli perustanut yksityisen kaatopaikan yhteen tontinkulmaan; sieltä löytyi muun muassa ruohonleikkuri, maitopeelareita, rikkonaisia alumiinivateja ja kaikkea mahdotonta. Kasvimaata kaivaessa esiin tuli jatkuvasti sirpaleita ja oli selvää, että riski on olemassa. Tuollainen pieni lasinsirpale voisi jäädä vaikka perunan sisään.
Tuumasta toimeen siis. Sahattiin kahdeksan metrin pituista ja kahdeksan 40 senttistä lautaa. Lisäksi nurkkiin sahattiin ns. Kakkosneloset. Siitä sitten ristimittoja ottamaan. Ristimitat ovat haastellisia, mutta hyvässä lykyssä mittojen onnistuessa tekeleestä tulee suht asiallisen näköinen.
Siispä ristimitoille. Ja kyllä niitä otettiinkin hartaasti kulmasta jos toisestakin. Naputeltiin ja koputeltiin lautoja useaan kertaan ja kun mitta osui, ruuvattiin nopeasti laudat paikoilleen.
Eipä aikaakaan, kun laatikko alkoi muotoutua. Itse asiassa laatikon tekemiseen meni aikaa tunti. Ei hassumpaa! Nyt on pahin kasvulavakuume taltutettu ja kevättä voi odottaa rauhallisemmalla mielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti