Ulkotuli peltipurkkiin!

 Taas tein ite - säästin! Nimittäin, haasteeksi oli tullut se, että pienet ulkotulet eivät pala kovin näyttävästi etenkään tuulisina iltoina. Isot ulkotulet kyllä näkyvät kauas, mutta ovat mielestäni kalliita ja isältäni perityn "Tarkan talo tarvihtee" -asenteen takia on haaskausta ostaa kallis tuli joka palaa silloikin, kun itse jo vetelee sikeitä. 

No olin toki keksinyt ratkaisun tuohon tuskaan ja olen käynyt sammuttamassa isot ulkoroihut joko puhaltamalla tai tukahduttamalla. Tämä on herättänyt säälinsekaista hilpeyttä muissa paikallaolijoissa, joskin seuraavana iltana, kun olen sytyttänyt roihut uudelleen, ymmärtämättöminkin on hoksannut asian järkevyyden. Etenkin silloi, kun kaapista ei ole löytynytkään enää uusia roihuja.

No nyt päätin hieman kehittää ajatusta ja keksin, että voin itse tehdä hienosti palavia ulkotuolia hyödyntämällä peltipurkkeja. Noin puolen vuoden odottelun jälkeen sainkin käsiini muutaman purkin. Ei muuta kuin pora käteen ja reikiä poraamaan! Se sujui suisait, olenhan melko taitava noissa porankäsittelyhommissa.

Ja niinpä nyt minulla on edullinen, alle 1 euroa maksanut ulkotuli isossa reiällisessä peltipurkissa. Tuli palaa n. 6 tuntia eli juuri siihen saakka kun kömmin nukkumaan. Ja mikä parasta, se loistaa todella kauniisti! Olin tyytyväinen!

Someloukussa

 Huomasin, että en ole kirjoittanut blogille pitkiin aikoihin. Siihen on kaksi syytä ja toinen on se, että minun on pitänyt opetella somettamaan työni puolesta! Se on ollut todella haastavaa, sillä olen perusluonteeltani enemmän intro- kuin ekstrovertti enkä ole hirvittävän kiinnostunut muitten jutuista. En siis jaksa selata iltaisin somepäivityksiä, mutta tämä ei suinkaan tarkoita, ettäkö en välittäisi muista! Ei missään nimessä. 

No Ykkösen, Kakkosen, Kolmosen ja Nelosen jutut toki kiinnostavat aivan erityisesti, mutta olen joutunut toteamaan, että 1-2 kohdalla säästyisin paljolta mielipahalta kun en olisikaan heistä kiinnostunut. Mutta haluan olla, olenhan heidän äitinsä! Omia juttujani kirjoitan blogille sen takia, että harrastan kirjoittamista ja näin kaikenlaiset asiat pysyvät myös paremmin mielessä. Siitä voi olla hyötyä erityisesti silloin, kun mietitään kuka on työvelkaa ja kenelle.

Ja nyt siis! Olen kahden instagram-tilin loukussa, vaikka en osaa käyttää oikein kumpaakaan. Minulla on oma henkilökohtainen tili, jossa on muutama seuraaja, varmaan säälistä. Ja sitten minulla työtili, jonka seuraajamäärä ei todellakaan kerro siitä, miten hyvin olen verkostoitunut vaan siitä, että en osaa käyttää instaa kovinkaan hyvin. Ehkä T2 arvioinnilla, jos silläkään.

On hankalaa olla somessa kommentoimatta, tykkäämättä, postaamatta, päivittämättä, seuraamatta ja muuten vaan maksimaalisesti passivoituneena. Voi että! Kyllä harmittaa! Minun pitäisi ehkä käyttää enempi aikaa facebookissa, instagramissa ja jossain, mistä en edes tiedä mitään.

Yritän toki. Laitan koti-instaan kuvia ja kryptisiä viestejä. Työinstaan laitan myös kuvia mutta yritän olla selkokielisempi. Onneksi voin harjoitella sen käyttöä työaikana. Olenkohan liian vanha? Olenko liian introvertti? Olenko liian itsekeskeinen? Olenkohan jopa huonotapainen kun en osaa some-käytöstapoja?!