7.11.2020

Someloukussa

 Huomasin, että en ole kirjoittanut blogille pitkiin aikoihin. Siihen on kaksi syytä ja toinen on se, että minun on pitänyt opetella somettamaan työni puolesta! Se on ollut todella haastavaa, sillä olen perusluonteeltani enemmän intro- kuin ekstrovertti enkä ole hirvittävän kiinnostunut muitten jutuista. En siis jaksa selata iltaisin somepäivityksiä, mutta tämä ei suinkaan tarkoita, ettäkö en välittäisi muista! Ei missään nimessä. 

No Ykkösen, Kakkosen, Kolmosen ja Nelosen jutut toki kiinnostavat aivan erityisesti, mutta olen joutunut toteamaan, että 1-2 kohdalla säästyisin paljolta mielipahalta kun en olisikaan heistä kiinnostunut. Mutta haluan olla, olenhan heidän äitinsä! Omia juttujani kirjoitan blogille sen takia, että harrastan kirjoittamista ja näin kaikenlaiset asiat pysyvät myös paremmin mielessä. Siitä voi olla hyötyä erityisesti silloin, kun mietitään kuka on työvelkaa ja kenelle.

Ja nyt siis! Olen kahden instagram-tilin loukussa, vaikka en osaa käyttää oikein kumpaakaan. Minulla on oma henkilökohtainen tili, jossa on muutama seuraaja, varmaan säälistä. Ja sitten minulla työtili, jonka seuraajamäärä ei todellakaan kerro siitä, miten hyvin olen verkostoitunut vaan siitä, että en osaa käyttää instaa kovinkaan hyvin. Ehkä T2 arvioinnilla, jos silläkään.

On hankalaa olla somessa kommentoimatta, tykkäämättä, postaamatta, päivittämättä, seuraamatta ja muuten vaan maksimaalisesti passivoituneena. Voi että! Kyllä harmittaa! Minun pitäisi ehkä käyttää enempi aikaa facebookissa, instagramissa ja jossain, mistä en edes tiedä mitään.

Yritän toki. Laitan koti-instaan kuvia ja kryptisiä viestejä. Työinstaan laitan myös kuvia mutta yritän olla selkokielisempi. Onneksi voin harjoitella sen käyttöä työaikana. Olenkohan liian vanha? Olenko liian introvertti? Olenko liian itsekeskeinen? Olenkohan jopa huonotapainen kun en osaa some-käytöstapoja?! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...