Yksikätinen mummi

Kyllä kävi meikäläiselle köpelösti! Oikea käsi on kipsissä 5 viikkoa. Olin käymässä ulkotapaamisessa eli terassikahveilla Ykkösen luona. Heillä oli tarjolla herkullista marenkitorttua. Olin noin 5 tuntia kantanut halkoja pinoon ja ajattelin, että kahvitteluhetki ei olisi pahitteeksi paluuumatkalla.

Ykkösen lapsukaiset, nuo suvun kaksi pienintä toivoa olivat tietysti iloisia! Nähdään nimittäin harvemmin enkä ole uskaltanut ottaa tyttöjä edes syliin. Koska korona. Päätimme leikkiä pikku-Kakkosen kanssa hippaa. Ajattelin voittaa. Hävisin!

Nimittäin Kidi, tuo kiltti mutta ylipainoinen perheen staffi kuvitteli olevansa myös pelissä mukana, hippana. Juuri kun olin pääsemässä karkuun puun taakse, Kidi juoksi täysillä jalkoihini ja kaaduin täysillä maahan. Ja vauhti oli todella kova, noin 30km tunnisssa. Tai jotain.

Tajusin heti, että jotain tapahtui mutta en halunnut uskoa enkä näyttää sitä. Olenhan ujo perusluonteeltani. Nelonen ryntäsi auttamaan, Ykkönen oli harmissaan. Ykkösen Ykkönen pakeni paikalta, koska hän säikähti. Ykkösen Kakkonen ei varmaan uskonut, että nyt Mummiin sattui. Suht äkkiä tajusin, että tästä ei selvitty säikähdyksellä.

Summa summarum: jos leikit hippaa lapsenlapsien kanssa niin varmista, että paikalla ei ole ylipainoisia staffeja vaanimassa.

Ps. Siistii kirjoittaa vasemmalla etusormella..

Maskin ompelu - tein ite ja säästin

Lopultakin myös THL:ssä ymmärrettiin, että maskista voi olla hyötyä. Maskien käyttö mitätöitiin aluksi sen takia, että sen  ei uskottu pysäyttävän mitään pärskeitä (vaikka se on nyt päivänselvää, että kyllä se pysäyttää hihan tavoin). Ja sitten pelättiin, että väärin käytettynä siitä on enempi haittaa kuin hyötyä. Onhan se totta, että jos maskia käyttää väärin, siitä ei ole suurta hyötyä. Mutta sama se on käsien pesunkin kanssa. Jos käsiä ei pese oikein, siitä ei ole kummoista hyötyä. Silti käsien pesua ei ole kielletty, vaikka suuri osa tekee sen yhä väärin.

No sitten asiaan. Ajattelin kokeilla maskin tekoa, koska ilomantsilaisesta maskiompelimosta sellaisen tilaaminen oli tehty tosi hankalaksi. Hesarissa oli ohje ja perehdyin siihen. Ohje oli epälooginen, kuvat ja ohjeteksti ei vastanneet toisiaan. Ja huomaa, oi armas uskollinen lukijani, todellakaan en lähtenyt tuumasta toimeen vaan luin ohjeen huolella.

Potentiaalia pankkiryöstöön

Sain kuitenkin ommeltua maskin kasaan. Mielestäni kangas olisi voinut olla ohuempi. Kiinnitysnauhojen pituus olisi voinut olla ohjeesta poiketen pitempi. Kääntöaukko olisi pitänyt jättää kapealle sivulle eikä pitkälle, kuten ohjeessa vakuutettiin. Lisäksi totesin, että tässä nimenomaisessa tapauksessa, maksan ilolla yrittäjälle 7€ per maski sen sijaan, että alan itse niitä väsäämään. Tai voihan se olla, että kokeilen vielä ohuempaa kangasta, sellaista mistä THL ei tykkää mutta mikä minusta olisi kuitenkin parempi kuin ei mitään. Sitä odotellessa...

Pönttötehdas

Pääsiäinen on tänä vuonna poikkeuksellinen. Ei ollut yhteistä päivällistä, ei edes tavattu perheen kanssa. Oli vain muutama pienimuotoinen tapaaminen, nekin pääsääntöisesti ulkoilmassa. Ja muussa tapauksessa heti porukoitten kaikottua, hillitön tuuletus ja kaikkien mahdollisten kosketuspintojen kosteapyyhintä.

Niinpä oli aikaa tekaista muutama linnunpönttö. Meikäläisellä alkaa olla jo hyvä rutiini niiden tekemiseen. Olen myös oppinut, että  lauta on laitettava niin, että sydänpuu on ulospäin. Se on outoa, mutta uskon asiantuntijoita. Logiikka ei toimi tässä, sillä jos laudat laittaisi kuten ne on puun kasvaessa, sydänpuu eli vuosirenkaiden kovera puoli olisi pöntön sisälle. Mutta ohjeiden mukaan kovera puoli tulee ulkopuolelle. Se kuulemma kestää paremmin eikä laudat vääntyile.

No se siitä. Mitä useamman pöntön olen tehnyt, sen vakuuttuneempi olen siitä, että minun on saatava kunnollinen saha. Ei käsisaha, vaan sellainen, millä saan surautettua laudat suorakulmaan. Sitä miettiessä naputtelin taas pönttöjen suuaukon ympärille turvanaulat. Siinä saattaa oravalla koskea hampaaseen, jos se yrittää purra suuaukkoa isommaksi munanryöstötarkoituksissa. Nyt odottelen, että tintit aloittavat munintapuuhat ja ripustan pöntöt vasta toukokuussa, kun kirjosiepot saapuvat. 

Sinitiaisen pönttöpuuhat

Meikäläinen on kokenut linnunpönttörakentaja! Tein viime syksynä uuden pöntön pihapihlajaan. Ja syksyllä, kyllä! Sen takia, että pöntöistä on linnuille suojaa myös talvella. Tein pöntön erityisesti sinitaiselle, suuaukon halkaisija on 28 milliä.

Mielenkiinnolla seurasin pönttöä katsastavia lintuja. Talitintti yritti survoutua pöntön sisään, mutta ei mahtunut suuaukosta. Sinnikkäästi se yritti, mutta pulska mikä pulska. Talitintin pöntön suuaukko on 32 milliä. Tinttia ei kiinnostanut laihikselle ryhtyminen.

Sitten paikalle lennähti tomera sinitiainen, jolla näytti olevan emäntäkin mukana. Vai kumpiko olisi pönttövalinnan tehnyt, niitä kun on vaikea erottaa. Aika äkkiä selvisi, että sinitiaispariskunta oli vallannut pöntön. Ne lentelivät omistajan elkein oksilla ja tutkailivat pönttöä joka suunnalta tarkasti.

Mutta sitten alkoi tapahtua! Sinitiainen alkoi nokkimaan suuaukkoa tosi tohinalla?! Välillä se käy pöntön sisällä, mutta pääasiassa se hakkaa pikkuisella nokallaan suuaukkoa pöntön ulkopuolelta. Remppa on jatkunut koko pääsiäisen seudun. En ymmärrä, miksi. Hioin suuaukon siistiksi. Lisäksi se on oikean kokoinen. Se myös mahtuu lennähtämään pönttöön. Jostain syystä se nyt kuitenkin nakuttelee ja hakkaa tomerasti työmaallaan. Pitää yrittää selvittää, mikä on kun tuo 28 milliä ei kelpaa!

Sireeniaidan tuho

Valittelin tuolla aiemmin, että Joensuun kaupunki ei raivaa rytöpusikkoja edes maisemointitarkoituksessa. Tästä on hyvä tai pikemminkin huono esimerkki Utran vanhan puukoulun ja Utransaaren tietämillä. Jokimaisema on peitossa ja polunvarsi muistuttaa röllimetsän synkimpiä takamaita.

Se on jossain...

No sitten kävi niin, että joku kaupungin vihervalvomossa oli päättänyt, että siitä tien toiselta puolelta voisi kyllä kaataa pensaikon, niin näkyisi se vanha puukoulu paremmin tielle. Tai mitäpä liekään vastuuhenkilö ajatellut?! Ja niipä muutama viikko sitten järkytyin, sillä koko mahtava, kaunis ja ihastuttava entisajan vanhaa lajia oleva kotisireeniaita oli vedetty aivan sileäksi! Aivan käsittämätöntä! En voi uskoa, että tuo temppu olisi ollut tietoisesti ja tarkoin harkittu. Olisiko jollain ollut työn puutetta ja oli helppo vetäistä pensaat siitä tien varresta?! Olen todella surullinen.

Aita on ollut ilo kaikille ohikulkijoille ja sireenien tuoksu on täyttänyt alkukesästä koko tienoon. Melkein itketti! Otin sitten oksia maljakkoon ja kyllä, viimeisillä voimillaan sireeni vielä kerran ilahdutti minua!

R.I.P. puukoulun sireeniaita

Virpominen turvavälillä

Koronavirus vaikutti myös perheen Palmusunnuntain virpomaperinteeseen. Mietin pitkään, miten sen uskaltaa toteuttaa. Ykkösen Ykkönen ja Kakkonen olivat ehdottaneet, että mummi voisi katsoa olohuoneen ikkunasta kun he virpovat ja laittaa suklaamunat kuistille. Voi että niitä pikkuisia! Kakkosen Ykkönen ei ole esittänyt mitään kommentteja asian suhteen, varmaan johtuen iästään.

Hätä keinot keksii

Päätin, että toteutetaan virvonta ulkona. Silloin voisimme tavata suht turvallisissa olosuhteissa. Onneksi sattui aurinkoinen sää mutta epäonneksi tuuli täysillä kuistille, ja kylmästi. Mutta eipä se mitään, laittelin tarjottavat valmiiksi. Sitten vain virpojia odotteleman.

Virpominen suoritettiin niin, että hivuttauduin itsekkäästi tuulen yläpuolelle. Tytöt esittivät tosi reippaasti virvontalorun! Sitten vaan herkuttelemaan ja ansaittua palkkaa katsastamaan. Hyvin saatiin traditio toimitettua ja tänä keväänä sillä on entistä isompi painoarvo.

Huomaa käsidesi!

Kostea siivousliina olikin märkä siivousliina

Ihan alkuun sanon vaan, että käyttäisin tuotteesta mieluummin sanaa siivousPYYHE kuin siivousliina, mutta olkoon. Ihan testimielessä nimittäin ostin "kostean pikasiivousliinan" ja päätin kokeilla, kuinka helppoa ja pikaista siivous sen avulla olisi. Normaalisti en moisia tuotteita käytä, mutta nyt tänä surullisena ja erikoisena keväänä päätin kokeilla.

Päivittäin pyyhittäviä pintoja on kodissa paljon epidemian aikana. Mitä useampi tyyppi asunnossa majailee, sen enempi on myös pyyhittävää. Kostealla pyyhkiminen tarkoittaa, että pinta kuivahtaa hetkessä itsestään. Sitä ei tarvitse kuivata. Tämä onkin tärkeä ymmärtää, sillä jos pinta jää märäksi, niin siihen tarttuu lika entistä tiukempaan kiinni eikä pinta siis puhdistu lainkaan.

Jopa meidän ammattilaisten on joskus vaikea ymmärtää kostean ja märän ero. Parhaiten sen tunnistaa lasipinnoilta tai heijastavilta pinnoilta. Puhumme jäämäkosteudesta, joka näkyy pyyhityllä pinnalla ihan oikeasti jälkinä.

Otin kertakäyttöisen kostean pikasiivousliinan paketista. Se tuntui todella ohuelta. Ja märältä. Kokeilin pyyhkiä ensin ovenkahvoja. Pyyhe oli niin ohut, että sen taittelusta ei tullut mitään. Sain juuri ja juuri pyyhittyä muutaman ovenkahvan ja vetimen ja sitten alkoi tuntua siltä, että pyyhe ei oikeasti voi irrottaa likaa.

Jäämäkosteus

Otin toisen kostean pikasiivousliinan ja pyyhin sillä puhelimen suojakuoret ja lasipinnan. Ja kyllä! Tästäpä se helposti näkee, että kostea pikasiivousliina ei ollut nimensä mukainen. Se oli MÄRKÄ pikasiivousliina. Kännykän lasipintaan jäi massiivista jäämäkosteutta! Tuo sama määrä kosteutta jäi ihan varmasti myös niille pinnoille, jotka kerkisin pyyhkiä ekalla pyyhkeellä. Tästä näkee selvästi, että märkä olisi aina kuivattava! Kun märältä pinnalta haihtuu kosteus, siihen jää kemikaalijäämät ja lika ja ne pinttyvät "puhdistetulle" pinnalle entistä tiukemmin.

Pyyhintäjälki, kun pyyhe on oikein kostutettu!

Tein vielä testin ihan oikein kostutetulla mikrokuitupyyhkeellä. Puhdistusainetta en käyttänyt vaan kostutin pyyhkeen pelkällä vedellä. Mikrokuituhan ei välttämättä tarvitse kemikaaleja lainkaan. No tuossapa tulos! Ero on niin iso ja selkeä ja suuri, että toivon, oi te kaksi tai ehkä kolme armasta lukijaani, otatte tästä nyt elämäntehtävän ja kerrotte tätä totuutta kaikille tuttavillenne. Tämä on tärkeä asia tiedostaa, kun pyrimme estämään mikrobien leviämistä ja haluamme puhdistaa pintoja.

Ja se siitä pikainen kostea siivousliina!!! Jouduin pyyhkimään kännykän pinnan uudestaan! Aikaa meni siis kaksinverroin, kuin jos olisin itse kostuttanut mikrokuitupyyhkeen ja pyyhkinyt pinnan sillä. MUTTA en olekaan normaali kuluttaja näissä siivousasioissa. Luulen, että suurin osa tavallisista ihmisistä uskoo ja luottaa, että nyt tuli puhdasta. Voi voi ja harmitus!

Pikaisuus tuon "kostean pikasivousliinan" kohdalla toteutui siinä, että edellä mainitut, mielestäni kalliit ja aivan väärään puhtaudentunteeseen tuudittavat siivousliinat, poistuvat sukkelaakin sukkelammin meikäläisen siivousvälineistä.

Melkein tein...

Etätyö on sujunut hyvin, sille se passaa myös temperamentilleni mainiosti. Yhteyttä tulee pidettyä työkavereihin päivittäin useita kertoja ja hommat etenevät. Sekin on kivaa, että kun työaika päättyy, menee pari minuuttia kun siirtyy kotikuosiin. Eli vaihdan lähinnä työpaidan kotoisempaan.

Ja sitten tekemään kaikkea...

Ambivertti ja etätyö

Jokin aika sitten luin tutkimusta, missä selvitettiin introverttien ja ekstroverttien maailmaa. Oli selvinnyt, että löytyy vielä kolmaskin tyyppi, nimittäin ambivertti. Introvertit viihtyvät omissa oloissaan, ekstrovertit taas kaipaavat pöhinää ympärilleen. Se kolmas tyyppi, ambivertti oli kuten minä: viihdyn tiettyjä aikoja yhtä suvereenisti molemmissa - yksin ja joukossa - kuitenkin enempi yksikseen.

Oli vapauttavaa lukea, että saatan kuulua ambivertteihi, joita on  30 - 40 % ihmisistä. Tämmöinen tyyppi on joustava ja voi vaihtaa omaa toimintaansa tarpeen mukaan, vähän kuin kameleontti väriään. Kun on oltava töissä ttimityössä tai  verkostoitumassa, niin ihmisten kanssa rupattelu ja esiintyminen onnistuu luontevasti. Kun on vastaavasti saatava hommia aikaan ilman työkavereita, yksin puurtaminen onnistuu ilman mitään vaikeuksia.

Onkin tyypillistä, että jotkut pitävät samaa ihmistä hiljaisena ja toiset taas ulospäin suuntautuneena. Kuullostaa aika kummalliselta, mutta se todistaa itse asiassa vain sen, että hänet on nähty tietyssä roolissa. Jos se on vaatinut jompaa kumpaa ominaisuutta korostetusti, niin ambivertilta se onnistuu. Se tässä onkin hyvä. Kenttä on melko laaja, kun ei ole liian ahdasta lokeroa, missä asustaa ja toimii.

Innovaatio Riikasta

Ambivertti siis työskentelee yhtä hyvin sekä ryhmässä että yksin. Hän on mielellään huomion keskipisteenä jonkin aikaa, mutta pystyy vetäytymään ja antamaan tilaa muillekin. Jos on pitkään tekemättä mitään, on päästävä touhuamaan välillä. Toisten kanssa rupattelu on välillä voimaannuttavaa ja välillä on vaan hyvä istua vaikka päiväkausia puhumatta sen kummemmin kenellekään mitään.

Ex-kotipomo

Kun tuli tieto, että koulu siirtyy etätöihin, ajattelin JES! Vaikka tällä hetkellä minulla on aivan mahtava tiimi, en ajatellut, että tulee ikävä ketään erityisesti.  Kerran viikossa on tsemppipalaveri ja se riittää. Muina päivinä kontaktit niihin, joiden kanssa oikeasti tehdään jotain, on riittävät. Tykkään tästä. Aiemmin olin tilanteissa, joissa aikavarkaat veivät yllättävän paljon työajasta. Vaikka on kiva jutella, niin harmittaa kun ajatus katkeaa johonkin ei-työhön liittyvään juttuun. Keksinkin siihen ratkaisun, eli laitoin kuulokkeet korville. Muut luulivat, että olin tärkeässä kokouksessa tai webinaarissa. Luovuuskaan ei siis ole pahitteeksi, etenkään silloin jos tarkoitus on hyvä.