Yksikätinen mummi

Kyllä kävi meikäläiselle köpelösti! Oikea käsi on kipsissä 5 viikkoa. Olin käymässä ulkotapaamisessa eli terassikahveilla Ykkösen luona. Heillä oli tarjolla herkullista marenkitorttua. Olin noin 5 tuntia kantanut halkoja pinoon ja ajattelin, että kahvitteluhetki ei olisi pahitteeksi paluuumatkalla.

Ykkösen lapsukaiset, nuo suvun kaksi pienintä toivoa olivat tietysti iloisia! Nähdään nimittäin harvemmin enkä ole uskaltanut ottaa tyttöjä edes syliin. Koska korona. Päätimme leikkiä pikku-Kakkosen kanssa hippaa. Ajattelin voittaa. Hävisin!

Nimittäin Kidi, tuo kiltti mutta ylipainoinen perheen staffi kuvitteli olevansa myös pelissä mukana, hippana. Juuri kun olin pääsemässä karkuun puun taakse, Kidi juoksi täysillä jalkoihini ja kaaduin täysillä maahan. Ja vauhti oli todella kova, noin 30km tunnisssa. Tai jotain.

Tajusin heti, että jotain tapahtui mutta en halunnut uskoa enkä näyttää sitä. Olenhan ujo perusluonteeltani. Nelonen ryntäsi auttamaan, Ykkönen oli harmissaan. Ykkösen Ykkönen pakeni paikalta, koska hän säikähti. Ykkösen Kakkonen ei varmaan uskonut, että nyt Mummiin sattui. Suht äkkiä tajusin, että tästä ei selvitty säikähdyksellä.

Summa summarum: jos leikit hippaa lapsenlapsien kanssa niin varmista, että paikalla ei ole ylipainoisia staffeja vaanimassa.

Ps. Siistii kirjoittaa vasemmalla etusormella..