Kotipuutarhurin itsearviointi

Kesä alkaa olla finaalissa ainakin säiden suhteen. Meikäläinen huijattiin jälleen kerran istuttamaan kaikenlaisia kasveja, yrttejä ja kukkia, joista vain osa pääsi edes keskinkertaisesti tavoitteeseen.

Minulla on kaksi kasvimaata, toinen kotipihan perukalla ja toinen mökillä. Toinen niistä on liikaa! Kyllä se nyt olisi lopullisesti uskottava, että en ole ns. Viherpeukalo.

Rucola ja jäävuorisalaatti

Oheisessa kuvassa omin kätösin tekemässä kasvulavassa on vasemmalla kasvamassa rucolaa ja oikealla jäävuorisalaattia. Ei näy rucolaa? Pelkkää multaa siinä kohti, missä pitäisi olla mahtavat versot tuota hyvänmakuista salaattia! Vieressä jäävuorisalaatti on herännyt horroksesta ja alkanut kasvaa vasta nyt nyt, kun käymme enää satunnaisesti mökillä. Yhen kerran sain siitä salatttiin muutaman lehden. Lumien aikaanko se olisi jo pitänyt istuttaa, kysyn vaan! Kastelin, ainakin kolme kertaa!

Lehtikaali

Ja todellakin! Tämä lehtikaaliruipelo eroaa ulkonäöllisesti melkoisesti siitä, mitä olen nähnyt muualla. Kuten kaupassa. Onko tämä alkanut hienostelemaan ja joku koi nakertaa lehdet syömäkelvottomiksi pitsireunoiksi? Peittäääkö se olisi pitänyt? Miten joku tuhoeläin on löytänyt meijän mökille?! Ikinä ennen en ole tätäkään istuttanut, enkä toista kertaa istuta!

Mansikka teki noin 15 marjaa! Jokaisessa taimessa oli siis yksi-kaksi marjaa. Silti se moninkertaisti satonsa! Mikähän siinä sitten onnistui?

No peruna, raparperi ja vadelma onnistuivat aivan mahtavasti. Perunoita olen jo syönyt  - namnam! Raparperista tein hilloa ja istutin Saarivaarasta tuodun juuren kaveriksi. Molemmat riehaantuivat kasvamaan hulluna! Ja vadelma! Se löi kaikki odotukseni ällikällä! Olen syönyt ja saanut jopa pakastettua ehkä yhteensä nelisen litraa vattuja!

Ehkä voisin perehtyä lannoitukseen. Ehkä voisin kastella useammin. Ehkä pitäisi laittaa suojaharsot. Ehkä pitäisi käydä katsomassa tiluksia useammin.

Ja ensi kesänä kotipihan niin sanotulle kasvimaalle VAIN perunaa.

Painonnosto

Olen tässä kesän aikana miettinyt, mitä voisin harrastaa ruohonleikkuun, remppojen, mansikoiden pakastamisen, perunoiden multaamisen ja kotitaloustöiden kuten imuroimisen lisäksi.

Mattojenpesu olisi mielenkiintoinen harrastus, mutta se on niin lyhytkestoinen. Kuka nyt viitsii edes aloittaa muutaman maton tähden, kysyn vaan!

Jotkut on löytäneet

Mustikankeruu olisi hyödyllistä ja romanttista. Talvi-iltoina voisi muistella kuumaa hellekesää höyryävän mustikkapiirakan äärellä. No räksät ja uikut kerkisivät syödä mustikat mökkiniemestä. Ja ei niitä kuulemma oikein muualla tänä vuona kasva kuin vesistöjen luona. No voi harmi, ei sekään onnistunut!

Ehkä muutama...

Mitenkähän olisi kasvimaan kitkeminen? Sen voisi ajoittaa tasaisesti vaikka viikottain tapahtuvaksi ja hyödynkin näkisi heti. Mutta tuli oltua niin paljon mökillä loman aikana, että eipä olisi ollut järkeä pyöriä kasvimaalla just silloin, kun oli käyntiä kaupungissa. Kun oli tärkeämpääkin, esimerkiksi torikahveilla käynti!

Tuuletus!

Kesän alussa ajattelin osallistua Subway Funrun-tapahtumaan. Olisi pitänyt juosta 5 kilsaa. Harjoittelin maaliintuloa! Mutta hukkaan meni sekin, jouduin järkkäriksi!

Ei tarttenu juosta

Mutta sitten, ihan kuin itestään - niinhän ne parhaat ajatukset tulevat - huomasin löytäneeni painonnoston! Jotenkin oli tullut sellainen rutinoitunut säännöllisyys tähän harrastukseen, että tulokset näkyivät todella nopeaan. Viimeistään eilen, kun yritin ahtautua työvaatteisiin. Mutta nyt voi kyllä todeta, että olin liian tehokas! Liian aktiivinen. Ja niiden lopputuloksena, liian lihava!

Aitan remppa finaalissa

Aitan remontti on valmistunut ällistyttävällä nopeudella. Olen todella iloinen, sillä olin varautunut siihen, että ensi kesänä aikaisintaan alkaa olla valmista. Erehdyin, mikä on melko harvinaista. Hyvä! Arvostan! Kyllä, mies panosti todella paljon tähän hommaan. Tattista vaan eli kiitosta!

Itse asiassa aittapahasesta uupuu enää verhot ja yksi kattolista. Äkkiäkös ne sinne sutaisee! Aion koenukkua aitan seuraavalla mökkireissulla.

Itse asiassa mietin, miten hyvä olisin remppahommissa yleensä. Nythän taitojani tarvittiin lautojen irrottamisessa, vanhojen eristysvillojen poistamisessa, uusien eristyslevyjen sahaamisessa, lautojen naulaamisessa, lattian hiomisessa, maalaamisessa, laatikon tekemisessä yms. Mutta huomaan sen itsekin, kaikki koolinkeihin, ristimittoihin, vaatereihin ja jiireihin liittyvät työt eivät ole vahvuuksiani. Oppisikohan sitä vielä?

Ehkä olen parhaimmillani hanslankarina!

Entinen nuori - tulevaisuuden vanha

Minulla on kirjahylly, jonne on vuosien saatossa kertynyt kirja jos toinenkin. Hyvin yksipuolisesti pääasiassa luen; dekkareita ja työjuttuja. Ja nyt on alkanut pelottamaan nuo dekkarit! Lisäksi olin saanut isän ja äidin astioita ja ajattelin, että kirjat lähtee ja näin saan astioita kauniisti esille.

Hyvästi!

En kuitenkaan aio luopua kaikista kirjoista. Nelonen pelmahti sopivasti paikalle ja hän osasi tehdä kirjoista kivat kuvat, joista porukat valkkaa helposti mieleisensä ja niin ne on sitten helppo laittaa kiertämään.

Sitten tajusin, että tyypillisesti vanhoilla ihmisillä on astiat esillä. Todennäköisesti siksi, että niiden löytäminen on helpompaa. Kun halusin säilyttää vielä osan kirjoistani, hylly on nyt sen näköinen, että tyypillä ei ole oikein kumpiakaan riittävästi. Ja nimenomaan kun kyseessä on kirjahylly, astiat näyttävät hieman (lue: erittäin) hassuilta siellä. Aivan kuin ne olisivatkin leikkimökin astioita.

Pitääkö huutaa SOS, kuten maustetytöt? Vai tottuuko silmä? Tai nuorrunko? Vai vanhenenko jatkossa entistä sukkelampaan, kun tuli jo annettua lähtölaukaus?