Bambunkuitujuusto?!

Meikäläinen on tässä joulun jälkeen alkanut pohtimaan taas sitä, mihin tämä maailma oikein onkaan menossa. Toki itselläni on myös mietittävää asian suhteen, mutta jo se, että edes miettii, on parempi kuin se, että ei mieti mitään. Tällä en, luonnollisestikaan, ja kaikenlaisten väärinkäsitysten välttämiseksi, tarkoita sitä, että ne ihmiset, jotka pohtivat asioita, olisivat jotenkin parempia kuin ne, jotka eivät pohdi. Lisäksi edellisessä lauseessa on liian monta pilkkua. 

Itse asiassa, lohduksena kaikille niille, jotka silti vetivät herneen nenäänsä edellisestä, voin vilpittömästi sanoa, että mielestäni olen jopa huonompi ihminen kuin tuo pohdintaan viittava lause antaa ymmärtää. Nimittäin, jos miettii ja ymmärtää ja silti tekee vääriä valintoja, on mielestäni välinpitämättömämpi kuin sellainen, joka ei edes mieti eikä ymmärrä tekojensa seurauksia.

Todistan tuon edellisen! Ajattelin, että uudenvuoden aattona saattaisi olla kiva syödä pitsaa ja niinpä suuntasin kauppaan. Matkassa oli myös ystäväni, jolla oli samansuuntaisia ajatuksia. Suuntasimme siis reseptit mielessämme juustotiskille, sillä se oli miltei ainut tuote hiivan lisäksi, mikä pitsoistamme uupui. Juustotiskin äärellä rupesin miettimään, että itse asiassa minulla on juustoa jääkaapissa. Ystävälläni ei, joten hän heivasi kärriinsä kaupan oman halppis-tuotteen. Kuten yleensä, satuin lukaisemaan oletetun juustoraasteen tuoteselosteen.

Tekovalmiste

Aidompi

Yllätys oli suuri, kun tihrustin tekstiä hieman tarkemmin. Halpuuden tuotteelle teki se, että kyseessä ei ollutkaan juustoraaste, vaan Juusto- ja kasvirasvavalmiste. Tuotteesta 49% oli varsinaista juustoa ja toiset 49% kasvirasvavalmistetta; loput 2% erilaisia väri-, säilöntä- ja aromiaineita. Tuo kasvirasvavalmiste sisälsi eniten luonnollisesti vettä, sitten PERUNATÄRKKELYSTÄ, PALMUÖLJYÄ, suolaa, BAMBUKUITUJA, rasvatonta maitojauhetta ja SULATEsuolaa. Se lienee selvää, että hiilihydraatteja löytyi tekovalmisteesta 10g, kun sitä aidossa tuotteessa ei ole yhtään.

Jotenkin ensimmäinen ajatus oli, että siinähän ystävä saa ihan suoraan kasvispitsan, ei tarvitse edes täytteitä laittaa. Mutta sitten alkoi ottaa pattiin! Toki olen aiemminkin lukenut, miten meitä kuluttajia huijataan nimenomaan näillä halvoilla kasvirasvajäljitelmillä. Uutta minulle oli se, että siellä on mukana peräti bambukuituja. 

Palmuöljystä ei jaksaisi enää kiihkoilla, sillä erittäin harva tietää (ja vielä vähempi välittää), että palmuöljystä suurin osa käytetään elintarviketeollisuudessa. Meillä Suomessahan palmuöljystä tuli pahis sen jälkeen, kun kerrottiin sen käytöstä polttoaineeksi. Ketään ei kiinnostanut, mitä elintarviketeollisuus palmuöljyllä tekee. Pari vuotta sitten tuli muutos pakkausselosteisiin ja palmuöly on pitänyt mainita elintarvikkeiden tuoteselosteissa, mutta kovin moni ei niitä kaupassa ala tihrustamaan. Ymmärrän; en itsekään aina jaksa jäädä tutkimaan selosteita, vaan pyrin käyttämään tuttuja tuotteita. MUTTA aika ajoin, nuo merkinnät olisi kyllä syytä tarkistaa! Noiden teollisuusalojen lisäksi palmuöljy on erittäin suosittu raaka-aine myös kosmetiikassa, mutta niiden pakkauksissa ei tarvitse tuosta vielä hiiskahtaakaan.

En saanut selvyyttä, mistä ihmeestä ne bambukuidut tuotteeseen olisivat joutuneet; kuitenkin niin suuressa määrin, että ne oli kirjatttu tuoteselosteeseen. Bambukuitua käytetään paljon vaateteollisuudessa, mutta sielläkin meitä kuluttajia huijataan olan takaa. Bambukuitu, jota käytetään vaikkapa pyyhkeissä, ei ole oikeaa bambua vaan bambuselluloosaa ja sen oikea nimi olisi viskoosikuitu. Kuidun valmistus on vielä tuhoisampaa ympäristölle kuin puuvillakuidun. Mutta mitä ihmettä se tekee siis kasvirasvavalmisteessa? 

Mutta sitten tuli taas ÄITI apuun; muistathan, miten Äitit laittavat pienille pilteilleen aitoa ruokaa. Tässä joulun kunniaksi voisin vielä jakaa reseptiikkaa; harva tavallinen mökin muori enää taitaa  seuraavan Lanttulaatikon ohjeen: Lanttu, rasvaton maito, siirappi, mannasuurimo, korppujauho (vehnä), kasvimargariini (rapsiöljy, kovetettu rapsiöljy, aromi), jodioitu suola, muunnettu maissitärkkelys, valkopippuri. En tiedä, ovatko he muuttaneet jo tapaansa saattaa manan majoille Ross508 broilerihybridi. Sekin on eräämlainen valinta; eettinen sellainen.

Edellä mainittuun kuolemantapaukseen viitaten oli siis melko pieni yllätys - loppujen lopuksi -  että  sieltä Äitien kotisivuilta tupsahti taas uusi tiedonjyvänen. Heidän valmistamissaan NAKEISSA on nimitäin myös bambukuitua... Nyt kyllä kiinnostaa!!!Pitää laittaa postia ja kysyä, miksi.

Suomalaista lihaa?!

Pallohullun päiväkirjasta: Vanhuus ei tule yksin

Minä olen muistaakseni Vili, tanskalais-ruotsalainen superälykäs pihakoira. Olen erikoistunut lintututkimukseen ja kissaeläimiin. Molempia riittää riesaksi asti pihallani. Minä vihaan kissoja! Erityisesti naapurin paksukaisia, joille voisin esitellä jäljellä olevaa purukalustoani heti, jos ne juuttaat uskaltaisivat vaan pysähtyä niitä katsomaan.

Samoin tympii linnut! Erityisesti keltamustat ärsyttävästi piipittävät talitintit. Mutta Mamma tykkää niistä kovasti! Joka päivä pitää laittaa niille jyviä syötäväksi, vaikka ne nakkelevat siementen kuoret pitkin pihoja ja Mamma meuhkaa keväällä, että en kyllä enää ikinä aio haravoida näitä kuoria!!! Mutta jopas muuttui Mammankin ääni kellossa, kun se luki jostain, että yksi tintti oli tappanut toisia lintuja ja hakannut niitten päät tohjoksi. Se oli ihan hiljaa pari päivää ja tarkkaili niitä lintuja minun tuolista ja minun piti olla sohvalla! Niin kyllä ärsytti!

Liian iso tyyny

Korvia kylmi

Varpaita kylmi

Mutta nyt olen huomannut, että minua on alkanut kylmämään ulkona ja välillä sisällä. Mamma on lukenut, että sisällä saa olla korkeintaan 20 astetta, onneksi kuitenkin plussan puolella. No makuuhuoneessa se ei haittaa, kun Mamma osti uuden täkin, jotta se tarkenee paremmin, kun se on laskenut huoneen lämpötilaa. Mietin, että montakohan kuukautta menee siihen, että saadaan senkin täkin hinta säästettyä. Mutta Mamma sanoi, että äläpäs viisastele, tai et saa nameja ikinä. Vaikka omasta mielestään se oli sanonut, että siinäpäs minulla on ympäristötietoinen koira.

No ulkona minua alkaa kylmämään tassuja. Mamma luki jostain, että koirillekin on tossuja. Nyt minä pelkään Joulupukkia! Jotta jos se tuo minulle tossut. Niin tosi noloa! Eikö jo riitä, että Mamma osti minulle vaaleanpunaisen talvitakin! Niin miksi sen piti olla vaaleanpunainen, kun minä olen sentäs uroskoira! Se ärsyttävä ex-mamman piski, se Nicki tykkää siitä takista ja yrittää saada sen itselleen. No se onkin ainut, minkä sille voisi antaa. Mutta ei kuulemma anneta.

Niin nyt jos Joulupukki tuo minulle muuta kuin leluja, niin voisin vaikka puraista sitä. jos uskaltaisin. En ole ikinä puruutu ketään - vielä. Paitsi luuta.

Piparit vilistää silmissä

Voinen vaatimattomasti todeta, että eipä ole omena, tai tässä tapauksessa pipari, kauas puusta pudonnut - vertauskuvallisesti. Nimittäin Nelonen, tuo pahnanpohjimmainen, mutta silti ainut laatuaan, on osoittautunut aivan uskomattomaksi leipuriksi. Voin olla todella iloinen asiasta, sillä ensimmäistä kertaa noin 35 vuoteen minun ei tarvinnut tehdä piparitaikinaa jouluksi, vaan sen teki tuo tyttäreni, ainut lajissaan jo sinänsä! Kiitos!!!

Kääntelin juuri äsken Hesarin sivuja ja huomasin ajattelevani,että ei kiinnosta pätkäääkään ruokaohjeet. Ei vaan kiinnosta, en innostu niistä yhtään. Yritän etsiä perinteisiä reseptejä, niitä, joilla osaan helposti pyöräyttää paistokset ja muut tortut tuosta vaan. Jos toimisin samoin työelämässä, niin eipä olisi kovin hääppöistä. Minulle on kuitenkin tärkeämpää ja motivoivempaa tekaista joku opetusvideo uusilla tekniikoilla, kuin olla perheen paras kokki.

Saankin joka joulu palautetta siitä, että voisitko kehittyä, voisitko keksiä jotain uutta, voisiko olla muutakin kuin samaa huttua joka joulu. Aina palaute ei ole rakentavaa. Monesti se on myös oikeutettua. Kun vertaan aktiivisuutta työelämässä ja omassa keittiössä, niin työ voittaa kirkkaasti. Itse asiassa se onkin ihan oikein, sillä vietän valveillaoloajastani töissä yli puolet tehokkaasta vuorokausijaksosta. On ihan jees, että panostan siihen.

Piparit poikineen

Nyt sytytän mä...

Kierrekynttilät!

Pipareiden koristelusta en jäänyt silti paitsi. Se onkin mielipuuhaani! Vaikka olenkin aktiivinen, minulta sujuu suitsait myös keskittymiskykyä ja pikkutarkkuutta vaativat tehtävät, jos haaste on vaan riittävä. Niinpä koristelimme kaikki piparit tytön kanssa, mitä nyt vävykokelas väsäsi pari lievän painostuksen alaisena.

Tyttö onnistui koristelussa kohoamaan itseäni korkeammalle tasolle, mitä en toisaalta ihmettele; onhan hän nimenomaan tullut äitiinsä. Nuo vaaleanpunaiset kierrekynttilät olivat jotain sellaista, mihin en yhdestä yrityksestä huolimatta päässyt!

Lapasesta lähtee!

Luin juuri Liisa Keltikangas-Järvistä; on kyllä aivan huippua!!! WAU!!! Kyllä olen iloinen, että vapaa-ajallakin kiinnostaa nuo työasiat sen verran, että ei pääse ihan kaikki pedagogiset opitkaan ruostumaan! Jes!!!

No kun lukee Keltikangas-Järvistä aikansa, tulee tarve tuulettaa päätä ja sehän onnistuu jouluna helposti. Ei muuta kuin essu eteen ja jouluruokia tekemään. Kyllä, teen jotain aivan pientä. Kuten piirakat, jotka Piirakka-Akatemia valmisti jo reilu viikko sitten.

Mualiman parhaat!

Tänään sitten töistä tultua ajattelin, että jospa sitä tekisi vaikka lanttulaatikot.  Nehän on helppo tehdä ja onnistuvat takuulla. Eilen perehdyin resptiikkaan ja huomasin, että nykyajan lanttulaatikoihin pannaan tosi paljon voita ja kermaa?! Ite en laittanut kuin pikkuisen molempia.

Uuniin

Uunista ulos

Lanttulaatikoiden paistuessa tuli mieleen, että josko tekisi vielä bataattilaatikoita. Se on kyllä paha juttu! Joka kerta sama tuska ympäristöihmiselle. Bataatin ympäristövaikutus ei ole hallinnassa, virtuaalivettä vuotaa ihan liikaa. Onneksi bataatit eivät sentäs olleet luomua; luomun viljely kun on tehotonta ja tarvitsee enemmän viljelyalaa kuin tehotuotanto. Luomuruualla ei ratkaista maailman ruokaongelmia, mutta meille rikkaille länsimaisille teollisuusmaiden elintasoihmisille ne tuovat hyvän omantunnon siitä, että nyt ympäristö säästyy. Mutta ei säästy!!! Hohhoijaa; ei jaksa jauhaa.

Ajattelen sen nyt niin, että kohtuullisuus kaikessa. Jos muulloin syö porkkanaa ja perunaa, niin kyllä joulun seutuun voi muutaman bataatinkin kuoria...

Bataatit porisemassa

Uuniin

Joulusuruja

Jouluun on aikaa enää reilu viikko! Olen yrittänyt ponnistella, että pääsisin jonkinasteiseen joulufiilikseen. Vaikkapa jotain tasolle kahdeksan, maksimin ollessa kymmenen. Mutta tiukkaa tekee, vaikeeta on. Kaikki on tänä jouluna erilaista. Se on vaan niin ja mitä paremmin siihen valmistautuu, sen helpompaa sitten kaikki on.

Ei lähde Äiti minun ja tytön mukaan viemään kynttilää Isän haudalle. Ei lähde Äiti meidän mukaan viettämään joulua perheeni joukkoon. Ei lähde Äiti joulukirkkoon kanssamme aattoona. Ei, ei ja ei, mitään ei enää ole niin kuin ennen. Minua itkettää - siinä olenkin tosihyvä, vaikka itse sanonkin.

Kyllä on ankeeta! Mutta nyt pitää ryhdistäytyä! Mitä hyvää on elämässä, muuta kuin perhe, muutama ystävä, terveyttä, jonkinasteinen ymmärrys hyvästä elämästä, työpaikka, rahaa kuluttaa, lämmin asunto, vaatteita päälle, ruokaa haaskaksi asti, rauha, tasa-arvo, ihmisyys, suvaitsevaisuus, vastuullisuus, usko, muutamia mainitakseni.

Minulla on myös mahdollisuus surra! Sekin on iso asia. Surun jälkeen elämä jatkuu, pikku hiljaa omassa uomassaan. Mutta sitä ennen on joulu.

Piirakka-Akatemian laskuvirhe

On taas se aika vuodesta, että Piirakka-Akatemia aloitti lyhyen, mutta sitäkin hektisemmän toimintansa. Tällä kertaa se tarkoitti noin reilun 6 tunnin rupeamaa kahdelle päivälle jaettuna. Ei näkynyt, ei kuulunut kurssille osallistujia. Oli pakko tehdä homma ihan ite; kuten tapana on ollut. Niinpä ystäväni karautti auttamaan, ei suinkaan sen takia, että hän saa tietenkin tasan puolet tuotoksesta omaan kotiinsa vietäväksi; hmph...

Tulet uuniin

Hommahan lähtee siitä, että noin kaksi vuotta ennen oletettua piirakanpaistopäivää meitsi menee metsään, sahaa, pilkkoo, halkoo ja pinoaa kunnon koivupuut kuivumaan. Yleensä noin viitisen mottia, tai ainakin sinne päin. Sitten onkin hyvä lämmittää uuni kunnon puilla, oikeaoppisesti päältä päin sytyttäen.

Puuro on tietenkin keitettävä edellisenä iltana! Joka kerta Piirakka-Akatemiassa pohditaan, että kuinka paljon niitä piirakoita sitten oikein aiotaan tehdä. Koska puuron määrä korreloi suoraan piirakoiden kuoritaikinan määrään, kyseessä on mitä visaisin ongelma. Reseptiikka ei ole Piirakka-Akatemian vahvinta osaamisalaa, sillä joka vuosi puuron määrä on osoittautunut liian suureksi noin sadalle piirakalle. Päätimme, että teemme puuroa ½ litraa vähemmän kuin normaalisti!

Itse asiassa tänä Jouluna olen niin surullinen, että en meinannut ollenkaan edes avata Piirakka-Akatemiaa. Rakas Äitini on poissa Joulustamme ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana. Minua tympi koko piirakat! Mutta sitten ajattelin, että tehdään vähemmän kuin yleensä. Jospa sitä pienemmän määrän jaksaisi pyöräyttää. Yleensä teemme 100 - 110 piirakkaa; jaettuna kahdella eli itselle jää noin 50 -55 piirakkaa joulupöytään eli joudun aina ostamaan niitä lisää.

Aamulla sitten, tarkistettuani reseptistä, tein 8 dl taikinan sataa piirakkaa varten. Olen itse asiassa tosi hyvä tekemään piirakkataikinan. Joululaulut soivat taustalla, ulkona oli pakkasta, tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme Vili oli ottanut omatoimisesti pestin laadunvarmistajana, joten aloin itsekin innostua hommasta.

Manuaalisesti

Alustaminen

Kirpunnylkijä työssä

Ajelu

Rypytys

Uunista ulos

 Jossain vaiheessa ajattelimme (aika aikaisessa), että ei itse asiassa haittaa, jos kuoria on enemmän, eli voidaan tehdä vaikka pienempiä piirakoita. Kuoren voi paistaa sellaisenaan vaikka nälkkileiväksi; tärkeintä on, että puuroa ei jäää. Niinpä tein siitä sadan kappaaleen kuoritakinasta 122 piirakan kuorta; että siihen malliin taasen unohtui se lupaus, että en nyt väsytä itseäni  liikaa mokomalla piirakanpaistolla. kaiken kukkuraksi kun niitä ajeltiin ja alettiin täyttämään, niin iskikin paniikki, että nyt ei riitä puuro puolillekaan. Kyseessä on selvästi yksi Piirakka-Akatemian suurista haasteista; suhdeluvut!

Niinpä tuumasta toimeen taas ja keitettiin litran lisäannos puuroa (miksi teimme litran enemmän, kun olisimme voineet vaikka käyttää loogista ajattelua...) samalla, kun laitettiin puita uuniin, ajeltiin ja täytettiin ja rypytettiin piirakoita. Kun kaikki piirakat oli täytetty, todettiin, että puuroa jäi yli n. 9 dl. No summa summarum, kuten me vanhahkot latinistit sanomme, tulipahan samalla tehtyä sitten ruokakin Suomen 99-vuotis Itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Nam!!!