Joulusuruja

Jouluun on aikaa enää reilu viikko! Olen yrittänyt ponnistella, että pääsisin jonkinasteiseen joulufiilikseen. Vaikkapa jotain tasolle kahdeksan, maksimin ollessa kymmenen. Mutta tiukkaa tekee, vaikeeta on. Kaikki on tänä jouluna erilaista. Se on vaan niin ja mitä paremmin siihen valmistautuu, sen helpompaa sitten kaikki on.

Ei lähde Äiti minun ja tytön mukaan viemään kynttilää Isän haudalle. Ei lähde Äiti meidän mukaan viettämään joulua perheeni joukkoon. Ei lähde Äiti joulukirkkoon kanssamme aattoona. Ei, ei ja ei, mitään ei enää ole niin kuin ennen. Minua itkettää - siinä olenkin tosihyvä, vaikka itse sanonkin.

Kyllä on ankeeta! Mutta nyt pitää ryhdistäytyä! Mitä hyvää on elämässä, muuta kuin perhe, muutama ystävä, terveyttä, jonkinasteinen ymmärrys hyvästä elämästä, työpaikka, rahaa kuluttaa, lämmin asunto, vaatteita päälle, ruokaa haaskaksi asti, rauha, tasa-arvo, ihmisyys, suvaitsevaisuus, vastuullisuus, usko, muutamia mainitakseni.

Minulla on myös mahdollisuus surra! Sekin on iso asia. Surun jälkeen elämä jatkuu, pikku hiljaa omassa uomassaan. Mutta sitä ennen on joulu.