Kääntelin juuri äsken Hesarin sivuja ja huomasin ajattelevani,että ei kiinnosta pätkäääkään ruokaohjeet. Ei vaan kiinnosta, en innostu niistä yhtään. Yritän etsiä perinteisiä reseptejä, niitä, joilla osaan helposti pyöräyttää paistokset ja muut tortut tuosta vaan. Jos toimisin samoin työelämässä, niin eipä olisi kovin hääppöistä. Minulle on kuitenkin tärkeämpää ja motivoivempaa tekaista joku opetusvideo uusilla tekniikoilla, kuin olla perheen paras kokki.
Saankin joka joulu palautetta siitä, että voisitko kehittyä, voisitko keksiä jotain uutta, voisiko olla muutakin kuin samaa huttua joka joulu. Aina palaute ei ole rakentavaa. Monesti se on myös oikeutettua. Kun vertaan aktiivisuutta työelämässä ja omassa keittiössä, niin työ voittaa kirkkaasti. Itse asiassa se onkin ihan oikein, sillä vietän valveillaoloajastani töissä yli puolet tehokkaasta vuorokausijaksosta. On ihan jees, että panostan siihen.
 |
| Piparit poikineen |
 |
| Nyt sytytän mä... |
 |
| Kierrekynttilät! |
Pipareiden koristelusta en jäänyt silti paitsi. Se onkin mielipuuhaani! Vaikka olenkin aktiivinen, minulta sujuu suitsait myös keskittymiskykyä ja pikkutarkkuutta vaativat tehtävät, jos haaste on vaan riittävä. Niinpä koristelimme kaikki piparit tytön kanssa, mitä nyt vävykokelas väsäsi pari lievän painostuksen alaisena.
Tyttö onnistui koristelussa kohoamaan itseäni korkeammalle tasolle, mitä en toisaalta ihmettele; onhan hän nimenomaan tullut äitiinsä. Nuo vaaleanpunaiset kierrekynttilät olivat jotain sellaista, mihin en yhdestä yrityksestä huolimatta päässyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti