Reissussa ei aina rähjäänny!

Iloinen Amsterdam

Meikäläisen yksi toive on taas toteutunut; nimittäin the Eagle has landed eli meitsi on palannut 4 päivän tripiltä Amsterdamista. Tarkennetaan eli trippi tässä yhteydessä ja nimenomaan em. kaupunkiin suuntautuneena tarkoittaa meikäläisen sanastossa ihan vaan kotoisasti lomamatkaa.

Olin jo vv:n alussa ajatellut, että nyt minulla on nyt mahdollisuus suunnistaa Keukenhofin upeaan kukkapuistoon ns. paremmalla ajalla! Kyllä meni kaikki nappiin! Kukkaloisto oli parhaimmillaan ja sää aivan upea! En ole mikään puutarhahullu - tämän asian kaikki pihastoni lähipiirissä liikkuneet ovatkin voineet todeta aivan omatoimisesti - mutta Keukenhofin kukkaloisto lumoaa totaalisesti. Ei voi muuta kuin ihailla ja nauttia ja ihmetellä, mitä kaikkea jalostamalla saadaan aikaiseksi.

On aivan mahdotonta valita niistä 400 (!) kuvasta kauneinta. Keukenhof on pakko kokea itse.

Puisto on suuri; 32 hehtaarin laajuinen alue jokineen ja vanhoine metsineen. Tulppaaneja on jopa 7 miljoonaa; sen lisäksi on narsisseja, hyasintteja yms. yms. yms.!

Osa kukkapenkeistä on suorissa ja jämpteissä riveissä. Osa puolestaan on laitettu rinteisiin, purojen keskelle ja metsiköihin. Vaikka ihmisiä oli valtavasti, välillä tuntui kuin olisi kävellyt ihan ypöyksin laajassa puistossa.

Suomalaisena on tottunut perustulppaaneihin eli yksivärisiin ja melko yksinkertaisen näköisiin. Puistossa oli kuitenkin niin erikoisen näköisiä yksilöitä, että tuntui ihan käsittämättömältä, miten niitä voikin olla niin paljon. Osa oli valtavan suuria, osa aivan pieniä, osassa terälehdet olivat yli kämmenen kokoisia, osa oli yksivärisiä, osa monivärisiä, osa pyöreitä, osa suippoja, osa kerrottuja...

Värien runsaus oli myös mahtava. osa tulppaaneista hehkui kirkkaissa väreissä, osa puolestaan oli hempeitä ja vaaleita kuin suomalaisen kesän usvayö.

 Tietenkin ostin pari pakettia mukuloita; ne painavat paljon koneessa, mutta jotenkin se vaan tuntui kivalta. Näinköhän saan niitä menestymään ja veikkaan itse, että en saa.

Yhden lajikkeen nimi oli IceCream ja nimensä mukaisesti se näytti ihan pehmis-tötteröltä. Yritän saada sellaisia kasvamaan ja voin laittaa sitten kuvan, niin te molemmat uskolliset lukijani voitte sitten tehdä päätöksen, tuletteko ilmaiseksi minun puutarhaan vai kannattaako sittenkin pulittaa muutama satanen Hollanninmatkasta...

Keukenhofiin on helppo mennä Amsterdamista. Menimme ensin Schipoliin ja sieltä jatkoimme puistoon.Alkumatkan olisi päässyt varmasti nopeamin junalla, mutta toisalta ihan helposti se onnistui noinkin.

Seuraavana päivänä etureidet olivat niin kipeät, että olisi pitänyt tehdä parituhatta askelkyykky ennen reissua (päivässä) noin kuukauden ajan...

Olut-tuomio

Tuli ostettua toinenkin pullo tuota BrewDogia; tämä oli Alpha Pop hoppy rye pale ale. Kyseessä edelleen pieni 3,3 desin pullo, eli maisteltiin molemmat samalla kertaa.

Tässä oli tosi mieto tuoksu, ei oikein meinannut saada kiinni ollenkaan, että mikä siinä tuoksuu. Maku oli melko tunkkainen ja jälkimaku todellatodella pitkä. Kielen juuressa ja kitalaessa säilyi nahkea, hieman kitkerän tuntuinen maku minuuttikaupalla. Ei tehnyt yhtään mieli ottaa uutta kulausta, kun entisenkäään maku ei tuntunut haihtuvan millään. Siinä mielessä tämä olisi oikein "säästöolut", eli pullon juomiseen menee varmaan tunti.

Samean näköinen ulkomuoto ja kitkeryys saavat aikaan sen, että tätä ei meikäläisen ostoskorista toista kertaa löydy.

Olut-tuomio

Olen tässä vuosien varrella maistellut erilaisia oluita (ja myös kaljaa) ja tulin nyt siihen tulokseen, että on aika perustaa oma olutraati! Kyseessä ei ole mikään ammattilaisen analyysi, vaan ihan tavallisen peruspertsan luotsaama oluiden vertailu arvostelemalla (ei siis arvioimalla) eri oluita oman täysin subjektiivisen suutuntuman perusteella.

Korostan, että tarkoitus ei ole viettää loppuaikaa vv:sta kulauttelemalla kurkusta oluita sillä tekosyyllä, että huolellisena ihmisenä haluan tietty olutarvosteluistani mahdollisimman kattavan. Ei suinkaan. Tavoite on, että silloin kun arvostelen jotain olutta, niin sitä nautitaan lasillinen ja tuollaisesta 3,3 dl:n pullosta tulee juotua reilut 1½ desiä. Vastaavasti 5 dl pullossa se tarkoittaa 2½ desiä. Siitä ei hirveesti riehaannuta...

Minua on vuosien saatossa ärsyttänyt todella paljon se, että "oluen juojat" ovat alempaa kastia kuin "viinien maistajat".  Vai miten tuttu on ilmaisu oluen maistaja ja viini juoja?! Olutta juodaan humala-hakuisesti mutta viiniä maistellaan humaltumatta?! Niinpä hyvälaatuista tuontiolutta voi joutua juomaan vaikka muovisesta siiderilasista, mutta heikkolaatuisille viineille löytyy aina oma lasi ravintolassa. Se on toki totta, että moni juo olutta humaltuakseen, mutta sama tarkoitusperä on myös viinijuonnissa valitettavan monella.

Suomi on kaksinaismoraalinen maa. Valtiovalta on tiukentamassa alkoholilainsäädäntöä ja rajoittamassa alkoholin myyntiä ja prosentteja. Samaan aikaan pubeissa ei meinaa millään saada ostettua olutta pienessä 2½ desin lasissa, vaan sitä on ostettava "tuopillinen" eli jopa 6 desiä! Olin kerran paikallisessa pubissa, jonne tuli noin parikymppisiä tyttöjä. He tulivat tiskille ja tilasivat: "yks olut" eli ihan sama mitä kuravettä juodaan, kunhan se on vaan alkoholipitoista ja halpaa. Kuka menee ostamaan viiniä samalla tyylillä "Yks viini",  ihan sama onko se valkoviiniä vai punaviiniä vai roseeviiniä vai shamppajaa/kuohuviiniä? Ja ostaako sitä 12 vai 16 senttilitraa? No ei kukaan.

Mistä siis johtuu, että viinistä tiedetään edes perusasia, eli minkä värisenä sen haluaa, mutta oluesta ei tiedetä, onko se lageria vai alea vai lambicia. Saatikka, että tiedettäisiin edellä mainittujen alatyyppejä. No totuuden nimessä voin sanoa, että en itsekään ole mikään pro, mutta jotain kuitenkin olen oppinut. Kunhan luette sitten jatkossa noita arvosteluja, niin huomaatte, että aika paljon taitaa olla vielä opittavaa.

No tänään maistoin pale alea. BrewDog on melkein 10 vuotta toiminnassa ollut skottipanimo, jonka tuotteita saa helposti ihan maitokaupastakin. Punk Pale Ale post modern classic on mukavan pienikokoisessa pullossa, joten se ei pääse edes väljähtymään juodessa.

 Olutta oli viilennetty liikaa, eli sen maisteluhetkeä olisi pitänyt siirtää puolella tunnilla. Ei maltettu, joten tässä arvostelu:

Voimakas sitruunainen, hapahko tuoksu (no oliko yllätys jos se kerta on sitruunainen),  jotain vivahteita jopa mango-/persikkasoseesta (ihanko totta? eikai vain Piltistä?). Mieleen tulee kuva sitruunarahkapiirakasta (pääsiäisestä siis tosi vähän aikaa...). Maku on kevyt, raikas ja jälkimaku kestää pitkään. Väri on kauniin kellertävä, jopa simamainen (vielä on kolome viikkoa vappuun). Tätä voisi juoda vaikka kauniina ja kuumana kesäpäivänä pullollisen ja heti olo viilenisi ja virkistyisi. Hyvä olut, tätä ostetaan pullo joskus toistekin.

Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla....

Nimittäin, olen vajonnut niin alas kuin vaan voi vajota. Toissapäivänä ostin apteekista yllytyshullun lailla ällöä nestettä, jota muut käyttävät vain äärimmäisen pakon edessä. Aineen nimi on colonsteril ja en todellakaan aio kertoa siitä pätkääkään enempää. Se, että meikä hörppi ihan vapaaehtoisesti tuota tököttiä melkein 4 litraa, kertoo joko siitä, että olen todella epätoivoinen tai siitä, että olen todella herkkäuskoinen ja sinisilmäinen tai siitä, että vv on saanut osan aivopoimujeni järkiosastosta suoristumaan. Itse veikkaan noita kaikkia kolmea.

Voin kuitenkin todeta, että kaikkensa sitä yrittää; siitä ei voi minua ainakaan moittia. Ideana oli, että kun elimistö puhdistuu myös sisältä, niin se tehostaa kaikkea muutakin toimintaa ja saa mahdollisesti vaakan jousen pysymään alempana. No itsellä sattuu olemaan tietty digimalli, mutta silti. Googlailin ensin kaikkien kauhukertomukset aineen ällöttävästä mausta. Mietin, voiko se olla pahempaa kuin joskus reilut 10 vuotta sitten juomani Molkosan - se nimittäin maistui ihan ns. navetan alusille. Yllätyin positiivisesti, sillä Colonsteril on selvästi eri makuista! Ei missään nimessä voi edes vertauksena sanoa, että "paremman" makuista, mutta ei se kuitenkaan ollut yhtä pahaa!

Aamulla aloin hörppimään nestettä ja päivän tapahtumat voitte ihan itse kuvitella. Ajattelittepa mitä tahansa, niin todennäköisesti ne menee ihan oikein. Sen verran voin kertoa, että minulla on silitysvälineet parin metrin päässä toilets-alueesta ja sainkin silitettyä kymmenisen paitaa ja muutaman liinan tuossa päivän aikana ihan sattumoisin vaan...

Tulokset olivat musertavat! Seuraavana aamuna vaaka osoitti painon pudonneen 200 grammaa. Ja seuraavana aamuna oltiinkin sitten jo normilukemissa, eli paino oli enemmän kuin ennen tuota ruikkauskuuria. Kyllä meikäläistä nyt masentaa!