Minulla on naapuri, joka omistaa kissan. Naapuri ei välitä pätkääkään siitä, että kissa käy kakkimassa ja pissimässä minun pihamaalleni. Ja kaikkien muidenkin lähinaapureiden pihoille. Sen lisäksi tuo röyhkeä katti nukkuu vastapäisen naapurini kuistilla ja naapuri joutuu harjaamaan karvoja irti harva se päivä puutarhatuoleistaan.
Yksi naapureista on onnistunut heittämään sankollisen vettä kissan päälle. Toinen on lähettänyt kissa-naapurin postilaatikkoon kriittisen viestin irtijuoksentelevista kissoista ja vaatinut niiden kiinnipitämistä. Kolmas kiristelee hampaitaan ja kiroilee kissanomistajan välinpitämättömyyttä ja asennetta.
Mutta vain aniharva, eli minä, on henkilökohtaisesti pyytänyt tätä terroristinaapuria pitämään kissansa kiinni. Korostan, aivan ystävällisesti ja rauhallisesti ja järjestyssääntöön vedoten. Lopputulos: naapuri loukkantui. Hän ei tervehtinyt pitkään aikaan ja alkoi soittamaan todella kovaa musiikkia aina kun olin omalla pihallani. Kissan suhteen hän ei sen sijaan tehnyt mitään. Katinrääpäle jatkoi tihutöitään.
Mietin, että ovatko ns. Kissaihmiset jotenkin luonteeltaan poikkeavia. Ja kaikenlaisten väärinkäsitysten ja harmitusten välttämiseksi korostan, että tarkoitan nyt sellaisia, jotka taajamassa jättävät kissansa heitteille. Heitteillejättö tarkoittaa sitä, että kissa pistetään valvomatta irti ulos. Riskinä on, että se jää auton alle, tappaa pikkulintuja, tekee tuhoja naapureiden pihoissa ja kuten eräs, yrittää kylmällä säällä mennä nukkumaan lastenvaunuun, missä Nelonen olisi voinut vaikka tukehtua ison kissan alle jäätyään, täysin puolustuskyvyttömänä vauvana.
Onko heillä jonkinlaista haastetta luetun ymmärtämisessä. Tai osaavatko he edes lukea?! Sehän olisi todella surullista, jos sellainen tärkeä taito olisi jäänyt oppimatta. Sekin on hankalaa, jos ei oikein ymmärä puhetta. Vikaa voi olla kuulossa. Kun naapuri pyytää ystävällisesti laittamaan kissan kiinni, huonokuuloinen naapuri voi kuulla, että missä on viini ja lähtee etsimään sitä kotoaan. Kun pullo löytyy, hän huonomuistisena alkaa juoda viiniä ja unohtaa koko keskustelun. Tai voihan olla niinkin, että naapurin taloudellinen tilanne on ajautumassa katastrofiin yksittäispakattujen kissanruoka-annosten takia. Hänellä ole enää varaa ostaa kissalle juoksuhihnaa, sillä kaikki rahat menevät nirson katin ruoka-annoksiin. Esimerkkinä voinen mainita, että erään suositun kissanruokamerkin hinta on yli 40 euroa / kilo. Kaikilla ei luonnollisestikaan ole oikein varaa pitää kissaa ja ostella kallista ruokaa. Ja kun naapureille ei haluaisi paljastaa todellista tilannetta, on kissa laitettava itse pyydystämään ruokansa, eli pihapiirissä hyppiviä pikkulintuja.
Olen jo tehnyt 100 euroa maksaneen aidan kasvimaan ympärille. Nyt ostin laitteen, joka lähettää ikävänkuuloista, erityisesti kissoille tarkoitettua ääntä noin 15 metrin säteellä, jos esimerkiksi naapurin kissa sattuu hökötyksen lähettyville. Odotan innolla tuloksia. Lisäksi olen jo alkanut harrastamaan erästä lajia, joka vaatii vakaata kättä. Siitä tuonnempana.
