23.9.2021

Sienestämässä

 Viime kesä ja alkusyksy olivat mitä mainiointa sienestysaikaa. Se oli melkoisen yllättävää, sillä olisi luullut, että sienten rihmastot olisivat kuivuneet kuivuudessa. Mutta ei, kanttarellejä nousi ennätyksellisesti, samoin tatteja!

Niinpä suuntasimme Tilda von Pupusen kanssa sienimetsään. Tildahan on ollut Marttojen sieniseuran neuvojana Ilomantsissa asustellessaan. Se kuullostikin hienolta, sillä itse en tunnista kovinkaan montaa sientä. Tilda lupautui armollisesti perehdyttämään asiaan.  Eipä tarvinnut ottaa montaa askelta, kun sieniä alkoi löytymään. Olikin hyvä, kun meitä sienestäjiä oli kaksi. Toinen huiski hirvikärpäsiä ja toinen pystyi keskittymään varsinaiseen puuhaan.

Tilda von Pupusen sienilöydöt vaikuttivat kuitenkin jotakuinkin erikoisilta, etenkin hänen Martta-neuvojana toimimiseen peilaten. Tilda poimi innokkasti punakärpässieniä, tuttavallisemmin kärpässieniä vaan. Ajattelin, että mökille päästyä on visusti vahdittava sen touhuja. Kärpässienihän on myrkyllinen ja huumaava sieni. En halunnut tattikastikkeen jälkeen mitään hallusinaatioharhoja, joten vaivihkaa kaiken varalta nakkelin Tildan (omasta mielestään suurella) vaivalla keräämät sienet tantereelle.

No mökillä Tilda von Pupunen sitten hieman hermostui, kun kärpässieniä ei löytynytkään. Eikä se uskonut, kun arvelin niiden jotenkin tippuneen korista. Yritin siinä selittää, että hyvähän se oli, että mokomat myrkkysienet hävisivät mystisesti. Mutta sitten paljastui Tilda von Pupusen ainutlaatuisen häikäisevä osaaminen ja luontoarvoja kunnioittava asenne! Eipä hän ollutkaan turhaan Ilomantsin Marttakerhon sienineuvojan pestissä!

Nimittäin, Tildahan oli paloitellut kärpässienet ja liuottanut ne maidossa. Kun soossi oli lionnut aikansa, se laitettiin pöydälle vähän kuin tarjolle ja eipä aikaakaan, niin kaikki tuvassa pörränneet ötökät pörisivät paikalle riemurinnoin ja nestettä litkittyään kuolla kupsahtivat alle aikayksikön.Ei tarvittu kemiallisia eikä sähkökäyttöisiä kärpäsmyrkkyjä. Miten nerokasta! 

No Tilda oli kokeillut myös ennakkoluulottomasti kärpässienten ryöppäämistä eräällä kurssikerralla. Kärpässienen myrkyt ovat vesiliukoisia, vähän kuin korvasienessä. Kun sienen ryöppää kunnolla, siitä voi huoletta kokkailla sienikastikkeen, jos toisenkin. Jostain syystä ryöppäämisen tekninen toteutus oli epäonnistunut ja kun Marttapiiriläiset poistuivat Tildan vetämältä sienikurssilta kuka enemmän ja kuka vähemmän sekavassa mielentilassa, kurssit peruttiin loppusyksystä ja Tilda von Pupusen orastava tulevaisuuden urakiito Marttaliiton puheenjohtajaksi tyssäsi kertaheitolla tähän epäonniseen iltaan Ilomantsin Möhkön kylässä.

11.9.2021

Tilda von Pupunen

 Kuten te kaksi uskollista lukijaani varmaan muistatte olin Vilin, tuon tanskalais-ruotsalainen superälykkään pihakoiran haamukirjoittaja. Se oli hauskaa, se oli rentouttavaa, se oli inspiroivaa! Ja sitten Vili vaipui ikiuneen, kylläkin omalla armollisella avustuksellani (tarkennan väärinkäsitysten välttämiseksi: lääkärissä tapahtuneen viimeisen käynnin aikana).

Ja sitten - ei mitään. Meni kolme vuotta tyhjiössä. Kunnes viime vuonna elämäni muuttui. Meille muutti Pupu isolla Peellä, nimeltään Tilda von Pupunen, tutuille Tilda vaan. Suoraan Ilomantsista, tuosta armoitetusta maalaiskylästä, joka kärsii muuttotappioista ja rimpuilee joten ja kuten itsenäisenä kuntapahasena mahtavan (kooltaan) Lieksan (josta olen siis kotoisin) ja alkeellisen (kissojen kiinnipitämismääräykset) Joensuun (jossa asustelen) puristuksessa.

On tullut vuosien saatossa kerrottua omista taidoista. Yksi niistä on tämä harvoille suotu kommunikointitaito eläinten (lähinnä tanskalais-ruotsalainen pihakoira) kanssa. Tästä todisteena on erityisesti Pallohullun päiväkirjasta -kirjoitukset tällä blogilla. Olin siis todella ällistynyt ja jopa yllättynyt, että Vilin kuoltua tuo taito ei suinkaan ruostunut vaan jalostui aivan uudelle levelille! Kyllä - osaan sujuvasti kommunikoida Tilda von Pupusen kanssa!

Moi!

Kun yhteiseloamme on nyt takana vuosi, ajattelin jakaa joitain Tilda von Pupusen kanssa sattuneita tapahtumia kanssanne. Mutta ensin pitää odotella, soiko ovikello ja onko minulle varattu aika tarkempiin tutkimuksiin. Sillä voihan se olla niin, että joku voi ajatella, että nyt Mamma on seonnut lopullisesti. Lähinnä Kolmonen ja Nelonen. Muillehan se on ollut itsestään selvää jo vuosikaudet.

8.9.2021

Someloukussa

 Meikäläinen oli vetämässä aivan mahtavaa hanketta tässä viimeiset kaksi ja puoli vuotta! Ihan mieletöntä aikaa, sai kerrankin ideoida ja kehittää ja tehdä asioita, jotka tuntui merkityksellisiltä. Ja rahoittaja oli tyytyväinen - ei ollut turha hanke. Nimittäin Puhtausala kiinnostavaksi eli PUHKI -hanke! Www.puhki.fi

Ohjausryhmän Saana antoi kerrn palautetta, että ottakaapa some haltuun. Palaute oli aiheellinen, kehittämistä oli sillä saralla. No sitten pitihän minun ensin opetella itekin, eli Nelonen neuvoi perustamaan instagram-tilin. Sillä on hurjat 25 seuraajaa ja itse en seuraa oikestaan ketään. Lähinnä tulevat perilliset seuraavat mamman liikehdintää viikonloppupostausten (huomasitte varmaan ammattisanan) myötä. Mutta huomasin, että instatilin myötä blogi on miltei unohtunut. Se on harmi! Lähinnä itselleni.

Kun olin hieman harjaantunut tuossa sometuksessa (kuten meidän alalla on tyypillistä - harjaantuminen siis), perustin työ-instagramin! Hankeaikana tykittelin sinne hankkeen kuulumisia ja nyt, kun olen palannut takaisin tiimiin, kirjoittelen jotain pieniä juttuja työnpäivän tapahtumista. Huomaan, että kyllä siihen menee muutama minsa aikaa, kun ottaa sen kuvan ja kirjoittaa tarinan kylkeen. Ja ne hästägit! Minulle on hankalaa tajuta vieläkään, mitä ne oikein ovat. Mutta yritän kovasti. Onhan tässä vielä reilu 9 kuukautta aikaa! Ei sentäs synnytykseen, vaan ELÄKKEELLE!

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...