Kun et muistanut miten pieniä legot on..

Ykkösen Ykkönen ja Kakkonen olivat aamulla ilmoittaneet, että tänään me lähdetään mummin luo. Ja iskän ja äiskän ei tartte tulla mukaan. Tuntuipa kivalta! Siis se, he olivat niin topakasti itse asian keksineet. Tein oikean ratkaisun, kun käytin miltei kaiken vapaa-aikani oman rakkaan äitini kanssa kun hän minua eniten tarvitsi. Pelkäsin turhaan sitä, että lapsenlapset eivät sen jälkeen muistaisikaan enää minua. Päin vastoin, kaikki ne silloin muutama vuosi elämättä jääneet yhteiset hetket on monikertaisesti eletty yhdessä. Ja laadukkaasti!

Laitan itseni aina likoon ja olen täysillä mukana lasten kanssa touhutessa. Kun lopulta pääsimme eroon Ykkösestä ja Miniästä (jotka lähtivät iloisina elokuviin), pääsimme rakentamaan legoja. Tunnin päästä alettiin piilosta! Se on tosi kivaa!!! Sitten pelattiin aliasta ja luettiin pari satukirjaa. Sitten laitettiin lastenlaulut raikumaan ja syötiin vähän iltapalaa. Lopuksi kerittiin vielä pelaamaan "Laiva on lastattu".

Mie kyllä tykkään. Ja tytöt tykkää! Pikku-Kakkonen kun suuttuu vanhemmilleen, niin sanoo aina muuttavansa mummin luo. Mikäs sen mukavampaa kuulla!!! Olen onnellinen mummi!

Kirveelle töitä jatkuu, jatkuu, jatkuu ja jatkuu

Eipä tartte meikäläisen miettiä, mitä tekisin viikonloppuisin. Se on nyt selvää: lauantaisin suuntaan mökille halontahommiin ja sunnuntaisin elvyn urakasta. Toisaalta on tosi kivaa! Tykkään halkoa. Toisaalta mietin, että missä on lapsukaiset, armaat silkohapsukaiset. Ykkönen oli jossain, Kakkonen oli jossain, Kolmonen oli jossain ja Nelonen, tuo pahnanpohjimmainen, kieriskeli ainoana neljästä syyllisyydentuskassa, sillä hänkin oli jossain.

Missä lumi?!

Koko tulevaisuuden perikunta oli siis jossain muualla kuin halkomassa. Ymmärrän! Meillä kaikilla on oma elämä! Ymmärrän! Ei voi olla koko aikaa auttamassa yli 60-vuotiaita, täysin työkykyisiä omaa isää ja äitiä. Jotka nyt sattuvat omistamaan huippupaikalta kesämökkeröisen, joka joskus (toivottavasti ei vielä ainakaan 20 vuoteen) tulee sitten näitten neljän omistukseen. Että semmoinen kuvio. Ja nimenomaan tällä mökillä sitä halontaa nyt riittää.

Tämän vuoden turhake

Mutta nyt menee vaikeeksi, sillä minun pitäisi puhua sekä ilmastonmuutoksesta että puunhalonnasta. Tiedän, että kaikki neljä tulevat vielä auttamaan ja Kakkonen on jo auttanut ihan mielettömästi. Tänäänkin ajattelin, että jätän nuo isot pöllit Kakkoselle, äitiinsä tulleelle vahvalle ja ahkeralle pojalle!

Ilmastonmuutoksesta ensin! Sen verran oli taas erikoista, että ajaa hurautimme taas autolla pihaan (ei normaalia), haloin puita täysin lumettomalla pellolla (ei normaalia) ja vettä kahvipannuun kävin  hakemassa laiturin kupeesta, missä oli jää jo sulanut rannasta (ei normaalia). Tämä ei ole normaalia! Tämä on ilmastonmuutoksen aiheuttama tilanne. Voi että, miten surullista.

Missä jää?!

Sitten halontaan. Miehellä oli selkä kipeä ja ystäväni, tuo tynnyrisaunojen vihaaja, oli mennyt Pupulaan ruokkimaan tali-, sini- ja hömötiaisia. Hmmm... Niinpä tänään saatiin saaliiksi vain neljän lavan pituinen puuteline ja kolme kasaa halottuja pöllejä. Olin silti tyytyväinen! Kaikki on kotiin päin! Jokainen halottu pölli on voitto. Jokainen lavalle kannettu halko on voitto! Siitä se vaan alkaa kasvamaan: pölleistä halkopinot!

Mopo keulii!

Tää homma on nyt riistäytynyt multa ihan totaalisesti lapasesta. Mopo lähti keulimaan enkä päässyt millään eilen villalankahyllyn ohi. Yritin vasemmalta, yritin oikealta, mutta ei! Joku maaginen voima veti minua vastuttomasti keskelle lankakeriä.

Sitten, aivan yht'äkkiä, huomasin, että yksi lankakerä oli jollain käsittämättömällä tavalla päätynyt ostoskoriin. Vasen käsi oli taskussa, oikea käsi oli taskussa?! IHME oli tapahtunut! Olin niin ällistynyt, että suuntasin askeleet kohti kassaa, toki maitohyllyn kautta. Ja tässä sitä taas ollaan...

Lumipallopihdit

Kävin tänään kaupassa. Silmiin sattui!!! Myynnissä oli lapsille lumipallopihtejä?!

Siis ihan oikeasti! Laatikossa törötti eri värisiä muovisia pihtimuotteja, joilla tekaisee lumipallon hetkessä.

Voi hyvä tavaton! Ensijärkytyksestä toivuttuani yritin vähän googlailla. Osa kirjoittajista piti lumipallopihtejä huippuna - nyt saa tekaistua hetkessä lumilyhdyn tai laittaa naapurin kakarat lumisodassa hetkessä maitojunalla kotiin. Osa arveli, olisiko tuotteesta vuoden turhakkeeksi.

Hintaa moiselle keksinnölle oli laitettu pikkuista vaille 5 euroa. Mietin, että tähänkö on tultu. Olenko tosikko? Olenko tiukkapipo? Olenko tiukkapipoinen tosikko? En voi ymmärtää, miksi muovista on pakko tehdä jotain noin turhalta tuntuvaa. Tuli kyllä tyhjä olo. Hohhoijaa!

Sukkakasa kasvaa

Olen neulonut joulusta lähtien tosi monet sukkaparit. Toki vain yhdet aikuisten kokoa, muut lapsille kuiteskin ja pieniä sukkia on nopea neuloa. Lankaa on vielä jäljellä.  Etenkin keräntähteitä.

Niinpä otin esiin vaakan ja jaoin yhden keränlopun kahteen, grammalleen samanpainoiseen kerään. Varmistin vielä, että molemmat sukat alkavat samalla värillä. Niinpä tuli taas yhdet nätit sukat, joissa on kantapää tylsää yksiväristä keltaista ja loput värikästä jämälankaa. Tuli nätti!

Sukka illassa!

Olen edennyt sukkien kanssa siihen vaiheeseen, että miltei joka ilta tulee neulottua. Silleen, että neulon yhden sukan loppuun ja aloitan uusilla väreillä toista. Olen joutunut kierteeseen, sillä minulla on liian monta kerää eri värisiä tähdelankoja. En voi vain ostaa uutta nättiä väriä ja jättää loppukerää lojumaan pussin pohjalle.

Yritän ratkaista pulmaa siten, että teen resorit tai kantapään yksivärisellä. Näin saan käytettyä kauniita monivärisiä lankoja tehokkaammin. Yhdestä kerästä ei saa kahta sukkaparia, mutta edellä mainitulla kikalla saan kuitenkin kahteen sukkapariin nättiä lankoja maksimaalisesti.

Kunpa minulla olisi kärsivällisyyttä neuloa aikuisten kokoa olevia sukkia. Yksi kerä riittäisi sopivasti sukkapariin. Mutta ei riitä, ei. Nyt teen mieluummin kaksi paria lasten sukkia kuin yhdet aikuisille. Ei tuossakaan ole kovin järjen rippeitä mukana. Taas piti aloittaa yhdet jämäsukkaparit kun sain nuo sinikeltaiset loppuun.

Kirveelle töitä, jatkuu, jatkuu ja jatkuu

Ei lopu puut halkomalla, mutta eivät toki lisäännykään. Tämä tuli todettua eilen, kun kolmen smurffin jengi Kakkosella vahvistettuna oli taas puusavotassa. Tuoreessa muistissa on lause "Ite karsitaan ja sahataan pöllit siitä mihin laippa yltää!". Kyllä on metsuri ajatellut, että mahtuuhan tänne maailmaan, kaikenlaista!

Voe ihmettä!!!

Nyt on tehty neljänä lauantaina töitä ja saatu karsittua ja sahattua pölleiksi 8 puuta. Halottu on 5 puuta kokonaan ja kuudennessa ollaan menossa. Lisäksi on poltettu kahdella kerralla oksia, joita ei voi jättää isännän pellolle eikä ole mitään järkeä raahata niitä myöskään omalle tontille

Nyt halkee!

Tyvipöllit on paksuja! Kunpa Kakkonen arvostaisi fyysistä voimainkoetusta raittiissa ulkoilmassa ja ilmestyisi vielä kolmannenkin kerran halkomaan. Ja neljännen ja viidennen. Saataisiin ehkä pellolta puut halottua ja siirrettyä pihaan. Siellä oottelee sitten toinen mokoma runkoja...

Ilmastonmuutoksen  konkreettinen ilmiö on mm. Se, että mökin pihaan pääsi autolla helmikuun puolivälissä. Siis henkilöautolla! Aivan käsittämätöntä. Voipi olla, että tuo muutaman sentin paksuinen lumi on sulanut siihen mennessä, kun päästäisiin ajamaan halkoja pihaan. Silloin käypi köpelösti! Normisti maaliskuun lopussa on lunta vielä metrin verran.

Lumeton on saunapolku!

Kirveelle töitä, jatkuu ja jatkuu

Taasen meni lauantai rattoisasti puusavotassa. Apujoukot lisääntyivät, nyt paikalla oli kolmen smurffin lisäksi Kakkonen ja Ykkösen pikku-Ykkönen ja -Kakkonen. Haasteetta tuli siinä, että pienimpien apurien huoltoon kului suhteessa enempi aikaa kuin aikuisten. Esimerkkinä mainitsen vaikkapa huussitauot ja siihen kuluvan ajan vaatehuollon osalta. Ajallisesti se tarkoitti noin 25 pöllin halkomisvajetta. Mutta olin varautunut tähän, joten se ei aiheuttanut harmitusta. Tavoitteena oli viettää kiva talkoopäivä ja tässä onnistuttiin täydellisesti.

Niinpä ei muuta kuin kamat pulkkaan ja hommiin. Viikolla oli satanut lunta ja siinäpä olikin tytöille työtä, kun he kaivelivat pöllejä hangen alta ja kuljettivat niitä halottaviksi! Yksi smurffi poltti risuja, toinen karsi  "Tein ite -säästin" - oksia ja kolmas eli mie, halkoi pöllejä.

Kakkonen, tuo vahvin ja riuskin varmaan koko suvusta, pani tuulemaan ja halkoi paksuimpia tyvipöllejä. Ja olipa yllätys hällekin, että siinä oli kova homma! Ei kuulemma tartte lähteä salille enää ja sehän on hyvä! Nimittäin, ei ole salitreenit menneet hukkaan - sen verran kovalla tahdilla alkoi pöllit halkeamaan.

Saunamökissä oli lämmin ja siellä käytiin välillä evästelemässä. Tytöt olivat hurjan reippaita ja vetivät pulkalla klapeja ahkerasti. Päivä oli pitkä, mutta lopussa kerittiin vielä leikkiä laiturilla. Jospa se tästä. Taas saatiin nikritettyä pikkuisen valtavasta urakasta. Vielä riittää töitä!

Sukasta sukkaan...

Meikäläiseen iski neuloosi joulun jälkeen. Tekaisin ensin sukat Ykkösen Ykköselle ja Kakkoselle. Minulla oli jäljellä yksiväristä lankaa ja ajattelin, että siitä on pakko päästä eroon. Niinpä neuloin lisää sukkia.

Onneksi lasten sukat tekaisee nopeasti. Kahdessa illassa, töitten jälkeen olen neulonut sukkaparin. Ei hassumpaa! Kun olin päässyt vihreästä langasta eroon, ostin uutta sini-lila-punalankaa ja neuloin yhdet aikuisten sukat. Aikaa meni yli viikko, koska en millään oisi viittinyt neuloa toista sukkaa. Olin kuitenkin päättänyt, että molemmat sukat on tehtävä valmiiksi! Muuten en saa ostaa uusia kauniita ja motivoivia lankoja. Mulle nimittäin vaikuttaa se langan värikin! Kiva lanka innostaa neulomaan.

Kun sukat oli valmiit, suuntasin kauppaa. Ja päätin, että jatkossa keskityn vain pikkulasten sukkiin.

Saunan lämpömittari

Omalla mökillä on pelkkää pöllien halkomista, joten mulla on nyt aikaa stailata Pupulaa. Siellä on ollut saunassa löylymittari, mikä on näyttänyt tasaisesti 60-astetta ihan koko ajan. Myös silloin  kun saunaa ei ole lämmitetty. Tavoitteena on tekaista löylymittari, missä olisi muutama muukin lämpötila suhteutettuna reaaliaikaiseen lämpötilaan.

Pupulan teeman mukaisesti tarkoitus oli piirtää ihan ite pupua muistuttava kuva voipaperille ja sen avulla sitten laudalle. Mutta, pupun piirtäminen osoittautui todella haastavaksi. Etenkin kun tavoitteena on se, että lopputulos olisi selkeästi tunnistettavissa.

Mutta sitten, yhden vanhan ladonseinälaudan nähtyäni tajusin, että tää on tässä! Laudassa oli täydellinen pupu! Sahasin vaan korvat. Ja nyt alkaa varsinainen työ. Jostain on löydettävä lämpömittari, nimittäin bimetallimittari, minkä saa kiinnitettyä hyvin pupun suun kohtaan. Saa nähdä, miten hieno tästä tulee.

Piikkilanka, josta tuli lamppu

On kiva tehdä jotain käsillään, kun sattuu olemaan talenttia. Sekin on kivaa, että mulla pysyy käsissä niin neulepuikot kuin vasarakin, porakoneesta puhumattakaan. Mutta tänään en tarvinnut kumpaakaan, sillä olin enemmän assistentin roolissa. Ja käyhän se niinkin; tärkeintä on saada vaan puuhata jotain kivaa.

Kävimme Pupulassa viemässä tali-, hömö- ja töyhtötiaisille ruokaa. Samalla otimme mukaan ruostunutta piikkilankaa,  jonka ystäväni, tuo tynnyrisaunojen arkkivihollinen, oli kaukoviisaana kerinyt navetan kupeelle. Nimittäin, joku neropatti oli tehnyt ruosteisesta piikkilangasta kattoseppeleen, jossa oli ledivalot. Tästä inspiroituneena ajattelimme tekaista samanlaisen Pupulan tupaan lieden päälle.

Kun oltiin ruokittu linnut ja istuksittu aikamme laavulla, sormet syyhysivät tositoimiin. Hurautettiin kaupunkiin ja aloitettiin kattovalaisimen teko.

Oli todella helppoa ja nopeaa! Kieputimme piikkilankaan koivupöllin ympärille ja kun kierroksia oli tarpeeksi, laitettiin vielä yksi kierros piikkilankaa koko hökötyksen ympärille. Tuli kyllä todella hieno.

Sitten vaan spraypullo käteen! Eipä mennyt pitkä aika koko hommaan! Kun kevät tulee, laitetaan piikkilanka-valaisin Pupulan lieden päälle. Sitä ennen siihen kiinnitetään vielä pupu-ledivalosarja.