Puutalkoissa

Ystäväni, tuo tynnyrisaunojen kyllästyttämä uudisraivaaja, alkoi pelkäämään, että mökin pihapiirissä oleva yli 100-vuotias koivu kaatua rumahtaisi uuden peltikaton päälle. Pelossa olikin tällä kertaa perää, sillä koivun runko oli haljennut ja osa oksista kolkutteli jo tuonelan portteja.

Ympärysmitta 3 metriä!

Vain Vili puuttuu kuvasta

Puuhun oli lisäksi ilmestynyt mustia möykkyjä, jotka tulkittiin pakurikääviksi. Pitkään kyllä mietittiin, että mitä sille nyt pitää tehdä, mutta lopulta järki voitti ja ystävä kilautti parille puutohtorille eli arkisemmin metsurille, joka kiipeää puuhun ja kaataa sen turvallisesti. Sittenpä sitä ooteltiin vastausta ja pari kuukautta myöhemmin saatiin tieto, että tullaan kaatamaan se koivu ja hinta on useita, useita satasia! Kallista on!!! Mutta halvemmaksi se tulisi, kuin korjuuttaa koko mökki kun koivu jollain myskytuulella kaatuisi tietenkin suoraan mökin katolle.

Korkeus noin 30 metriä

Lopulta, tammikuun viimeisellä viikolla koitti se päivä, että kaksi raavasta metsuria saapui tiluksille ja neljän tunnin päästä koivu oli kaadettu. Mutta ystävä oli kuullut joskus sanonnan "Tarkan talo tarvihtee!" ja siitä sumentuneena oli uhonnut metsureille, että ei tartte pätkiä runkoja lyhemmiksi; ite sahataan. Katsos - säästetään! En halua tietää, mitä kaverit ajattelivat. Heillähän oli käytössä erikoispitkä laippa mottorisahassa ihan siitäkin syystä, että rungon halkaisija oli paksuimmillaan yli metrin! Meillä sen sijaan luotettiin Jönköping-sahaan; olihan se palvellut jo kuusi vuotta hyvällä menestyksellä.

Tuosta alkoi meillä sitten harrastus, joka kesti n. 13 viikonloppua putkeen. Nimittäin, olisi kannattanut säästää jossain  muussa kuin rungon pätkimisessä! Jönköpingille tuli liian tiukat paikat jo ensimmäisellä reissulla ja se vaan yksinkertaisesti särkyi! Piti ostaa uusi moottorisaha ja nyt voitti järki, eli ostettiin kevyt ja sellainen, missä on helppo startti. Jopa meikäläinen saa sahan käyntiin tuosta noin vaan! Eipä sen väliä, siihen se minun onni sitten loppui, sillä en ole saanut sahata yhtään mitään, kun en kuulemma osaa, hmph!

Annetaan tarpeettomana: kiila

No ei auttanut uusi sahakaan, sillä siinä olisi pitänyt olla huomattavasti pitempi laippa, eli erikoispitkä eikä normaali ihminen sellaisia nyt itelleen ostele. Tehtiin sitten vaikeimman mukaan. Ekana yritettiin saada runko halki kiilan avulla. Meni 10 minsaa kun tajuttiin, että ei saada ennen juhannusta koivua halottua sillä tekniikalla. Sitten hoksattiin, että pitää ensin sahata runkoa poikittain noin puolivälistä ja sitten päältä viiltoja ja näin saadaan irrotettua sellaisia pikkuisia paloja, joita päästiin halkomaan. Niin joku ääliö oli naulannut 50-vuotta sitten koivuun nauloja ja tietenkin se sahanterä osui siihen hemmetin naulaan. Ja ketju mäsänä!

Ehkä metri sahattu

 Ei näkynyt vapaaehtoisia tontilla; oli kaikenlaista menoa. Ymmärtäähän sen, nykyihmisillä. Mutta siinä se alkoi vaan runko lyhetä. Piha alkoi muistuttaa taistelutannerta! Sahajauhot vaan pöllysi ja pientä mutta sitäkin sitkaampaa halkoa alkoi kasvamaan kasoiksi. Siinä sitten meikäläinen halkoi ja piti nuotiota ja kotikutoinen metsuri jyrsi koivua pala palalta pienemmäksi.

Lopulta, noin 7 viikonlopun jälkeen runko oli viimeinkin sahattu!!!Voi sitä ilon tunnetta, jota en ollut valitettavasti itse kokemassa, kun oli hieman muuta puuhaa... Mutta oikeasti, sitten alkoi tapahtumaan nopeasti, eli kirvestä vaan ja klapipinot alkoi kasvamaan silmissä. Loppu sujui kuin rasvattu, eli saatiin ihan neljässä viikonlopussa tehtyä kunnon kehikot puille ja puut suojaan kuivumaan.

Ei kannata laskeskella puulle hintaa. se piti joka tapauksessa kaataa. Tuollainen koivukuutio maksaa n. 60 euroa jos ostaisi Mottimajasta. Ystävän puunsavotalle tuli hintaa karkeasti xxx euroa (ei kuulemma kannalla huudella, ettei aleta pitää raha-naisena) kun laskeen metsurien palkan ja bensat mökille sekä metalliverkon hinnan. Moottorisaha olisi pitänyt jossain vaiheessa joka tapauksessa ostaa!  Jos olisi annettu koivun kaatua ekalla myrskyllä mökin päälle, hintaa olisi voinut tulla 5000 euroa.

Summa summarum, eli summataan siis! Kallista oli, mutta kivaa!!! Ulkoilua joka viikonloppu! Fyysistä, oikeaa tekemistä kropalle! Raitista ilmaa paitsi silloin, kun savutti laavulle!Testattiin uusi laavu oikein kunnolla ja todettiin, ettei paremmasta väliä! Eikä lasketa sitä, että kotitarve-metsuri sain tenniskyynäpään molempiin käsiinsä...

N.7 kuutiota oottelee kuivumista

Nyt lähtee - lapasesta taas!

Meikäläinen on profiloitunut jonkin asteiseksi kissojen antitykkääjäksi erinäisistä syistä, jotka ovat sekä oikeutettuja, että todella, todella ärsyttäviä. Nimittäin naapurin, tuon oman tonttini vieressä kyhjöttävän talon isäntä, ei osaa lukea eikä kommunikoida muutenkaan kovin korkeatasoisesti. Syitä lienee monia, mutta suurin lienee se, että meikäläinen aivan kauniisti ja nätisti, paino samoilla kauniisti ja nätisti, sanoi hänelle pari vuotta sitten, että taajamissa kissat olisi pidettävä kiinni eikä ne saisi juoksennella irti. Mielestäni melko selkeästi ilmaistu, etenkin kun vielä kerroin, että monella muulla naapurilla katti on joko häkissä tai narussa (ei kuitenkaan roikkumassa...) pihalla. Ja aivan ruususen kielellä ehdotin hänelle, että jospa hänkin laittaisi nuo pulskat, mouruavat ja pihalleni kakkivat kissanretaleet kuriin. En luonnollisesti käyttänyt sanoja katti ja kissanretale, vaan pusersin suustani sanan kissa niin kauniisti kuin vain osasin.

No naapurihan tulkitsi asian niin, että minä vihaan häntä. Olipa tosi siistiä kävellä pihassa, kun hän ei edes kääntänyt päätään tervehdykseen. Tästä mieleni pahoittaneena virittelin pyykkinarulle vihreän suojapeiton (kuivumaan toki), jotta hänen ei tarvitsisi edes nähdä minua. Sen lisäksi keräsin huvikseni, uutena harrastuksena nimittäin, kiviä ja tutkin, olisiko niissä korkea-arvoisia mineraaleja. Ei ollut, joten heittelin niitä sitten yksi kerrallaan takaisin luontoon. Se, että naapurin kissat sattuivat samanaikaisesti kulkemaan reitillä, on ollut puhdas sattuma. Tai sattuma. Tai ainakin puhdas, vahinko nimittäin - se, että en osunut niihin kertaakaan.

Kun olen seurannut kissojen kakkaläjien määrän nousua pihakivetyksellä, päätin käydä viimeiseen taistoon. Etsiskelin netistä "ritsat" -hakusanalla ritsoja. Löytyi!!! Mutta voivoi, tehokkaimman näköinen malli oli tilapäisesti loppunut. Uutta satsia odotellessa oli keksittävä jotain muuta, jolla nuo irtolaiskissat saisi kakkimaan muualle kuin tontilleni, vaikkapa lasten hiekkalaatikkoon leikkikentälle, kun sinnehän on pääsy kielletty vain koirilta!

Niinpä ostin verkkoaitaa 16 eurolla ja tein esteen etupihalle. Nyt kissat joutuvat kiipeämään aidan yli  tai kiertämään naapureiden tontille tien kautta. Äsken seurasin, kun toinen katti juoksi naapurin pihasta (kakittuaan sinne) häntä pystyssä jonnekin ja toinen kyyhötti omalla pihallaan ja mulkoili minua. Senhän se saakin tehdä ihan riemumielellä, omassa pihassa kissat saavat olla irti.

Ymmärrän kyllä, että kissat voivat olla söpöjä. Myös koirat! Ero on niiden omistajissa, joiden kansalaistottelevaisuus ja älykkyysosamäärä korreloivat suoraan keskenään. Ja nyt, kaikkien epäselvyyksien ja harmitusten välttämiseksi korostan, että puhun vain ja ainoastaan omasta naapuristani ja hänen terroristikissoistaan. Muuthan toki noudattavat sekä kaupungin järjestyssääntöä että kohteliaisuuden perusasioita ja huomaavaisesti pitävät lemminkkinsä kytkettynä, kuten kuuluukin.LAALALALAALAALAALAALAA...

Vain sähköt puuttuu...