Nyt lähtee - lapasesta taas!

Meikäläinen on profiloitunut jonkin asteiseksi kissojen antitykkääjäksi erinäisistä syistä, jotka ovat sekä oikeutettuja, että todella, todella ärsyttäviä. Nimittäin naapurin, tuon oman tonttini vieressä kyhjöttävän talon isäntä, ei osaa lukea eikä kommunikoida muutenkaan kovin korkeatasoisesti. Syitä lienee monia, mutta suurin lienee se, että meikäläinen aivan kauniisti ja nätisti, paino samoilla kauniisti ja nätisti, sanoi hänelle pari vuotta sitten, että taajamissa kissat olisi pidettävä kiinni eikä ne saisi juoksennella irti. Mielestäni melko selkeästi ilmaistu, etenkin kun vielä kerroin, että monella muulla naapurilla katti on joko häkissä tai narussa (ei kuitenkaan roikkumassa...) pihalla. Ja aivan ruususen kielellä ehdotin hänelle, että jospa hänkin laittaisi nuo pulskat, mouruavat ja pihalleni kakkivat kissanretaleet kuriin. En luonnollisesti käyttänyt sanoja katti ja kissanretale, vaan pusersin suustani sanan kissa niin kauniisti kuin vain osasin.

No naapurihan tulkitsi asian niin, että minä vihaan häntä. Olipa tosi siistiä kävellä pihassa, kun hän ei edes kääntänyt päätään tervehdykseen. Tästä mieleni pahoittaneena virittelin pyykkinarulle vihreän suojapeiton (kuivumaan toki), jotta hänen ei tarvitsisi edes nähdä minua. Sen lisäksi keräsin huvikseni, uutena harrastuksena nimittäin, kiviä ja tutkin, olisiko niissä korkea-arvoisia mineraaleja. Ei ollut, joten heittelin niitä sitten yksi kerrallaan takaisin luontoon. Se, että naapurin kissat sattuivat samanaikaisesti kulkemaan reitillä, on ollut puhdas sattuma. Tai sattuma. Tai ainakin puhdas, vahinko nimittäin - se, että en osunut niihin kertaakaan.

Kun olen seurannut kissojen kakkaläjien määrän nousua pihakivetyksellä, päätin käydä viimeiseen taistoon. Etsiskelin netistä "ritsat" -hakusanalla ritsoja. Löytyi!!! Mutta voivoi, tehokkaimman näköinen malli oli tilapäisesti loppunut. Uutta satsia odotellessa oli keksittävä jotain muuta, jolla nuo irtolaiskissat saisi kakkimaan muualle kuin tontilleni, vaikkapa lasten hiekkalaatikkoon leikkikentälle, kun sinnehän on pääsy kielletty vain koirilta!

Niinpä ostin verkkoaitaa 16 eurolla ja tein esteen etupihalle. Nyt kissat joutuvat kiipeämään aidan yli  tai kiertämään naapureiden tontille tien kautta. Äsken seurasin, kun toinen katti juoksi naapurin pihasta (kakittuaan sinne) häntä pystyssä jonnekin ja toinen kyyhötti omalla pihallaan ja mulkoili minua. Senhän se saakin tehdä ihan riemumielellä, omassa pihassa kissat saavat olla irti.

Ymmärrän kyllä, että kissat voivat olla söpöjä. Myös koirat! Ero on niiden omistajissa, joiden kansalaistottelevaisuus ja älykkyysosamäärä korreloivat suoraan keskenään. Ja nyt, kaikkien epäselvyyksien ja harmitusten välttämiseksi korostan, että puhun vain ja ainoastaan omasta naapuristani ja hänen terroristikissoistaan. Muuthan toki noudattavat sekä kaupungin järjestyssääntöä että kohteliaisuuden perusasioita ja huomaavaisesti pitävät lemminkkinsä kytkettynä, kuten kuuluukin.LAALALALAALAALAALAALAA...

Vain sähköt puuttuu...