Massan mukana

Katsoin viime lauantaina ihan rauhassa Vain elämän jouluosaa. Koko viikko oli hehkutettu joka paikassa, että nyt on Suomelle tärkeä jalkapallo-ottelu! Ei kiinnosta pätkääkään. Mutta silti tuli tunne, suomalaisena, että pitää seurata.

Vaihdoin kanavalle just kun kaikki hullut fanit rynnivät kentälle. Se näytti todella pelottavalta. Tajusin kyllä, että voitto tuli. Mutta siis kyse on siitä, että he pääsevät vasta EM-ottelujen kilpailemaan mutta eivät ole voittaneet vielä mitään. Tai noin 50 valtiota,joista puolet on päihitetty oletuksella, että kaikki olisi yrittäneet kisoihin tunkea. Hieno homma, Veikkaukselle ainakin.

Sattui olemaan työmatka Hesaan niin aattelin, että kyllä pitää kansalaisvelvoitteesta käydä juhlimassa Huuhkajia! Onhan tätä odotettu sukupolvien ajan. Ja Kaija Koo oli myös esiintymässä. Mielestäni Kansalaistori oli melko tyhjä. Olihan me voitettu vasta pääsy sinne kisoihin. En vähättele! Kuuntelin Abreuta ja Kaijan biisiä. Sitten riehaannuin tunnelmaan ja ostin pipon! Jos kävisi vaikka Kaisaa kannustamassa... En kuitenkaan ilennyt laittaa pipoa päähän. Olen sen verran ujo.

Ite tein - säästin!

Olen jo vuosia etsinyt pientä ns. Meikkilaukkua, mikä olisi kevyt kuljettaa reissuilla. Etenkin silloin, kun on raahattava matkalaukkua mukana metrossa tai bussissa tai ratikassa. Olen löytänyt liian pieniä, liian suuria, liian painavia tai liian kalliita. Joulupukki on joko kuuro tai sokea tai molempia.

Niinpä piti tarttua itse toimeen! Kerrankos sitä meikäläisen talentilla hoituu homma jos toinenkin. Huomenna on taas reissu edessä, joten tekaisin tasan puolessa tunnissa itselleni uuden pussukan! Kyllä, olin itekin hämmästynyt! Ekana siitä, että tuli tehtyä ja tokana siitä, että aikaa meni supervähän.

Sain idean, että teen sähköhammasharjalle oman taskun, missä se pysyy hyvin paikoillaan. Muut tarvikkeet on reissukokoa, eikä yhden yön reissuun tartte raahata paljon purtiloita muutenkaan. Yksi kangaskaistale oli jäänyt aiemmin ompelemasta laukusta ylijäämäksi ja siitä ihan summamutikassa ja silmämääräisesti sitten ompelin pussukan kokoon. En käyttänyt edes mittanauhaa! Onneksi taittovirhe ei ollut paha ja sain aikaiseksi kelpo tekeleen.

Saa ihastella!

Linnuille ruokaa

Elämme länsimaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa meillä on varaa huolehtia jopa lintujen talviruokinnasta. Jos uskaltaisin, väittäisin että hyvin moni laittaa huomattavasti enemmän rahaa tinttien ja muiden siivekkäiden ruokintaan kuin aliravittujen lasten avustamiskeräyksiin. Mutta en uskalla. Ja asia on toki jokaisen oma valinta!

Etsi töyhtötiainen

Kaikki on toki suhteellista. Viime Nenäpäivässä luvattiin, että jo 20 euron lahjoituksella voidaan hankkia kasvimaa 8 perheelle! Vastaavalla summalla saa huipputarjouksesta ostettua 25 kilon säkillisen kuorellisia auringonkukansiemeniä, mikä ei riitä talveksi jos pitää ruokaa lintulaudalla joka päivä. Siihen jos ostaa vielä pari talipötköä tai -palloa, niin summa tuplaantuu. Monella saattaa mennä toista sataa euroa talviruokintaan ihan kepoisesti. Mutta ymmärrän, on varma että rahat menevät varmasti auringonkukansiemeniksi muutettuna lintujen mahaan. Avustusjärjestöjen keräyksissä on ollut välillä epäselvyyksiä ja se on saanut ihmiset miettimään entistä tarkemmin rahojaan.

No eipä mittään, sen lisäksi, että itellä on sponsored child Keniassa ja avustan erilaisissa yhteyksissä, ruokin myös lintuja. Pihalla on jo kaksi ruokinta-automaattia ja tänään tuunasin uuden paikan kadun puolelle. Vanha heinäseiväs pääsi uuteen virkaan! Pitää hankkia vielä sellainen ruokintakippo, missä siemenet ei kastu. Jos linnut ei uskalla tulla syömään liian abstraktilta vaikuttavalle paikalle, pitää tuunata havunoksia suojaksi. Saa nähdä!

Kerttu Leppänen

Ykkösen jälkikasvu on tulossa viikon päästä mummilaan. Aloitin tietekin jo valmistelut. Minusta on superkivaa olla tyttöjen kanssa, sillä saan toteuttaa heidän kanssaan myös omia unelmiani. Esimerkkinä yksinkertainen ruoka (lihapullat, perunamuussi, nakkikastike ja vastaavat), kiva tekeminen (erityisesti piilonen, avaimen kätkeminen), satujen lukeminen (Roald Dahlin Matildaa odotan erityisesti, mutta siihen menee vielä pari vuotta) ja ulkoilu (nuotiomakkarat Utransaaressa).

Olemme myös tehneet nukketeatteriesityksiä ja videoineet niitä. Kaiken kruunaa leikkikenttä, mikä on aina yhtä kiva tytöille ja yhtä kauhea minulle. Pelkään koko ajan, että pikku-Kakkonen tipahtaa pää edellä maahan telineiltä.

Ei, ette voi hukkua siihen!

Mutta nyt päätin panostaa aivan uuteen! Eilisellä huussikeikalla otin mukaan muutaman kiven ja tarkoitus on maalata niistä leppäkerttuja. Harjoittelin jo yhden, siitä tuli hassu.  Summa summarum, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ykkösen Ykkönen ja Kakkonen ovat haaveilleet mummila-viikonlopusta jo pitkään! Toiveruokana on lihapullat...

Tervetuloa mummilaan!

Huussin saneeraus, osa 2

Ilmastonmuutoksen takia pääsimme marraskuun puolivälissä Pupulan pihaan autolla. Lunta oli vain väriksi maassa. No tällä kertaa tuosta surullisesta ilmiöstä oli meille hyötyä, sillä saimme kaikki huussin lattian alle tulevat lecaharkot autolla pihaan saakka.

Remppa eteni taas ja tavoitteena oli saada tehtyä lattia päivän aikaan. Ensin laitettiin keskikoolinki paikoilleen ja sen alle tulivat siis harkot. Kolme rikkonaista harkkoa maksoi vain neljä euroa, ei hassumpi kauppa. Kun koolinki oli paikallaan, päästiin passailemaan lattialautoja.

Siinäpä tulikin pientä haastetta! Lattia nousi sen verran, että pää osui kattolautaan ja tukivaijeriin. Toki olimme ounastelleet jotain tuon tyyppistä. Joudumme siis korottamaan seiniä ja nostamaan kattoa. Ja ehkä hurjin homma, piti katkaista metallinen vaijeri, jolla on jotain tekemistä seinien kasassa pysymisen kanssa. Toki sen tilalle laitoimme tukilaudan, mutta sen verran korkealle, että huusissa pystyy käymään pää pystyssä eikä tartte pelätä että otsa osuu kattoparruun.

Kun olimme saaneet kattoepisodin suht järjestykseen, oli vuorossa entisen logistisesti tärkeän alaseinässä olevan tyhjennysluukun tukkiminen. Tilalle asennettiin seinälaudat ja jo tässä vaiheessa huussi siirtyi lopullisesti uudelle levelille!

Sitten olikin ilo aloittaa lattian tekeminen. Ensin koeistuimme kuivikekäymälän ja teimme erilaisia melko yksinkertaisia laskelmia. Sekä nerokkaan tuplakoolinki-innovaation, minkä avulla istuinosa saadaan ergonomisesti maksimaalisen hyvälle korkeudelle. Taasen oli koolinkilaudoissa hieman vajausta, mutta saatiin sekin ratkaistua lopikalla. Idea on, että  ei osteta uutta ja yritetään  saada hyödynnettyä vanhoja materiaaleja. Lopulta päästiin sahaamaan lautoja.

Tässä vaiheessa huomasimme, että lattialautoja ei ole riittävästi. Tai olisi ollut, mutta liian paksuja. Niinpä sahasimme ja ruuvasimme takaosan laudat paikoilleen ja päätimme lopetella hommat. Etuosaan saadaan laudat vanhasta taapelipinosta. Nostettiin vielä ovi saranoilta ja siirrettiin sitä noin 10 cm ylemmäs.

Sellainen 5 tunnin rupeama oli. Välillä makkaranpaistoa ja kuumaa mehua. Kiva oli puuhastella.

Metsurikypärän kokoaminen

Jouduin ostamaan uuden suojakypärän, sillä edellisen oli mies onnistunut jollain konstilla hajottamaan niin, että sitä ei saanut kiristettyä. Nykyaikana em. Tuotteita ei myydä koottuina. Äkkiäkös sitä nyt yhden kypärän kokoaa! Ohjevideon mukaan kahdessa minuutissa... Totuus osoittautui taaskin toiseksi.

Kypärä oli siis laatikossa osina. Ohjeet oli raapustettu kahteenkin eri paperiin kohta kohdalta. Jostain syystä kahden minuutin jälkeen kypärä ei ollut kasassa vaan ihan alkutekijöissään. Ohjeet näyttivät helpoilta ja osia oli vähän, mutta ei vaan onnistunut. Harmillisesti ohjeet antoivat mahdollisuuden valinnanvapauteen - toisessa kokoaminen piti aloittaa visiiristä ja toisessa kuulosuojaimista. 

Tässä tilanteessa en arvostanut valinnanvapautta vaan olisin tarvinnut selkeää ja yksinkertaista (erittäin) opastusta. Niinpä ensimmäinen versio vaikutti oudolta, sillä kypärän ja visiirin väliin jäi rako. Ei tarvinnut kummaista päättelykykyä todetakseen, että jossain vaiheessa oli tullut kokoamisvirhe.

Oli turvauduttava välineisiin, joita ei ohjevihkosessa mainittu. Lisäksi rytäkässä lohkesi kynsi, mikä piti hioa kesken asennusurakan parempaan kuosiin. Reilun puolen tunnin kuluttu kypärä alkoi näyttää sellaiselta, että se pysyy päässä ja jopa suojaa.

Silti ihmetystä herätti kuulosuojainten asento ja kireys. Niitä piti kiskoa ihan voimalla korville. Noin kolmen eri opastusvideon jälkeen oli todettava, että pakko niidenkin on olla oikein. Olisiko niin pienet näppivoimat, että kuulosuojainten laittoi tuntui vaikealta. Mutta kun ne jymähtivät korville, niin eivät varmaan hölsky!

Ja niin, tunnin ähellyksen, kokoamisen, purkamisen ja kokoamisen sekä yhden lohjenneen kynnen menettäneenä voin todeta, että tulipa koottua! Nyt kun saisi luvan vielä sahata...

Huussin saneeraus, osa 1

Jokunen vuosi sitten meikäläinen pääsi esittelemään sisustustaitojaan suunnittelemalla ystäväni, tuon tynnyrisaunojen tuhosta selvinneen mökkiläisen, huussin uuteen uskoon. Ällistyin itsekin, niin hieno tuli lopputuloksesta.

Mutta nyt hän oli saanut päähänsä, että huussi on saneerattava ja samalla loppuu erinäisten tuotosten taltioiminen manuaalisesti muovisankosta ihan ite kaivettuun maakuoppaan. Ja niinpä hän ostaa päräytti kuivikekäymälän - kun lisäksi halavalla sai.

Niinpä ajoimme aamun valjettua Pupulaan ja aloitimme urakan purkamalla entisen huussin sisärakenteet. Siinä ei kauaa nokka tuhissut ja pian huussi oli tyhjempi kuin koskaan aiemmin! Onneksi jätehuolto oli toiminut moitteettomasti! Sekä pohja että muu ympäristö oli todella siistissä kunnossa. Minulla oli toki varalta hengityssuojain, mutta sekin lähinnä myyräkuumeen varalta.

Kun olimme purkaneet huussin sisäosan niin olisihan se pitänyt arvata, että homma jatkui. Päätimme tehdä lattiaa varten koolingit. Mikäs siinä, tuumasta toimeen vaan! Ex-savusaunasta löytyi sopivat lankut ja sitten mitattiin ja sahattiin ja mitattiin uudestaan ja taas sahattiin. Eli oli hieman mittavirhettä, mikä johtui pääasiassa kieroista lankuista ja seinistä ja vasta toissijaisesti omasta osaamisestamme. Jossain vaiheessa irtosi myös liiterin ja huussin väliseinä - se oli ollut kiinni noin kolmella naulalla. Mutta eipä se meitä haitannut, jäihän ovi sentäs paikoilleen.

Ja sitten otettiin ristimitat.

Ja sen jälkeen piti tehdä pari kikkaa, mitä meiltä ammattilaisilta aina löytyy smurffihousujen taskuista. Kikkojen lisäksi löytyy aina lopikka.

Noin 5 tunnin aherruksen jälkeen päätimme lopettaa. Huussi jäi hyvään vaiheeseen! Ensi kerralla pääsemme jatkamaan joko katosta tai lattiasta tai seinistä. Ja keritään suunnitella jo sisustustakin. Hyvä siitä tulee!!!

Syysvalot

Aiempina vuosina meitsin kotikadulla ns. Jouluvalot on ripusteltu kuisteille  marraskuun lopussa, viimeistään Itsenäisyyspäivän seutuun. Nyt huomasin, että naapurit on tykitelleet pihat täyteen kaikenlaisia valohäkkyröitä ja -viritelmiä kynttilälyhdyistä puhumattakaan! Jo kolmisen viikkoa sitten!

Kulmanaapuri ryösti ideani ja oli käynyt pöllimässä metsästä pienen joulukuusen sankkoon oven pieleen, mutta molemmille kuisteilleen! Vastapäätä asustava naapuri oli laittanut upeat kanervaistutkset ja valot  vilkkumaan niin että koko tienoo loistaa. Ja vieressä oleva naapuri luottaa perinteisiin kynttilöihin ja hänellä palaa miltei ikuinen tuli kuistilla isoissa lyhdyissä.

Ajattelin, että hyvä on! Niinpä raahasin 4  viikkoa etuajassa kuisteille kynttilälyhdyt, virittelin aurinkokennolla toimivat lamput etukuistille todetakseni parin yön jälkeen, että niihin ei pakkasella tule enää valoa. Lisäksi näin paljon vaivaa kun kiinnitin sähköllä toimivat, liian kirkkaat lamput olkkarin kuistille. Kävin sosialisoimassa pienen joulukuusen ja istutin sen tukevasti sankkoon kuistille. Kuusi näyttää tosi tuuhealta, toisin kuin naapurin kuuset, sillä ymmärsin tuunata sitä muutamalla lisäoksalla. Olohuoneen ikkunan eteen laitoin kanervaistutukset ja sytytän niihin valot heti kun saan ostettua jakorasian.

Kaiken kukkuraksi pyöräytin eilen pihaan vielä lumiukon! Sitten sopivasti pakastui. Nyt on sitten meikäläisenkin piha talvitällingissä. Mutta kivahan se on, että pimeään aikaan on paljon valoja etenkin, kun suurin osa on ledivaloja. On kaunista ja jo talven odotusta.

Näyttää kuin se olisi pissannut?!

Kahvetta

Keitän aina kahvit Pupulassa laavulla, kunnon nokipannukahvit. On hyvää! Nyt tein poikkeuksen ja mukana oli todella erikoinen kahvisetti. Nimittäin sellainen pussi, minne kaadettiin kiehuvaa vettä sen mukaan halusiko tummoo vai vaalleeta, noin murteella ilmaistuna. Pussissa oli siis porot valmiina. No ei muuta kuin testimään.

Vähän mietitytti kertakäyttökulttuuri, mutta piti uhrautua. Kahvi oli peräisin Väli-Amerikan Hondurasista. Voivoi! Maa on kuuluisa sotilasjuntasta, korruptiosta, rikollisuudesta, luonnonkatastrofeista ja suunnattoman suurista tuloeroista. Noin 66% väestöstä elää köyhyydessä ja maanviljely työllistää eniten eli n.38% väestöstä. Ei tekisi mieli vierailemaan, sillä maa on Väli-Amerikan yksi turvattovimmista ja vähiten kehittyneistä valtioista.  Aiemmin Hondurasista vietiin vain banaaneja ja kahvia. Nyt on yritetty laajentaa viljelyä ja tupakka, puuvilla, palmut ja sokeriruoko ovat tärkeitä tuotteita. Eipä nuo niin kovin kivoilta nuokaan tuotteet kuullosta ympäristötuotannon kannalta. Mutta jostain se elanto on sielläkin revittävä.

Vesi kiehui ja kaadoin pussiin vettä. Sitten piti oottaa hetki kuten hyvän kahvin keittoon kuuluukin. Lopuksi kahvit kuksaan ja maistamaan. Oli hyvää! Pussin mukaan siitä tulee kaksi puolentoista desin kupillista. Pussin kyljessä luki "reuseable" ja tulkittiin niin, että laitetaan vielä tulemaan sumpit! Nekin maistui paremmalle kuin Abc-rännikahvi.

Hyvin siis meni ja vaikka tuo kertakäyttökulttuuri hieman kolkuttikin meikäläisen ympäristöomaatuntoa, niin olihan tuo sentäs reilun kaupan tuote ja saanut vielä EU:n luomutuotteenkin merkin (mitä kyllä hieman epäilen).

Kalusteasentajaksi hujauksessa

Kakkonen remppaa taas! Itse asiassa hän on tehnyt jo niin monta remppaa, että jääväsin itteni ulos niistä Subin ja ekan asunnon jälkeen. Mutta nyt oli pieni apu tarpeen, sillä raksalla tarvittiin todella ammattitaitoista porukkaa kalusteiden asentamisessa. Erinäisistä syistä johtuen asentamisesta vastuussa oleva lähisukulainen oli estynyt tulemasta paikalle (siis seliseli ja vielä kerran seli...). Niinpä ajattelin, että minun on vastuullisena äitimuorina karautettava paikalle. Myös Nelonen ilmestyi raksalle, iloinen ylläri.

Kakkosen todellisuudentaju oli hämärtynyt merkittävästi! Niinpä meille annettiin porat käteen ja mie pääsin ruuvaamaan kalusteisiin jalkoja. Sitä ennen osaamistani oli toki arvioitu hyllylevyjen asennuksessa ja kaappien kantelussa.

Huomasin melko pian, että asennushommat eivät lukeudu substanssiosaamiseni piiriin. Ymmärsin myös, että kuitenkin se, että yrittää, on tärkeää ja motivoivaa, ainakin Kakkoselle!

Niinpä täyden 8-tuntisen vapaapäiväni päätteeksi saimme asennettua kaapit eteiseen,makariin ja kodinhoitohuoneeseen. Ei hassummin suhteessa työhön osallistuneiden henkilöiden  eli minun ja Nelosen koulutukseen ja työuraan, mitkä molemmilla suuntautuvat totaalisesti muille aloille kuin em. Päivän työtehtäviin.

Tässä sulle ammattilaiset asialle...

Rantalomalla

Kyllä aika menee näin vanhemmiten nopeesti. Syyskuu ja lokakuu mennä hurahtivat! Mutta kerkisin tehdä mökillä pientä säätöä, tietenkin.

Meikäläinen vastaa pääasiassa aika pitkälle mökin huollosta. Se johtuu monesta syystä, jotka kaikenlaisten harmitusten vuoksi jätettäköön nyt mainitsematta. No syyslomalla oli pakko laittaa mökki talviteloille, sillä Nelosen synttäribileiden jälkeen paljussa puljaajia ei enää löytynyt. Siispä peittelin paljun, käänsin soutuveneen, raahasin kumiveneen (tyhjennettyäni sen) saunalle, laitoin sup-laudan telineille, peittelin ulkokalusteet, järjestin saunamökin talvikäyttöä varten, puhdistin rännit, haravoin, laitoin päämökin tilavaatteet talviteloille, otin talteen kaikki ruuat, sulatin jääkaapin, poltin risuja, tein ensi talvena kaadetaville puille telineet ja nyt alan tajuta että MISSÄ IHMEESSÄ NE MUUT OLIVAT?!Grrrr... Lisäksi huomautan, että tuossa oli vain OSA puuhista.

Mutta ihan sama, toki uskollisen ystäväni avulla saimme kaiken kuntoon. Hän auttaa mielellään aina, etenkin kun olimme edellisen päivän raataneet hänen mökillään miltei vastaavissa puuhissa... Silmä silmästä ja hammas hampaasta Hammurabin lakia positiivisemmin mukaillen.

No sitten ajattelin, että otetaan ilo irti äärimmäisen matalalla olevasta vedestä. Ja kärrättiin vielä yömyöhällä parikymmentä kottikärrillistä kiviä rannasta, josta on kehkeytymässä oikein kiva hiekkaranta, mökin takasokkeliin. Tuli hieno, säästettiin. Että semmoinen rentouttava syyslomapäivä.