Kypärä oli siis laatikossa osina. Ohjeet oli raapustettu kahteenkin eri paperiin kohta kohdalta. Jostain syystä kahden minuutin jälkeen kypärä ei ollut kasassa vaan ihan alkutekijöissään. Ohjeet näyttivät helpoilta ja osia oli vähän, mutta ei vaan onnistunut. Harmillisesti ohjeet antoivat mahdollisuuden valinnanvapauteen - toisessa kokoaminen piti aloittaa visiiristä ja toisessa kuulosuojaimista.
Tässä tilanteessa en arvostanut valinnanvapautta vaan olisin tarvinnut selkeää ja yksinkertaista (erittäin) opastusta. Niinpä ensimmäinen versio vaikutti oudolta, sillä kypärän ja visiirin väliin jäi rako. Ei tarvinnut kummaista päättelykykyä todetakseen, että jossain vaiheessa oli tullut kokoamisvirhe.
Oli turvauduttava välineisiin, joita ei ohjevihkosessa mainittu. Lisäksi rytäkässä lohkesi kynsi, mikä piti hioa kesken asennusurakan parempaan kuosiin. Reilun puolen tunnin kuluttu kypärä alkoi näyttää sellaiselta, että se pysyy päässä ja jopa suojaa.
Silti ihmetystä herätti kuulosuojainten asento ja kireys. Niitä piti kiskoa ihan voimalla korville. Noin kolmen eri opastusvideon jälkeen oli todettava, että pakko niidenkin on olla oikein. Olisiko niin pienet näppivoimat, että kuulosuojainten laittoi tuntui vaikealta. Mutta kun ne jymähtivät korville, niin eivät varmaan hölsky!
Ja niin, tunnin ähellyksen, kokoamisen, purkamisen ja kokoamisen sekä yhden lohjenneen kynnen menettäneenä voin todeta, että tulipa koottua! Nyt kun saisi luvan vielä sahata...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti