25.4.2013

Vauhdin huumaa!

Painoni normalisointi on lähtenyt mielettömään nousukiitoon. Tai selvennyksenä; paino siis laskee huimaa vauhtia mutta onnistumisprosentti  kohoaa samassa suhteessa. Enpä olisi uskonut, etä ihan näin koviin tuloksiin pääsee pelkästään sillä, että noudattaa ohjeita, eikä kyseenalaista niissä mitään!

Minulle iski pikkuinen paniikki, kun caprikausi lähestyy. Koska en ole raskinut ostaa uusia housuja, olen joutunut käyttämään samoja jo monta kuukautta, sekä kotona että töissä. Toki olen pari kertaa pesaissut ne välillä. Housut alkavat olla niin kuluneet, että pelkäsin niiden repeytyvän seuraavassa pesussa, vaikka vedenpehmentimenä minulla onkin fosfaatti tuon pahamaineisen zeoliitin sijasta.

No kun nyt kerran tuli puhe vedenpehmentimistä, niin mielestäni Suomessa ollaan hakoteillä siinä, että fosfaatti poistetaan pyykinpesuaineista sen rehevöittävän vaikutuksen vuoksi. Zeoliittia saa edelleen käyttää, vaikka se todistetusti tukkii pyykinpesukoneen putkistoja, sakkautuu koneeseen ja rikkoo vastuksia, ei huuhtoudu tekstiileistä ja aiheuttaa herkemmille ihoallergiaa. Kaiken kukkuraksi se siis lyhentää pyykin pesukoneiden käyttöikää ja tuhoaa mikrokuitupyyhkeiden tehon. Silti em. asiat ovat Suomessa ihan täysin mitättömiä ja fosfaattia vedenpehmentimenä käyttävät pyykkärit on nostettu mädillä tomaateilla heittävien maalitauluiksi.

Laskeskelin tuossa, että yhdessä koneellisessa on n. 2 grammaa fosfaattia. Se on melko vähän. Pelloille saa levittää fosfaattia n. 14 kiloa. Se on melko paljon. Kun tuosta pyykinpesuaineiden fosfaatista saadaan vielä talteen n. 98%, niin eipä sitä paljon valu vesistöön. Karkeasti ajatellen kotipyykkäri saa pestä 7000  koneellista pyykkiä päästäkseen yhden peltohehtaarin kuormitukseen (mikäli koko määrä valuisi vesistöön puhdistamattomana)! Jatketaan vielä,eli jos meikäläinen pesee kerran päivässä yhden koneellisen, niin saan tuon fosfaattimäärän kasaan reilussa 19 vuodessa. Olin kyllä aikoinaan matematiikan tunneilla puupää-orkesterissa, mutta kyllä se noin menee! Ja juuri tuon takia, haluaisin kohtuullisuutta! Etenkin kun pesen nykyisin vain kolme koneellista viikossa, tai kaksi.

Ja nyt asiaan! Olen laihtunut 1½ viikossa yli 3 (kolme, tre, trois, tribus, three ja drie) kiloa! Toistan, kiloa, ei grammaa! Aivan mieletöntä!!! Olen noudattanut ruokaohjetta, en ole kyseenalaistanut mitään ja olen vain laihtunut ja laihtunut ja laihtunut! Olen todella ansainnut tämän!!! Minulla on vielä matkaa ihannepainoon muutama kilo, mutta laskeskelin, että jos paino putoaa jatkossa tuollaiset kilo/viikko, niin eipä tarvitse enää kauan kärvistellä.

Mitään makkaroita enää..
Tällaisia sapuskoita saan syödä kaksi kertaa päivässä. Viitseliäisyyttä ja päättäväisyyttä toki vaatii, että muiden paistaessa makkaraa itsellä on trendikäs broilerisalaatti piknikrasiassa mukana, mutta näköjään se kannattaa! Suosittelen!

17.4.2013

Viimeinen taisto!

Enkä otsikollaa viittaa mihinkään vappulauluun, vaan siihen, että meikäläisen kontrolli on pettänyt taas kerran tuossa oman painonhallinnan kohdalla (paino sanalla taas). Minun on aloitettava painoni normalisointikausi. Aikaa on tuollaiset kuusi viikkoa; siihen mennessä olisi sujahdettava niihin kesäcaprerihin, joista eniten tykkään. Olen katsonut telkkarista "Rakas, sinusta on tullut pullukka" -ohjelmaa. Siinä tosipullukat laihduttavat jopa 16 kiloa muutamassa viikossa. Katselin pari jaksoa ja tulin siihen tulokseen, että eipä pitäisi olla ongelmaa meikäläiselläkään. Etenkin, kun tarkoitus on pudottaa vain 10 kiloa, tai 8, tai ainakin 7...

Harrastan laihduttamista, siinä ei ole mitään uutta. Harmitus on se, että tehdessäni kaikki asiat aina suurella innostuksella ja tunteella, myös tässä syömisasiassa olen nyt innostunut, nimittäin syömään liikaa. Olen asettanut itselleni maksimipainon, jota en saisi ylittää. Muttamutta, kun olen ylittänyt sen, en enää välitä miten paljon paino nousee. Kunnes olisi ostettava isommat housut. Ympäristöihmisenä turha kuluttaminen havahduttaa minut sitten lopulta siihen, että ei ostoksia, vanhat vaatteet näyttävät aivan uusilta muitten mielestä, kun he eivät ole nähneet niitä taas pariin vuoteen päälläni.

Minua hävettää, että minulla on varaa tällaiseen! Minulla on rahaa ostaa ruokaa, syödä liikaa ja kaiken lisäksi vielä epätervellisesti. Olen kyllä siinä iässä, että aineenvaihdunta ei enää komppaa kaikkea, mutta silti. Peilistä näkyy syyllinen! Kukaan muu ei pakota minua syömään enemmän kuin kulutan. Aitoa näläntunnetta olen kokenut viimeksi joskus teininä.

Tarvitsen aina jonkun kannustimen painon normalisoinnille. Yksi on se, että haluan sopia kesäkuteisiin. Toinen on se, että nyt te kaikki kolme uskollista lukijaani tiedätte, että suunta voi olla vain alas! Kolmas on se, että en halua omalta osaltani kuluttaa maapalloa enempää kuin on kohtuullista.

Aliravittuja ja nälkäisiä ihmisiä on maapallolla vähintään miljardi! Heistä kuolee vuosittain 10 miljoonaa vain sen takia, että ruokaa ei ole ollut riittävästi elintoimintojen ylläpitämiseen. Minä en ole yksi heistä. Mutta omalla syömiselläni saatan välillisesti vaikuttaa heidän tilaansa. Mitä enemmän syön etenkin Afrikasta ja Etelä-Aasiasta tuotettuja elintarvikkeita, heikennän siellä asuvien ihmisten elantoa. Vesivarantojen väheneminen näkyy usein juuri köyhistä köyhimpien ihmisten kohdalla. Kun heikossa vesivaroissa oleva valtio tuottaa vehnää (1 300 l vettä/kg), kahvia (140 l vettä/kg), riisiä (3 400 l vettä/kgvettä), pihvilihaa (15 500 l vettä/kg) tai puuvillaa (27 000 l vettä/kg) myyntiin meille länsimaiden kuluttajille, se vaikuttaa taatusti paikallisten ihmisten elämään. Heillä ei ole varaa puhtaaseen juomaveteen, kun valtio myy tuotteita meille rikkaille. Emme tietenkään voi olla kaikessa omavaraisia; puuvillaa ei saada kasvamaan Suomessa. Mutta voisimme miettiä tuotteen alkuperään etenkin niiden kohdalla, mihin on myös kotimainen vaihtoehto. Bataatin sijasta peruna, riisin sijasta ohra jne.

Ruuan tuotanto kuluttaa jopa 80 - 90% maapallon vesivaroista! Ruuan tuotannossa veden lisäksi lisäaineet, lannoitteet, tuholaistorjunta-aineet, valmistusprosessit, pakkaus, kuljetukset, kylmäsäilytys jne. jne. vievät energiaa. Kannattaa tutustua Erja Mähösen Ruokapalveluiden ympäristövaikutuksia-luentosarjaan! Sieltä selviää sekin, että kiloon naudanlihaa on tarvittu 11 kiloa venhää! Ei  siis ole ihme, että ne alueet, joissa on jo muutenkin pulaa puhtaasta vedestä, joutuvat tasapainoilemaan valtiolle tuloja tuovan ruokatuotannon ja omien kansalaisten hyvinvoinnin välillä.

Nyt loppui meikläisellä turha kulutus! Eilen alkoi kohtuulistamisen kausi elämässäni; tulokset katsotaan 6 viikon päästä!!!


Aika paljon on 200 grammaa kasviksia tai 100 grammaa broileria! Piti ihan tarkistaa vaaka, mutta oikein se näytti. Broileri on vähän hankala minulle eettisesti, mutta kotimainen kala käy. Kaikki muu onkin sitten ihan asiallisesti tuotettuaravintoa.

Täältä tullaan Eeva-Leena ja BC!!!!!

15.4.2013

Pallohullun päiväkirja, osa 3 Mökillä

Tänään minulle koitti onnenpäivä, sillä pääsin Herkkulaan. Siellä saa aika paljon nameja, koska emäntä raahaa sinne yleensä liikaa ruokaa. Sain heti aamusta pari ryynäriä ja kinkkua. Minä olen kehittänyt uuden palvelun, eli nuolen lattialta kaikki sinne tippuneet muruset. Emännästä se on tosi hyvä, koska sen ei tarvitse siivota niin paljon.En sitten ymmärrä, kun istun tietysti ruokapöydän vieressä vahtimassa niitä tippuvia murusia, niin emännän pitää valittaa, että muka kerjään. Kerjään? Minä?! Olen sentäs sivistynyt koira enkä mikään seropi.

Ulkona oli kyllä tosi tyhmä ilma, koska satoi vettä. Minun alusvillaton turkki kastuu helposti ja tympii, kun on se sitten ihan märkä. Onneksi emännällä on muutama tosi pörröinen viltti ja miten kiltti se emäntä onkaan, niin ihan minua varten se on niitä asetellut tuoleille! Mutta en voi ymmärtää, että jos en sitten aina muista kuivata itseäni samaan vilttiin, niin onko jo pakko tulla valittamaan, että kaikki muka on märkiä?! Ei niin mitään logiikkaa silläkään.

No vähän harmitti, kun yksi kärpänen oli jo herännyt talvihorroksesta. Piti senkin pörrätä koko ajan siinä ikkunakarmin vieressä. Ärsyttää, että tuommoiset kärpäset on niin vikkeliä ja nopeita. Olisin kyllä saanut losautettua sen, mutta en viitsinyt. Mutta se oli kiva, että viime kerralla sain ne tintit kuriin! Eipä näkynyt tinttejä pomppimassa oksilla. Niillä on niin ärsyttävän kimakka ääni, ettei sitä kukaan täysjärkinen kestä...

Emäntä on sitä mieltä, että minun on opiskeltava kiinaa. Se kyllä passaa, jos saan vaan namin. Maattiin sitten sängyllä ja se paasasi jotain, että koko maapallo tuhoutuu ja ihmiset vaan vähät välittää kaikesta. Yritin ehdottaa, että entäs jos heittelisit minulle palloa, niin unohtuu tuommoiset asiat. Minusta pitää aina keskittyä olennaiseen, kuten pallonhakemiseen ja namien syömiseen.

Onko minullekin?
Se harmittaa, kun olen niin pieni. En oikein yllä ruokapöytään ja emäntä unohtaa helposti, että en ole saanut ruokaa ainakaan kolmeen minuuttiin. Enkä kyllä ymmärrä, että jos on kolme paikalla, niin miksi vain kahdelle tehdään herkkuja. Ja minusta sekin on väärin, että koirilla on muka säännölliset ruoka-ajat, että kaksi kertaa päivässä muka riittää! Minulla on ainakin hirmu nälkä, kun ne annoksetkin on niin pieniä. Kun oltiin nuotiolla, niin minä sain vain yhden neljäsosan lenkkimakkarasta, kaksi leipäpalasta ja pullan.

14.4.2013

Vili viisastuu

Olen varmaan jo kertonut, että minulla on tanskalais-ruotsalainen pihakoira Vili, jonka myös tyttö luulee omistavansa. Oleellista on kuitenkin se, että Vili on keskimääräistä valveutuneempi koira. Etenkin ympäristöasiat ovat kiinnostaneet Viliä jo vuosikausia. Olen kuitenkin ollut huolissani Vilin kapea-alaisesta suuntautumisesta kestävän kehityksen eri teemoihin. Päätin, että asialle on tehtävä jotain.

Vaikka suurin osa muista piskeistä ei edes tiedä, mitä kestävä kehitys tarkoittaa, niin ei ole pahitteeksi, että Vili oppii asiasta hieman lisää. Se nimittäin ajattelee hyvin rationaalisesti ja on muun muassa määritellyt ekologisen kestävän kehityksen teeman melko suppeasti. Vilille luonnon monimuotoisuudeksi riittää, että se on ainut eläinkunnan edustaja koko mökkiniemellä. Olen yrittänyt selvittää sille, että myös talitintit, västäräkit, kirjosiepot, peipposet,tikat, perhoset ja jopa orava, ovat sallittuja, jopa toivottuja eläinlajin täysvaltaisia asukkeja. Emme ole päässet asiasta täysin yksimielisyyteen.

Kestävä kehitys on erittäin tärkeä asia koko maapallon tulevaisuudelle. Olen kuitenkin entistä enemmän huolissani siitä, että meillä täällä pikkuisessa Suomessa sen eri teemoja voidaan jopa toteuttaa, mutta muualla asiat eivät ole edenneet parempaan suuntaan. Tässä asiassa, jos asiat edes junnaisivat paikallaan, vaikutus voisi olla parempi.

Ekologinen, eli luonnon monimuotoisuuden säilyminen ja luonnon varojen riittäminen tulevaisuuden sukupolville on jo joidenkin lajien ja maiden kohdalla peruuttamattomasti kadotettu.Sosiaalinen ja kulttuurinen, eli yksilöiden tasa-arvo ja oman hyvän elämän edellytysten toteutuminen on liian monelle jo tuhoon tuomittu haave heti syntymänkin jälkeen. Taloudellinen kestävä kehitys, jonka mukaan kohtuullisuus taloudessa ja kierrätyksen kautta energiatehokkuden lisääminen on puolestaan on saanut entistä isomman kuilun rikkaiden ja köyhien välille ja tiettyjen raaka-aineiden holtittoman ryöstön toisten hyväksi.

Olen viime aikoina lukenut Jonathan Watts`n "Kun miljardi kiinalaista hyppää" reportaasia, missä hän kertoo kiihkoilematta, mutta todenmukaisesti tuon mahtavan maan tämän hetkisestä tilanteesta. Kirja on saanut minut tuntemaan välillä epätoivoa siitä, miten me pienen kansakunnan vähäiset kansalaiset voimme vaikuttaa mihinkään. Esimerkki: jos kiinalaiset söisivät samanlaista ruokaa kuin amerikkalaiset, he söisivät 80% maailman nykyisin tuotetusta lihamäärästä ja 2/3: maailman viljasadosta. Sitä kannattaa miettiä!

Kiinassa ei oteta enää "suurta harppausta" muuhun kuin taloudellisen kasvun suuntaan. Ja maan ympäristötuhon suuntaan. Kaukana ovat tuosta yksipuoluejärjestelmäisestä maasta Maon vanhat opit; ainoastaan se, että luonnonvarat ovat ihmisen hyödyntämistä varten, on yksi harvoista jäljelle jääneistä. Kun maassa on 1,4 miljardia asukasta, kaikki on suurta. Ja kaikkea tapahtuu paljon ja isolla mittakaavalla: energiankulutus (mikä nojaa yli 69% kivihiileen), ihmisten sairastuminen saasteisiin (sikiövauriot ovat 5 kertaa korkeammat kuin muualla maapallolla), talouskasvu (kaikki haluavat nyt rikastua), kasvihuonekaasujen tuottaminen (Kiina on maailman suurin kasvihuonekaasujen tuottaja), jäteongelmat (saasteet poltetaan ilmaan, kaadetaan jokiin tai maaperään), viljelymaan raivaaminen metsien, soiden, tasankojen ja aavikoiden hävittämisen kustannuksella, ruokapeltojen vuokraaminen (Afrikasta), korruptoitunut virkamieskoneisto ja niin edelleen. Toisaalta, Kiinallakin pitäisi olla ihan samanlainen oikeus saastuttaa ja vahingoittaa maapalloa kuin teollistuneet maat ovat tehneet aikaisemmin. Se olisi tasa-arvoa, se!

Kiinan iso massa ja sen valtava energiaa nielevä talouskasvu saa meidät ehkä lopultakin havahtumaan siihen tosiasiaan, että jotain on tehtävä. Pian! Pikkuinen kannustin voi olla sekin, että Kiinasta tuotetut tavarat alkavat maksaa, entistä enemmän.


Vili ihmetteli erityisesti sitä, että Pekingissä saa pitää säkäkorkeudeltaan enintään 36 cm koiria. Reiska ei pääsisi Pekingiin, mikä saattaisikin olla ihan hyvä asia. Mielenkiintoista oli myös se, että koirista on oltava passikuvat ja niistä joutuu maksamaan kalliin rekisteröintimaksun. Kiinalle tyypillistä on se, että koiriakin saa olla vain yksi/perhe.

Ehkä minun on luovuttava Vilin sivistämisestä ja keskityttävä jatkossa vain siihen, että se jättää mökkitontin linnut rauhaan...

4.4.2013

Keväthangilla!

Kevät on vihdoin saapunut ja viimeistään tässä vaiheessa kannattaa katsastaa omien aurinkolasien UV-suoja. Aiemmin riitti, kun päässä oli edes jonkinlaiset tummennetut muovipleksit, mutta jo parikymmentä vuotta on korostettu sitä, että aurinkolasien linsseissä on paljon eroja. Senkin takia, että niitä tarvitaan erilaisissa olosuhteissa.

Joskus on tärkeää, että lasit estävät heijustumia vaikka tienpinnalta, joskus taas on tärkeää, että silmät saadaan suojattua kirkkaan lumihangen heijastuksilta.Välillä olisi ihan hyvä pystyä lukemaankin aurinkolasit silmillä. Kerran minulla oli aurinkolasit, jotka vaalenivat itsestään sisätilaan tultua. Myös yhdellä opiskelijallani oli samanlaiset. Tunnistimme helposti toisemme, sillä vielä 15 minuuttia tunnin alkamisesta molemmat näyttivät  lähinnä kotikutoisilta gangstereilta tummine laseinemme.

Koska UV-säteily on näkymätöntä, niin sen vaikutuksia ei osata varoa. UVA ja UVB pääsevät tekemään hyvän lisäksi myös pahaa maan pinnalla, UVC:n jäädessä vielä toistaiseksi ilmakehään. Luulen, että koittaa vielä aika, jolloin tämä tuhoisin säde pääsee vapaasti maankamaralle. Ja käytetäänhän sitä toki jo  välinedesinfioinnissa.

Erilaiset silmäsairaudet ja ihosyöpä ovat selkeästi lisääntyneet. Ihon suojaamisesta kirjoitetaan jatkuvasti lehdissä. UV-indeksistä tiedotetaan netissä ja lehdissä. Kun se nousee yli kolmen, on syytä suojautua. Ainakin Suomessa on hyvät mahdollisuudet tietää, milloin riski on suuri ja suojautua sen mukaan. Lapset ovat alttiita säteilylle etenkin sen takia, että he eivät itse tiedä riskiä elleivät vanhemmat heitä siihen opasta.

Ja bisnestähän tälläkin asialla tehdään. Etenkin urheiluliikkeiden hyllyillä on paljon UV-suojaa antavia tekstiilejä, jotka o käsitelty UV-säteilyä estävällä kemikaalilla. Se kuluu tietty pois pesujen yhteydessä. Urheilupaitoja pestään kuitenkin keskimääräistä enemmän. Erään vaatemerkin mukaan suojaus kestää 10 pesua; se on kova hinta suojasta, jonka saa muutenkin ihan vaan sillä, että yleensä laittaa jotain kangasvaatetta päällensä!

Ja taas kerran maalaisjärjestäkin on apua: mitä lyhyempi varjo jää, sitä tärkeämpää on suojautuminen. Mitä suurempi heijastus, sen tärkeämpää on suojautuminen, Mitä pitempään olet ulkona suorassa auringonvalossa, sen tärkeämpää on suojautuminen. Mitä korkeampi on suojavoiteen kerroin, sen tehokkaampaa on suojakin (ehkä, koska sen enempi saat myös kemikaaleja ihollesi).

Tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme Vili, joka on keskimääräistä älykkäämpi myös ympäristöasioissa, on ymmärtänyt UV-säteilyn riskit. Sisällähän laseja ei tarvita, joten Vili pitää niitä trendikkäästi ohimolla.

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...