Viimeinen taisto!

Enkä otsikollaa viittaa mihinkään vappulauluun, vaan siihen, että meikäläisen kontrolli on pettänyt taas kerran tuossa oman painonhallinnan kohdalla (paino sanalla taas). Minun on aloitettava painoni normalisointikausi. Aikaa on tuollaiset kuusi viikkoa; siihen mennessä olisi sujahdettava niihin kesäcaprerihin, joista eniten tykkään. Olen katsonut telkkarista "Rakas, sinusta on tullut pullukka" -ohjelmaa. Siinä tosipullukat laihduttavat jopa 16 kiloa muutamassa viikossa. Katselin pari jaksoa ja tulin siihen tulokseen, että eipä pitäisi olla ongelmaa meikäläiselläkään. Etenkin, kun tarkoitus on pudottaa vain 10 kiloa, tai 8, tai ainakin 7...

Harrastan laihduttamista, siinä ei ole mitään uutta. Harmitus on se, että tehdessäni kaikki asiat aina suurella innostuksella ja tunteella, myös tässä syömisasiassa olen nyt innostunut, nimittäin syömään liikaa. Olen asettanut itselleni maksimipainon, jota en saisi ylittää. Muttamutta, kun olen ylittänyt sen, en enää välitä miten paljon paino nousee. Kunnes olisi ostettava isommat housut. Ympäristöihmisenä turha kuluttaminen havahduttaa minut sitten lopulta siihen, että ei ostoksia, vanhat vaatteet näyttävät aivan uusilta muitten mielestä, kun he eivät ole nähneet niitä taas pariin vuoteen päälläni.

Minua hävettää, että minulla on varaa tällaiseen! Minulla on rahaa ostaa ruokaa, syödä liikaa ja kaiken lisäksi vielä epätervellisesti. Olen kyllä siinä iässä, että aineenvaihdunta ei enää komppaa kaikkea, mutta silti. Peilistä näkyy syyllinen! Kukaan muu ei pakota minua syömään enemmän kuin kulutan. Aitoa näläntunnetta olen kokenut viimeksi joskus teininä.

Tarvitsen aina jonkun kannustimen painon normalisoinnille. Yksi on se, että haluan sopia kesäkuteisiin. Toinen on se, että nyt te kaikki kolme uskollista lukijaani tiedätte, että suunta voi olla vain alas! Kolmas on se, että en halua omalta osaltani kuluttaa maapalloa enempää kuin on kohtuullista.

Aliravittuja ja nälkäisiä ihmisiä on maapallolla vähintään miljardi! Heistä kuolee vuosittain 10 miljoonaa vain sen takia, että ruokaa ei ole ollut riittävästi elintoimintojen ylläpitämiseen. Minä en ole yksi heistä. Mutta omalla syömiselläni saatan välillisesti vaikuttaa heidän tilaansa. Mitä enemmän syön etenkin Afrikasta ja Etelä-Aasiasta tuotettuja elintarvikkeita, heikennän siellä asuvien ihmisten elantoa. Vesivarantojen väheneminen näkyy usein juuri köyhistä köyhimpien ihmisten kohdalla. Kun heikossa vesivaroissa oleva valtio tuottaa vehnää (1 300 l vettä/kg), kahvia (140 l vettä/kg), riisiä (3 400 l vettä/kgvettä), pihvilihaa (15 500 l vettä/kg) tai puuvillaa (27 000 l vettä/kg) myyntiin meille länsimaiden kuluttajille, se vaikuttaa taatusti paikallisten ihmisten elämään. Heillä ei ole varaa puhtaaseen juomaveteen, kun valtio myy tuotteita meille rikkaille. Emme tietenkään voi olla kaikessa omavaraisia; puuvillaa ei saada kasvamaan Suomessa. Mutta voisimme miettiä tuotteen alkuperään etenkin niiden kohdalla, mihin on myös kotimainen vaihtoehto. Bataatin sijasta peruna, riisin sijasta ohra jne.

Ruuan tuotanto kuluttaa jopa 80 - 90% maapallon vesivaroista! Ruuan tuotannossa veden lisäksi lisäaineet, lannoitteet, tuholaistorjunta-aineet, valmistusprosessit, pakkaus, kuljetukset, kylmäsäilytys jne. jne. vievät energiaa. Kannattaa tutustua Erja Mähösen Ruokapalveluiden ympäristövaikutuksia-luentosarjaan! Sieltä selviää sekin, että kiloon naudanlihaa on tarvittu 11 kiloa venhää! Ei  siis ole ihme, että ne alueet, joissa on jo muutenkin pulaa puhtaasta vedestä, joutuvat tasapainoilemaan valtiolle tuloja tuovan ruokatuotannon ja omien kansalaisten hyvinvoinnin välillä.

Nyt loppui meikläisellä turha kulutus! Eilen alkoi kohtuulistamisen kausi elämässäni; tulokset katsotaan 6 viikon päästä!!!

Aika paljon on 200 grammaa kasviksia tai 100 grammaa broileria! Piti ihan tarkistaa vaaka, mutta oikein se näytti. Broileri on vähän hankala minulle eettisesti, mutta kotimainen kala käy. Kaikki muu onkin sitten ihan asiallisesti tuotettuaravintoa.

Täältä tullaan Eeva-Leena ja BC!!!!!