Ankkaankin koskee!

Hienoa, että aika ajoin nostetaan esille eläinten kohteluun liittyvät asiat. Se on sitä kestävän kehityksen ekologista osuutta ja elinkaaren alkutuotantoasiaa. Asia ei ole kuitenkaan uusi, nimittäin se, että eläimiä kohdellaan epäinhimillisesti ympäri maapalloa. Äskettäin katsoin Amerikan ruokatuotannosta kertovan ohjelman, missä kehuttiin mm. seuraavilla asioilla:
-lihakarja on saatu syömään pelkästään maissijauhetta, mikä ei ole niille luontainen ravinto; heinää ja korsia niille ei tarjota mutta niiden sijasta hieman antibiootteja ja hormooneja
-geenimuunneltu maissi kasvatetaan vahvoilla lannoitteilla, jolloin sadot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti - eipä ihme että maissia tarvitaan, sillä juontajan mukaa miltei 80% kauppassa myytävistä tuotteista sisältää maissia muodossa jos toisessakin...
-nautojen elopaino nousee puolessa vuodessa 300 kg:sta 600 kiloon, mikä on tosi nopeaa ja hienoa, sillä vieressä odottaa teurastamotehdas, minne ne ajetaan rauta-aitauksista, missä ne ovat viettäneet koko elämänsä
-ja niin edelleen!

Ja kaiken tämän jälkeen ei liene yllätys, että amerikkalaisten ruokapakkauksista jopa 80% sisältää terveydelle vaarallisia ja muissa maissa kielletyiksi luokiteltuja aineita. Mutta ei Amerikka mikää pahis ole, ihan samalla tasolla ovat muutkin ruuantuotantomaat, jotka tekevät kaiken isolla volyymilla. Eläinten inhimillisellä kohtelulla ei ole sijaa bisneksessä, missä tehdään minimiajassa maksimivoittoja.

Angoravillan tuotannosta nousi nyt kova mekkala ja täysin ymmärettävistä syistä. Samalla olisi voinut näyttää videoita myös koe-eläinten kohtelusta. Samantyyppinen keskustelu, muttakin pienemässä mittakaavassa käytiin vuosia sitten untuvahöyhenten tuotanto-ongelmien noustessa esiin. Silloin kerrottiin, että untuvat kiskotaan eläviltä haahkoilta. Sittemmin on selvinnyt, että niitä kerätään haahkojen pesistä mutta myös teurastamojen tuotantolinjalla riippuvista kanoista ja ankoista (ne eivät välttämättä ole vielä kuolleet siinä vaiheessa). Ja niistä elävistäkin linnuista - ehkä.

Kivun tuottaminen eläimelle ei ole perusteltua. Se on tuomittavaa! Ongelma onkin se, että näitä kaneja, ankkoja, nautoja, sikoja... ei luokitella eläimiksi, vaan ne ovat TUOTANTOeläimiä. Silloin niiden kohtelusta on voitu poistaa kaikki inhimillisyys, sillä päätavoite on, että niistä tuotetaan ruokaa ja muita sivutuotteita meille ihmisille. Ne eivät ole lemmikkejä. Kun nauta on 23-60901 on sen kohtelu ihan erilaista kuin Helunan. Vai onko?

Haluan vielä lopuksi muistuttaa, että pidän eläinten kiduttamista ja rääkkäämistä erittäin tuomittavana tekona. Mutta mitä olisit ajatellut, jos tuon angorankanivideon sijasta sinulle olisi näytetty video, missä aiheena olisi ollut vaikkapa narkkari-lapsisotilaat, sotilaiden tai pedofiilien raiskaamat pikkulapset, pahoinpidellyt naiset, lapsityö-orjat, vanhus suomalaisessa tehoterveyskeskuksessa. Mieti!

Elämä on niin epäinhimillistä! Elämä on niin epätasa-arvoista! Mitä minä voin tehdä? Mihin minä voin vaikuttaa? En ainakaan halua kyynistyä. Vaikka joensuulaisen sairaanhoitajan Tarja Tuovisen kirja "Hikeä, kyyneleitä ja sideharsoa -naisena kriisipesäkkeissä" kertoo myös siitä, miten avustusjärjestöjen kilpailutukset hidastavat avunsaantia jo muutenkin katastrofaalisissa olosuhteissa, haluan silti kantaa oman korteni kekoon. Jos lopetamme kaiken avustamisen vain sen takia, että osa siitä ei mene perille, se on mielestäni yhtä kurjaa kuin angoravillan kiskominen elävältä eläimeltä epäinhimillisin keinoin.

Ugh - olen puhunut!

Ostin kun halavalla sain!

Käväisin tuossa kaupassa hetki sitten ja katselin, miten miltei kaikkia tuotteita myytiin ns. Paljousalennuksella. Osta kolme, hinta sejase. Osta neljä, hinta sejase. Kuluttajien kodeista on tulossa hyvää vauhtia kaupan varastoja. Kuten omastanikin.

Olen nimittäin suunnittelemassa piirakkatalkoita joulua varten. Leivinpaperi oli lopussa, joten suunnistin hyllylle. Siellä olikin myytävänä kahta eri merkkiä ja sen lisäksi molempia vielä arkkina ja rullana. Meikäläisellä on sen kokoinen leivinpelti, että käytän aina rullatavaraa. Nyt joku tarkkaavainen lukija voi ajatella, että hetkinen, miksi et käytä kestoleivinpaperia.

Se onkin sitten aivan oma lukunsa. Ekanakin kyseessä ei ole mikään paperi, vaan muoviperustainen tuote. Siinä on ilmeisesti jotain fluoropolymeerejä ja se riittää minulle. Kyseessä on aine, jolla on huono maine vaikkapa ihmispolon lisääntymisjuttuihin. Kestoleivinalustan hävittäminen on myös aivan oma juttunsa, eli olen pitäytynyt perinteisessä leivinpaperissa em. Syistä johtuen. Ei siis muovipinnoitetta pellille.

Mutta sitten varsinaiseen aiheeseen. Toinen leivinpaperirullapaketti maksoi 1.29€ /10m ja toinen 2.30€ /20m. Jopa meikäläinen, joka olen siis ollut kansakoulun Puupääorkesterissa tekemättömien matikanlaskujen takia, osasin laskea, että kalliimpi paketti oli suhteessa halvempi. Hamstrasin oitis molemmat paketit kärryyni, etenkin kun ne vielä olivat jossain uutuus-alennuksessa 1.50€ / 2 pakettia. No ihan sama, siihen tuli sitten hyllylle joku keski-ikäinen äiti teinityttönsä kanssa. Tämä äitimuori komensi tyttöä ottamaan hyllystä halvempihintaisen rullan. Ja painotti, että tuo rullahan on selvästi halvempi.

No, teini teki työtä käskettyä ja niinpä äiti ja tyttö jatkoivat matkaansa 10 metrin leivinpaperirullan kanssa. Jos äitimuori olisi raskinut laittaa 21 senttiä enempi, niin hän olisi saanut 40 metriä leivinpaperia tuon 10 metrin sijasta. Ihan sama tietenkin, mutta harmittaa, että kuluttajat eivät jaksa/viitsi/osaa enää laskea tuotteelle kilo- tai litrahintaa. Siinä moni nuori kuluttajaksi kasvava oppii virheellisen hintakäsityksen. Nykyisin kun nuo kilo- ja litrahinnat ovat vielä niin näkyvästi esilläkin. Ja jokaisella on jonkinasteinen kännykkä mukana, millä voi tehdä laskusuorituksen, jos päässälaskutaito on alkanut ruostumaan.

Että tämmöstä.

Pimeetä

Perjantaina oli taas Karjalaisessa 'Uutinen' ilmastonmuutoksen aiheuttamasta valomäärän vähentymisestä, kosteuden lisääntymisestä ja vastaavasti taas kuivuuden lisääntymisestä. Asiat tapahtuvat eri puolilla maapalloa, eli peruskansalaisen voi olla vaikeata ymmärtää, mitä huonoa on siinä, että Suomessa sää lämpenee. Jos asiaa tarkastelisi vaikkapa päiväntasaajan näkökulmasta, tilanne varmaan muuttuisi ja ymmärtäisi paremmin, mitä lisääntyvä kuumuus aiheuttaa vaikkapa haihtumisen kautta vesivarannoille. Joku taisikin jo kirjoittaa Karjalaisen tekstareissa, että ilmaston lämpeneminen tuo Suomelle pelkkää hyvää... On syytä muistaa, että vaikka asummekin susirajalla, emme sentään asu tynnyrissä!

No, nämä jutut Karjalaisessa eivät ole uutisia. Nämä ovat asioita, joista on kirjoitettu jo vuosikymmeniä. Artikkelin innoittamana etsin hyllystäni kirjan, jonka oli kirjoittanut suomalainen Juhani Kakkuri vuonna 2003. Jotenkin vaan tuntui tutulta. Kirjan nimi oli Tulevaisuuden uhkakuvat. Kannattaa lukaista tällä hetkellä jo osittain historiankirjan näkökulmasta. Yleensä muutenkin asiat, joita uutisoidaan nykyisin uutisina, ovat olleet tutkijoiden ja ympäristöstä vähänkään kiinnostuneiden tiedossa jo vuosikymmeniä. Itse asiassa jo 1800-luvulla ruotsalaiset (!) selvittivät, mitä kasvihuoneilmiö tarkoittaa. Enkä tarkoita tässä nyt ketään Abban jäsentä, vaan Svante Arrheniusta. Hän oli jo tuolloin huolissaan hiilidioksidin määrän kasvusta ja sen vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen.

Sen verran noista tutuimmista kasvihuonekaasuista eli vesihöyrystä ja hiilidioksidista, että ilman niitä maapallon keskilämpötila jäisi reilusti pakkasen puolelle. Ne ovatkin normaalissa mittakaavassa ollessaan ns . luonnollista kasvihuoneilmiötä ylläpitäviä kaasuja sillä pelkästään happi ja typpi eivät estä lämpösäteilyn karkaamista avaruuteen. Kasvihuoneilmiö on siis maapallon toimintaa ylläpitävä ilmiö. MUTTA mopo lähti keulimaan teollisen vallankumouksen jälkeen, eikä loppua näy. Tai nimenomaan näkyy, mutta ei siinä mielessä, että kasvihuonekaasut saataisiin kuriin. Ja nyt siis matalassa majassamme ei siellä kasvihuoneen sisällä alkaa olla todella kuuma. Aika moni ymmärtää, mitä kasvihuoneessa tapahtuu, kun siellä ei muisteta kastella niitä tomaatintaimia. Näin kärjistettynä.

Vesihöyry, hiilidioksidi, metaani, dityppioksidi, otsoni ja CFC-yhdisteet ovat kaasuja, joiden määrällä on vaikutusta niin moneen asiaan ja kytkentään, että se on todella vaikea hahmottaa. Fossiilisten polttoaineiden käyttö (mm. kivihiili), sademetsien eli hiilinielujen tuhoaminen vaikkapa sokeriruokokenttien perustamiseen, jotta saadaan "ekologista" polttoainetta liikenteelle ja yleensä räjähdysmäisesti kasvanut liikenne ovat omalta osaltaan voimistamassa ilmiötä. Metaania pääsee ilmakehään soilta, mutta me ihmiset "kunnostaudumme" tässä tuottamalla sitä hiilentuotannon, maanviljelyn ja karjatalouden (no eikö täällä saa enää syödäkään?!?), öljy- ja kaasuteollisuuden sekä kaatopaikkakaasujen muodossa. Tässä nyt muutamia pohtimisen aiheita. Nämä ovat minulle vaikeita asioita ymmärtää. Ja melkein aina käy niin, että nokka tai pyrstö on tervassa. Jos ajatellaan sähkön tuotantoa vaikkapa uusiutuva vesivoiman avulla, niin jo on mietittävä, miten käy maisemalle, kaloille, asuinalueille, mitkä jäävät tämän tuotantotavan alle. Vaikka Lapissa Porttipahtaan tekoallas ja vastaavat. Aina törmää siihen, että mikään tuotantomuoto ei ole puhdas eikä täysin hyvä, joten olisi löydettävä se vähiten paha. Sillä perusteellahan Suomeen tuli eka ydinvoimalakin, kun se jäte saatiin silloin viedä Neuvostoliittoon, niin eihän se ydinvoimatuotato ollut ollenkaan paha. Eihän?! ....

Pohdin sitä, että milloin uutinen on oikeasti uutinen. Onko uutinen, että viinanjuonti aiheuttaa humalaa? Onko uutinen, että ylensyönti lihottaa? Onko uutinen, että jos ajaa autolla päin punaista, saa pahimmassa tapauksessa sakot? Ja lopuksi, onko uutinen, että maapallon keskilämpötila on noussut ja se aiheuttaa kuivuutta, sateita, kylmyyttä, kuivuutta, tuuli, myrskyjä ja niin edelleen?! Mutta varmaan on! Vasta silloin, kun asia tulee konkreettisesti eteen itselle, eikä ole vain joku "5000 ihmistä kuoli Filippiineillä" -muodossa oleva uutinen lehdessä, sillä on merkitystä. Jos lähiomainen hukkuu, se koskettaa ihan eri tavalla kuin ne tuhannet ja tuhannet pakolaiset, jotka hukkuvat yrittäessään Afrikan puolelta Espanjaan paremman elämän toivossa. Mutta näin sen tietyllä tavalla pitää ollakin. Ei kukaan kestäisi sitä henkisesti, jos jokaisen ihmisen kuolema koskettaisi samalla tavalla kuin läheisen.

Tähän tunteeseen olisi saatava mielestäni kohtuullisus. Milloin reagoin, milloin annan apua, milloin on minun vuoroni tehdä jotain ja mitä yleensä voin tehdä?  Jos maksan Unicefin tilille 11 euroa (!), sillä rahalla Unicef toimittaa ripulin hoitoon suolaliuosta 150 lapselle!!! Mieti! Ja sitten iskee kyynisys; ei ne rahat mene perille, mahtaako apu koskettaa niitä hädässä olevia, joku pistää nämäkin rahat omaan taskuunsa. Mutta sitten olisi vaan uskottava ihmisyyteen. Luotettava luotettaviin järjestöihin. Ja ymmärrettävä, että niidenkin on tultava toimeen ja maksettava palkka työntekijöilleen. Ei koko maailman katastrofien hoito voi olla vapaaehtoisten varassa! No huh, nyt alkaa taas keittää; voin laskea työhuoneeni patterin lämpötilaa vähintään kahdella asteella.

Olo on taas sellainen, että talouskasvu ja sen mahdollistaminen nostetaan kaikessa etusijalle. Hyvä esimerkki on vaikkapa ilmastokokouksen pitäminen Puolassa, missä asuntojen lämmitys muusta puhumattakaan perustuu pääasiassa hiilen käyttöön. Ja mitä saatiin aikaiseksi, ei mitään.

Mutta sinä, armas lukijani, olet oikeasti avainasemassa! Voit vaikuttaa omalla elämäntavallasi siihen, miten juuri sinun toimintasi vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen. Voit laskea asuinhuoneesi lämpötilaa hieman, voit lisätä kasvisten syöntiä naudanlihan tilalle (tai vaihtaan possuun, kanaan, kalaan - mutta ei milla tavalla tuotettuihin näissäkään), voit miettiä, pääsisikö sinne kauppaan kävellen, kun sieltä tulee ostettua vähemmän tavaraa nykyisin muutenkin. Siihen vanhaan kangaskassiin.

Ja jos et usko, että yksittäisellä teolla on vaikutusta, niin mietipä tätä:
Nuoret, jopa kymmenvuotiaat alkavat ryyppäämään Suomessa. He saavat viinaa varastamalla sitä vanhempiensa viinakaapista(!) tai aikuisilta, jotka välittävät sitä heille. Kun lapsukaiset kuitenkin saavat hommattua sitä viinaa, niin ihan samahan se on, vaikka minä tai sinä niille sitä viinaa käyt ostamassa?!? Jos vastasit tähän, että ei se ole ihan sama ja mie en ainakaan kyllä semmoista tee, niin silloin ymmärrät, että myös tuossa ilmaston lämpenemisen hidastamisessa on suuri vaikutus juuri sillä sinunkin yhdellä asteella, minkä lasket sieltä makarin patterista. Ja laitat ne villasukat sitten jalkaan.

Vaikka et voi pelastaa yksin koko maapalloa, voit ajatella. Kun voit ja haluat ajatella, voit vaikuttaa. Jos et voi vaikuttaa kaikkien toimintaan, voit vaikuttaa vähintään omaasi. Ja kun kerta voit vaikuttaa, niin tee se! Hienoa!!! Ihanaa!!! Nyt meitä on jo ainakin kaksi!

Mielikuvia

Nyt kyllä en tiedä, pitääkö itkeä vai nauraa. Tai olenko urani huipulla vai pahimmissa pohjamudissa. Nimittäin, eilen tapahtui seuraavaa:
Olimme kollegoiden kanssa viettämässä iltaa, mikä on erittäin poikkeuksellista. Ei niinkään se illanvietto vaan se, että olimme porukalla liikkeellä. Tai siis illanvietto koti-illan merkeissä ei ole meille poikkeuksellista, mutta yhdessä vastaavasti on. No ruokailun jälkeen vaihdoimme paikkaa ja ajattelimme hieman kilpailla pienessä sanamittelössä ja pelasimme Aliasta, tuota sanaselitysten äitiä. Meikäläisen joukkue tietenkin voitti. Kollegat olivat tosi nyreinä ja selittivät, että he halusivat haastetta peliin ja sen takia kyselivät toisiltaan, siis oman joukkueen jäseniltä, vaikeimman kautta sanojen alkuperää... No, koska kyseessä oli peli, jossa oikeasti olisi pitänyt selittää edes omalle joukkuetoverille niitä sanoja mahdollisimman selkeästi, niin vedin johtopäätöksen, jota en kirjoita tähän sen takia, että itsesuojeluvaistoni heräsi juuri.

Baarissa sitten vieripöydässä istui puoliopiskelija. Eli puolituttu, joka alkoi heti tivaamaan, miksi meitä ei ole näkynyt bodycompatissa! Selitykseni hänelle oli yhtä uskottava kuin Aliaksessa, joten hän tyytyi vastaukseen. Koska hävinnyt kollegajoukkue istui edelleen nyreänä, ehdotimme, että lähdetään kuuntelemaan karaokea. Tuumasta toimeen. Siellä sitten kuuntelimme erilaisilla taidoilla varustettujen ihmisten laulunäytteitä. Huomasin, että osalla oli tosi matala epäonnistumisen pelko ja vastaavasti tosi korkea riskiottotaito. Sen lisäksi nimenomaan em. Henkilöillä oli poikkeuksetta sävelkorvansa kanssa kehitymisvaihe vasta aluillaan. Mutta kunnioitan ihmisiä, jotka oikeasti uskaltavat laittaa itsensä likoon ja laulaa luikauttavat Marita Taavitsaisen Andren Irwin Goodmanin Rentunruusun sävelellä. Ei nimittäin todellakaan onnistu kaikilta. Minä voin tässä vaiheessa sanoa, että itsellä ei ole sävelkorvaa eikä lauluääntä ollenkaan. Ja olen todellinen luuseri enkä yksinkertaisesti uskalla mennä ääntelemään mikki kourassa (kollegat käyttivät sanaa "raakkua", minkä joku heikommalla itsetunnolla varustettu yksilö olisi kokenut jopa loukkaavana, mutta minä en - etenkin kun se olisi ollut vielä tottakin) ja herättämään muissa myötähäpeän tuntemuksia. Joskus kotona olen laulaa luikauttanutkin, mutta sen jälkeen kun tajusin, että kajareista kajahtava äänii kuuluu myös ulos, lopetin.

No nyt päästään asiaan, eli tämä kyseinen puoliopiskelija ilmestyi kuin tyhjästä samaan baariin. Siinä sitten vaihdoimme muutaman sanan ja olimme taas narikkajonossa samaan aikaan. Meikäläiset nimittäin kannattavat joukkoliikennettä ja viimeinen bussi oli lähdössä kello 23.10 ja siihenhän sitä mentiin. Yleensä osa alkaa vasta pikkuhiljaa valumaan baareihin tuohon aikaan... No, tämä puoliopiskelija sitten loihe lausumahan siihen loppusanoiksi, että aina kun hän näkee meidät, niin hänelle tulee vaan mieleen, miten ne mikrobit leviävät sieltä lattiakaivosta pitkin muita pintoja.

Niin kollegan kanssa mietittiin, että olisiko se kuitenkin kivempi, kun tulisi meikäläisten naamasta joku muu kuin mikrobi mieleen. Vaikka oltiin istuttu baarissa putkeen jo 7 tuntia ja vaikka kello oli jo 23.00?!

Cillit Bang - ja laatat on poissa!

No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi tiedettävä todella paljon tuotteesta, minkä aikoo hankkia. Mainonta luo mielikuvia, joiden edessä ostopäätös on helppo tehdä ja sitten onkin suuri pettymys, kun homma ei mene kuin telkkarissa. Jo ammoisina aikoina Spick & Span mainosti itseään aivan hillittömällä valheella! Meno on jatkunut ihan samana. Yksi syy lienee se, että meitä kuluttajia on niin helppo harhauttaa.

Poikani, joka on todella osaava siivousasioissa (omasta mielestään), meni ja ostaa hurautti otsikon nimistä ainetta kylppärinsä siivoukseen. Mainos lupaa, että tuote poistaa helposti sekä kalkki- että saippuajäämät ja siinä sivussa myös ruosteen. Senkus vaan suihkautetaan ainetta suoraan likaiselle pinnalle, annetaan vaikuttaa 5 minuuttia ja huuhdotaan huolella. Ja poikahan teki niin. Tämän jälkeen laatat olivat muuttuneet valkeiksi, kun ne sitä ennen olivat olleet osoittain tummat ja osittain vaaleat. Ei hassumpi saavutus, mutta tavoitteena ei ollut kuitenkaan värinmuutos.

Sen jälkeen tarvittiin äiti paikalle (kuinkas muuten). Tässä tapauksessa muori sattuu olemaan ammattilainen em. ongelmaa ratkaistaessa, joten tekaisin hetkessä seuraavat havainnot:
Havainto numero yksi: kuinka kylppäri on voinut likaantua muutamassa kuukaudessa sellaiseen kuntoon, että tarvitaan ainetta "sitkeän lian irroittamiseen"?!
Havainto numero kaksi: kuinka samalla aineella irtoaa sekä kalkkisaostumat ja ruoste sekä saippuajäämät?!
Havainto numero kolme: riittääkö kalkkijämien poiston jälkeen pelkkä huolellinen huuhtelu vedellä?!
Havainto numero neljä: onneksi kyseessä ei ollut minun oma kylppäri!
Ja se päähavainto oli, että sama aine ei voi tehota sekä kalkkiin että saippuaan?! Ja jos se tehoaa vielä ruosteeseenkin, kyseessä täytyy olla jo todella voimakas hapan aine!

Pojalla oli kiire keilaamaan (!), joten hän päätti jättää  homman siihen, kunnes pääsen paikalle toteamaan tilanteen, eli parin päivän päähän. No sen arvaa, mitä tapahtuu kun aine jätetään vielä kiinnittymään pintaan. Hänellä ei ollut myöskään aikaa tehdä ensiapuluontoisia siivousoperaatioita, joten ajattelin, että omena on kierinyt todella kauas. Kollegan kanssa selvittelimme (eli kollega selvitti, koska hänellä oli netti käytössä), että kyseessä oli todellakin vahva hapan aine ja pH luokiteltiin usean googlauksen jälkeen numerolla yksi, uno, one ja ett. Epäilys oli, että se on varmaankin peräti oksaalihappoa.

Lopulta pääsin tarkastelemaan tuhoja paikan päälle.Päätelmät olivat oikeita, eli laattojen saumat olivat vaurioituneet ja kalkkivanat olivat värjänneet laatat. Kalkki oli jäänyt laatan pintaan. Osalle laatoista oli jäänyt myös valumajälkiä, eli kostustus oli tehty ylhäältä alas ja sivulle ja kaikkialle muulle päin, mutta ei alhaalta ylös, kuten sen pitäisi oikeasti tapahtua. Niinpä aine oli kerinnyt irrottaa vahvana happona pintaa keraamisesta laatastakin.

Teimme pari peruskäsittelyä:
Ensin huuhdoimme laatan pinnalta irtoavan kalkin pois. Sitten pesimme laatan heikosti emäksisellä eli yritimme neutraloida mitä neutraloitavissa oli. Sen jälkeen harjasimme pinnan vielä huolellisesti. Pintaan jäi edelleen jonkin verran kalkkisaostumaa. Niinpä toistimme Cillit Bang happokäsittelyn, nyt kylläkin ammattimaisemmin. Kalkkisaostumia varten puhdistettava pinta on ensinnäkin oltava puhdas. Jos siinä on saippuajäämiä, hapan aine neutraloituu välittömästi. Pinta on kasteltava vedellä, jotta saumat imevät itseensä vettä eikä varsinainen hapan aine pääse imeytymään syvälle laatan pintaan. Vaikutusajan jälkeen ja sen aikana pintaa voidaan hangata. Sitten hapan liuos kootaan kuivaimella mahdollisimman hyvin pinnalta. Pinta voidaan huuhdella ja sen jälkeen se neutraloidaan vähintään heikosti emäksisellä aineella. Tämän jälkeen toistetaan vielä huuhtelu ja pinta kuivataan.

No huhhuh!

Poika ei ollut panostanut siivousvälineisiin. Harvemmin tulee tehtyä keraamisen laatan pesua boolimaljalla, kiululla ja wc-harjalla... Mutta tulipahan kokeiltua tätäkin menetelmää, eli irti välinesidonnaisuudesta... Mietin, että missä poika on ollut aina silloin, kun kotipuolessa pestiin kylppäriä.

Puhtaat varpaat...

Poika ei ollut panostanut myöskään työasuun. Minä sain kolme numeroa liian pienet kumpparit jalkaani, mutta itse hän esiintyi paljain jaloin pH 1 vahvuisen happoliuoksen päällä.

Kaiken em. koettelemuksen jälkeen mietin sitä, että miten ihmeessä näinkin vahvoja aineita saa myydä ilman asiallista työohjetta kotisiivoukseen "äiti ja ämpäri" tyylillä siivoaville. Ymmärrän, että tavallinen kotisiivooja ei todellakaan voi muuta kuin luottaa ohjeeseen. Tämän aineen tapauksessa jo pelkän pH:n selvittäminen oli salapoliisityötä. Hapon nimeä ei mainittu, mutta hajusta päätelen kyseessä oli varmaankin oksaalihappo. Se on todella vahva happo ja vaurioittaa pintaa. Näin ollen aineen oma työohje oli aivan riittämätön.

Ajattelin antaa firmalle palautetta aineesta. Saa nähdä, mitä tapahtuu.

Sortuminen

Blogini tässä vaiheessa lienee tullut jo selväksi, että en ole mikään himoshoppailija. Pyrin siihen, että ne kolme tärkeintä asiaa, joilla jokainen ihminen voi itse vaikuttaa eniten ympäristön kuormitukseen, olisivat minulla suht kunnossa. Ne ovat: miten asut, miten matkustat ja mitä syöt.

Olen laskenut jokaisessa huoneessa lämpötilan 20 asteeseen ja aina kun olen päivää pitempään poissa, säädän patteria vielä pari astetta pienemmälle. Tästä saan jatkuvasti palautetta, mikä ei ole suinkaan rakentavaa...hmph! Perillisten muutettua omilleen (lopultakin!), olen laskenut myös vähemmän käytössä olevien huoneiden lämpötilaa pysyvästi alemmaksi. No tässä vaiheessa joku tarkka lukija saattaa miettiä, että miksi minulla on liikaa huoneita; olisiko parempi muuttaa pienempään asuntoon.

Liikkuminen paikasta toiseen ahdistaa minua eniten. En tee ulkomaanmatkoja kovinkaan usein ja jos teen, niin olen joutunut lentämään, sillä minulla ei ole niin paljon vapaata aikaa, että voisin vaikkapa pyöräillä Amsterdamiin. En kuitenkaan käy missään ns. etelän lomamatkoilla, vaan suuntaan matkani lähiseudulle, korkeintaan Kuusamon korkeudelle ja tuen näin kotimaan matkailua. No sitten taas tulee huono juttu, kun liikun  autolla. Onneksi vanha autoni tuli finaaliin sekä ikänsä että kilometriensä suhteen ja sain ostettua 1.2 hv moottorisen kotteron, jonka bensankulutus on tosi pieni. Olen huristelut jopa tuhat kilometriä tankillisella, kun entisellä pääsin maksimissaan 800 kilsaa samalla määrällä. Jos pystyisin tekemään matkani rahtilaivoilla, joissa siis ihmisten lisäksi kuljetetaan myös rahtia, niin kuormitus pienenisi entisestään.

Syömiseen olen saanut jo aika paljon järkeä. Olen tietoisesti lopettanut leikkeleiden syönnin eli syön niitä vain satunnaisesti. Nautaa syön tosi harvoin ja vastaavasti olen lisäänyt kalan syöntiä; en kuitenkaan norjalaisen kassilohen, mistä en nyt jaksa enempää jauhaa. Silti on vielä pitkä matka vegaaniksi; pelkään pahoin, että jään sekakäyttäjäksi. Pyrin silti tietoisesti tekemään järkeviä valintoja enkä huuhaile älyttömyyksien perään. Minusta ei ole järkevää syödä luomutomaattia, joka on tuotttu tänne Hollannista.

No kaikella tuolla todistelulla yritän saada synninpäästöä itselleni, sillä menin ja ostaa pamautin lipaston ja pari muutakin tavaraa Ikeasta. Jo pelkästään se, että Ikean tuotteisiin hakataan suojeltuja metsiä Kiinassa ja Venäjällä, olisi syy kiertää kauppa kaukaa. Lapsityövoimaa Ikean alihankkijat ovat käyttäneet ainakin Filippiineillä ja Vietnamissa, koska sitä on kuulemma vaikea valvoa. Myös työläisten palkat ja kaikki työturvallisuuteen sekä järjestäytymiseen liittyvät asiat ovat myös Ikean alihankkijoilla retuperällä, sillä maissa ei ole riittävästi lainsäädäntöä asioiden muuttamiseen eikä Ikeakaan halua luopua halpatyövoimasta; se haluaa saada itselleen isomman siivun voitosta. Mielenkiintoista markkinoinnissa on myös se, että Ikea järjestää ilmaisia bussikyydityksiä tavarataloihinsa "ympäristösyistä". Näin ihmisten ei tarvitse tulla omilla autoillaan shoppailemaan. Kukaan ei tietenkään kyseenalaista sitä, miten em. keino vaikuttaa ostokäyttäytymiseen. Mutta joskushan jokaisen on jotain kuitenkin jotain ostettava, vai kuinka. Ja silloin sn voi tehdä Ikeasta. Tai jostain muusta kaupasta, joilla ei em. asiat ole välttämättä kovinkaan paljon paremmin. Kannattaa lukea Ikean perustajasta kirjoitettu kirja Totuus Ikeasta..

Miksi palana?

Ikea kertoo, että kun asiakas kokoaa itse ostamansa tuotteen, niin se on erittäin ympäristöystävällistä. Nimittäin tuotteiden kuljetus on supertehokasta, sillä entistä enempi tavaroita saadaan entistä pienempään tilaan. Sitä he eivät mainitse, että hyöty tulee mitä suuremmassa määrin yritykselle. Toki asiakaskin "hyötyy", sillä monesti Ikean tuote on halvempi kuin vastaavantyyppinen  jostain muusta kaupasta valmiiksi kasattu tuote. Pöhkömpikin tajuaa, että Ikea ei teetäkään tätä kasausvaihetta nyt lapsityövoimalla, vaan ilmaisella asiakastyövoimalla.

Nicki valvoo laatua!

Lipaston kokoamiseen meni aikaa tunti. Nicki varasti kaksi liimatappia ja kerkisi purra ne melkein käyttökelvottomiksi. Lipaston vasempaan kulmaan tuli pieni maalirikoma, koska tuotantolinjamme sijaitsi lattialla ja lipaston kääntely oli hankalaa. En osannut itse koota lipastoa. Ehkä olisin osannut, en olisi, olisin, en olisi.

Summa summarum, kuten me vanhat latinistit sanomme (koska muistamme enää vain latteita fraaseja); siinähän se nyt nököttää, Ikean lipasto eteisen nurkassa.Ja muistuttaa minua siitä, että olen melko surkea ympäristöihminen.

Paluu arkeen!

Viikko on vierähtänyt Antti Tuiskun keikasta; sen verran meni toipumiseen. Mutta täytyy sanoa, että oli hieno kokemus meitsillekin. Ikäjakauma oli todella suuri enkä suinkaan ollut porukan vanhin. Osa äideistä oli selvästi ottanut lapset mukaansa hämäyksen vuoksi, jotta saisi hyvän tekosyyn päästä itse keikalle. Asuvalintani oli täydellinen, sillä omasta mielestäni näytin rennolta aikuiselta, joka osaa valita tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan asun. Tyttö ei sanonut mitään. Koska hiljaisuus on myöntymisen merkki, tulkitsin, että myös hän ajatteli pyytää minulta pukeutumisvinkkejä seuraavan kerran omiin rientoihin lähtiessään.

Antti Tuisku Careliasalissa

Se tuli heti alussa selväksi, että Antti Tuisku on hyvä esiintyjä, joka osaa ottaa yleisönsä. Ja oli mukava katsella lavashow:ta, kun hän myös tanssi. Ehkä olin odottanut parempia mooveja, mutta esiintymisalue oli aika pieni. Tyttö oli innoissaan; lauloi ja kiljui niin, että minun oikea korva meni entistä enempi tukkoon. Itse asiassa se on ollut tukossa jo pari kuukautta, mutta en ole saanut tilattua aikaa terveydenhoitajalle. Ehkä pitäisi. Samalla voisin tilata tripla-ajan kolmeen eri vaivaan, jotka tuntuvat pahenevan päivä päivältä. Minulla on kuitenkin korkea kipukynnys.

Laitetaanpas tässä loppuun vielä Antti Tuiskun keikalta pieni näyte akustisesta osuudesta. Meikä ei tietenkään osannut sanoja, mutta tarkemmin ajateltuna se olikin oikein hyvä asia. Kamerahan olisi ottanut minun soinnukkaan ääneni muuten kaikkein kovinpana kuultavaksenne...

Kiistellään makuasioista

Nyt kyllä yllätin itseni, sillä ehdotin tytölle, että lähdetään Antti Tuiskun konserttiin. Jee! Tyttö puolestaan kiljui JEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!

Sitten tuli haastetta. Hieman pohdittuaan tyttö tuli siihen ajatukseen, että mamma pitää tuunata tapahtumaan. En halunnut ostaa uusia vaatteita ympäristösyistä. Tyttö ajatteli, että nimenomaan siitä syystä, hänen lähiympäristönsä takia niitä olisi ostettava. Päädyimme kuitenkin lopputulokseen, että etsimme kuteet kaapistani.

Meillähän on sitten totaalisesti erilainen maku. Kerran ajattelimme tuunata toisemme ja jo ajatustasolla tulimme siihen tulokseen, että se on mission impossible! Minusta olisi kiva, jos tyttö vaihtaisi mielestäni tiukannäköiset housunsa lökättäviin farkkuihin ja tytön mielestä olisi kiva, jos minä vaihtaisin hänen mielestään lököttävät farkkuni tiukempiin pöksyihin. Tytön mielestä minulle käy musta; omasta mielestäni näytän kuin hautajaissaattueen airuelta mustassa paidassa. No se olisi sopinut tämän päivän teemaan, onhan pyhäinpäivä ja olen polttanut kynttilää rakkaan isäni valokuvan vieressä koko päivän.

Ensin yritimme sovitella vaatteita yhdessä. Emme päässeet yksimielisyyteen siitä, ovatko mustat farkkuni oikeasti mustat. Emmekä siitä, olivatko siniset arkifarkkuni liian lököttävät. Tyttö on selvästi vietävä silmälääkäriin...

Lopulta tyttö häipyi valmistautumaan illan keikkaan. Näin vaivaa ja kokeilin useita eri asukokonaisuuksia, jotta tytön ei tarvisisi vajota penkissään niin häpeään, että koko Antti Tuiskun keikka jäisi näkemättä. Ekana kokeilin valkoista kauluspaitaa ja sinistä villapaitaa. Se näytti liian tavalliselta. Sitten kokeilin valkoista pitsipaitaa ja mustaraitaista liiviä. Näytin ihan tarjoilijalta. Ajattelin, että mikäli en väliajalla pyöri liian lähellä kahviota, asu menettelisi. Sitten kokeilin valkoista kauluspaitaa ja oranssia kultanappista villatakkia. Se näytti tosi kivalta. Ajattelin laittaa asun.

Sitten muistin, että narikkaan pitää jonottaa varttitunti ja keksin laittaa ruudullisen villableiserin villatakin päälle, jolloin voisin kävellä autolta suoraan saliin ilman jonotuksia. Näytin Michelinukolta, jolla on uudet vaatteet. Ei muuta kuin takaisin vaatekaapille ja uutta garderoobia etsimään. Huomasin ihanan oranssin paitani, jonka ostin Amsterdamista muutama vuosi sitten.  Kun kävin Dam-aukion kaupassa ekan keran, niin paita oli liian kallis. Kun menin samaan kauppaa vuotta myöhemmin, paita oli alennuskorissa!!! JEE!!! Näytin ihan 70-luvun hipiltä, jolta puuttuu pyöreäsankaiset silmälasit ja jonka tukka on liian lyhyt. Mutta muuten menetteli. Ja mikä parhainta, olin itse oikein tytyväinen peilikuvaani.

Tästä päättelin, että tytön mielestä asuni on kamala. Nyt sitten lähden testaamaan hänen reaktioitaan. Minulla on siniset farkut, oranssipohjainen hippipaita ja ruskearuutuinen bleiseri, jossa on mokkanahkapaikat kyynärpäiden kohdalla. Nyt menoksi Antin keikalle. JEEEE!!!