Sortuminen

Blogini tässä vaiheessa lienee tullut jo selväksi, että en ole mikään himoshoppailija. Pyrin siihen, että ne kolme tärkeintä asiaa, joilla jokainen ihminen voi itse vaikuttaa eniten ympäristön kuormitukseen, olisivat minulla suht kunnossa. Ne ovat: miten asut, miten matkustat ja mitä syöt.

Olen laskenut jokaisessa huoneessa lämpötilan 20 asteeseen ja aina kun olen päivää pitempään poissa, säädän patteria vielä pari astetta pienemmälle. Tästä saan jatkuvasti palautetta, mikä ei ole suinkaan rakentavaa...hmph! Perillisten muutettua omilleen (lopultakin!), olen laskenut myös vähemmän käytössä olevien huoneiden lämpötilaa pysyvästi alemmaksi. No tässä vaiheessa joku tarkka lukija saattaa miettiä, että miksi minulla on liikaa huoneita; olisiko parempi muuttaa pienempään asuntoon.

Liikkuminen paikasta toiseen ahdistaa minua eniten. En tee ulkomaanmatkoja kovinkaan usein ja jos teen, niin olen joutunut lentämään, sillä minulla ei ole niin paljon vapaata aikaa, että voisin vaikkapa pyöräillä Amsterdamiin. En kuitenkaan käy missään ns. etelän lomamatkoilla, vaan suuntaan matkani lähiseudulle, korkeintaan Kuusamon korkeudelle ja tuen näin kotimaan matkailua. No sitten taas tulee huono juttu, kun liikun  autolla. Onneksi vanha autoni tuli finaaliin sekä ikänsä että kilometriensä suhteen ja sain ostettua 1.2 hv moottorisen kotteron, jonka bensankulutus on tosi pieni. Olen huristelut jopa tuhat kilometriä tankillisella, kun entisellä pääsin maksimissaan 800 kilsaa samalla määrällä. Jos pystyisin tekemään matkani rahtilaivoilla, joissa siis ihmisten lisäksi kuljetetaan myös rahtia, niin kuormitus pienenisi entisestään.

Syömiseen olen saanut jo aika paljon järkeä. Olen tietoisesti lopettanut leikkeleiden syönnin eli syön niitä vain satunnaisesti. Nautaa syön tosi harvoin ja vastaavasti olen lisäänyt kalan syöntiä; en kuitenkaan norjalaisen kassilohen, mistä en nyt jaksa enempää jauhaa. Silti on vielä pitkä matka vegaaniksi; pelkään pahoin, että jään sekakäyttäjäksi. Pyrin silti tietoisesti tekemään järkeviä valintoja enkä huuhaile älyttömyyksien perään. Minusta ei ole järkevää syödä luomutomaattia, joka on tuotttu tänne Hollannista.

No kaikella tuolla todistelulla yritän saada synninpäästöä itselleni, sillä menin ja ostaa pamautin lipaston ja pari muutakin tavaraa Ikeasta. Jo pelkästään se, että Ikean tuotteisiin hakataan suojeltuja metsiä Kiinassa ja Venäjällä, olisi syy kiertää kauppa kaukaa. Lapsityövoimaa Ikean alihankkijat ovat käyttäneet ainakin Filippiineillä ja Vietnamissa, koska sitä on kuulemma vaikea valvoa. Myös työläisten palkat ja kaikki työturvallisuuteen sekä järjestäytymiseen liittyvät asiat ovat myös Ikean alihankkijoilla retuperällä, sillä maissa ei ole riittävästi lainsäädäntöä asioiden muuttamiseen eikä Ikeakaan halua luopua halpatyövoimasta; se haluaa saada itselleen isomman siivun voitosta. Mielenkiintoista markkinoinnissa on myös se, että Ikea järjestää ilmaisia bussikyydityksiä tavarataloihinsa "ympäristösyistä". Näin ihmisten ei tarvitse tulla omilla autoillaan shoppailemaan. Kukaan ei tietenkään kyseenalaista sitä, miten em. keino vaikuttaa ostokäyttäytymiseen. Mutta joskushan jokaisen on jotain kuitenkin jotain ostettava, vai kuinka. Ja silloin sn voi tehdä Ikeasta. Tai jostain muusta kaupasta, joilla ei em. asiat ole välttämättä kovinkaan paljon paremmin. Kannattaa lukea Ikean perustajasta kirjoitettu kirja Totuus Ikeasta..

Miksi palana?

Ikea kertoo, että kun asiakas kokoaa itse ostamansa tuotteen, niin se on erittäin ympäristöystävällistä. Nimittäin tuotteiden kuljetus on supertehokasta, sillä entistä enempi tavaroita saadaan entistä pienempään tilaan. Sitä he eivät mainitse, että hyöty tulee mitä suuremmassa määrin yritykselle. Toki asiakaskin "hyötyy", sillä monesti Ikean tuote on halvempi kuin vastaavantyyppinen  jostain muusta kaupasta valmiiksi kasattu tuote. Pöhkömpikin tajuaa, että Ikea ei teetäkään tätä kasausvaihetta nyt lapsityövoimalla, vaan ilmaisella asiakastyövoimalla.

Nicki valvoo laatua!

Lipaston kokoamiseen meni aikaa tunti. Nicki varasti kaksi liimatappia ja kerkisi purra ne melkein käyttökelvottomiksi. Lipaston vasempaan kulmaan tuli pieni maalirikoma, koska tuotantolinjamme sijaitsi lattialla ja lipaston kääntely oli hankalaa. En osannut itse koota lipastoa. Ehkä olisin osannut, en olisi, olisin, en olisi.

Summa summarum, kuten me vanhat latinistit sanomme (koska muistamme enää vain latteita fraaseja); siinähän se nyt nököttää, Ikean lipasto eteisen nurkassa.Ja muistuttaa minua siitä, että olen melko surkea ympäristöihminen.