Viikko on vierähtänyt Antti Tuiskun keikasta; sen verran meni toipumiseen. Mutta täytyy sanoa, että oli hieno kokemus meitsillekin. Ikäjakauma oli todella suuri enkä suinkaan ollut porukan vanhin. Osa äideistä oli selvästi ottanut lapset mukaansa hämäyksen vuoksi, jotta saisi hyvän tekosyyn päästä itse keikalle. Asuvalintani oli täydellinen, sillä omasta mielestäni näytin rennolta aikuiselta, joka osaa valita tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan asun. Tyttö ei sanonut mitään. Koska hiljaisuus on myöntymisen merkki, tulkitsin, että myös hän ajatteli pyytää minulta pukeutumisvinkkejä seuraavan kerran omiin rientoihin lähtiessään.
 |
| Antti Tuisku Careliasalissa |
Se tuli heti alussa selväksi, että Antti Tuisku on hyvä esiintyjä, joka osaa ottaa yleisönsä. Ja oli mukava katsella lavashow:ta, kun hän myös tanssi. Ehkä olin odottanut parempia mooveja, mutta esiintymisalue oli aika pieni. Tyttö oli innoissaan; lauloi ja kiljui niin, että minun oikea korva meni entistä enempi tukkoon. Itse asiassa se on ollut tukossa jo pari kuukautta, mutta en ole saanut tilattua aikaa terveydenhoitajalle. Ehkä pitäisi. Samalla voisin tilata tripla-ajan kolmeen eri vaivaan, jotka tuntuvat pahenevan päivä päivältä. Minulla on kuitenkin korkea kipukynnys.
Laitetaanpas tässä loppuun vielä Antti Tuiskun keikalta pieni näyte akustisesta osuudesta. Meikä ei tietenkään osannut sanoja, mutta tarkemmin ajateltuna se olikin oikein hyvä asia. Kamerahan olisi ottanut minun soinnukkaan ääneni muuten kaikkein kovinpana kuultavaksenne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti