Laventelintuoksuisia jätteitä...

Minulla oli viikolla pitkästä aikaa opetustunnit ympäristöasioihin liittyen. Kyllä tykkäsin, sillä aihe on aivan loputon suo. Joka kerta on tarkistettava miltei kaikki materiaalit dia dialta; tiedot muuttuvat niin nopeasti. Pyrin elämään mahdollisimman ympäristömyönteisesti, vaikka en siihen aina pääsekään. Mielestäni sen, joka opettaa tätä aihetta, olisi oltava jollain tavalla myös sisäisesti valveutunut. Tämä näkyy arjen pienissä valinnoissa; tietokoneen standby-asento sammutetaan työpäivän lopussa, valot sammutetaan kahville lähtiessä tai huoneesta poistuessa, ei tulosteta sähköpostiviestejä vaan kirjoitetaan asian pointti vaikka  puhelimen muistiin, otetaan aina kaksipuoleiset monisteet, jos yleensä otetaankaan monisteita jne.

Joudun ostamaan joskus sellaisia tuotteita  näytemateriaaliksi, joita en ikimaailmassa ostaisi muuten. Niinpä ostin muutama kuukausi sitten hajustetun jätepussirullan, minkä Suomen Luonto oli julistanut vuoden 2013 turhakkeeksi. Mutta hyvin tuntui Pirkka-tuotteella pyyhkivän; hajuvalikoima oli vaan kasvanut ja nyt sitä sai jopa laventelintuoksuisena.

Tuoksu on kuitenkin alimitoitettu sana tuon tuotteen kohdalla. Kyseessä on HAJU! Niin voimakas löyhkä pussista lähtee. Aivan maalaisjärjellä varustettu ihminen tajuaa, että "tuoksua" ei todellakaan ole saatu aikaan pikkuisista laventelinkukkien emistä puristamalla, vaan teollisesti. Haju oli niin voimakas, että kun avasin ensimmäisen pussin ja laitoin sen astiaan, meinasin pökrähtää itsekin. Ystäväni, joka on herkistynyt hajuille ja sattui olemaan kahvilla, meinasi saada allergiakohtauksen. Jouduin kiikuttamaan pussin pikapikaa tuulikaappiin (tyhjänä siis). Tunnin päästä tuulikaapissa oli sellainen laventelin tekohaju, että jouduin heivaamaan pussin pihalle.

Laventelia on käytetty paljon erityisesti kosmeettisena vetenä sekä rahoittavana ja hoivaavana öljynä. Tällöin kyseessä on kuitenkin aito luonnontuote, joka valmistettaan höyrytislaamalla tai uuttamalla. Teollisesti valmistettu tisle, johon on ruiskaistu hajua ihan roppakädellä, onkin toista maata.

Onko tuttuja esimerkiksi saunatuoksut? Niihinkin tuoksu valmistetaan teollisesti ja uusiin pakkauksiin on tulossa VIISI erilaista varoitusmerkkiä; annatkos anopille joululahjan, joka on  SYTYVÄÄ, ÄRSYTTÄVÄ, SYÖVYTTÄVÄÄ, VAKAVAN TERVEYSVAARAN AIHEUTTAVAA JA YMPÄRISTÖLLE VAARALLISTA?! Hmmmm, toisaalta - hyvä idea...

Mutta kukapas niitä merkkejä nyt sieltä paketin takapuolelta lukee?! Kannattaa kuitenkin miettiä, että pienilläkin asioilla on merkitystä. Olisiko sittenkin terveellisempää käydä vaan taittelemassa se saunavasta suoraan metsiköstä ja nauttia sen tuoksuista silloin, kun koivuissa on lehdet - kyseessähän on kausituote! Ja samalla taktiikalla nuuskia jätesäkistäkin vain sinne ominaisesti tulevia tuoksuja, jotka myös ilmoittavat, milloin on syytä kiikuttaa kyseinen pussi poltettavaan jätteeseen. JA mitä sinne jätesäkkiin enää oikeastaan tuleekaan, kun kaikki lajitellaan niin tarkasti?!

Hohhoijaa!

Painajainen tyynyistä

Omistan ompelukoneen ja olen huomannut, että kaikilla ei sellaista masiinaa ole. Tästä syystä ajaudun tilanteisiin, joista ei ole yleensä poispääsyä. Se on vähän sama juttu kuin silloin, kun omistaa moottorisahan ja on ainut, joka osaa sitä lähipiirissä käyttää. Muistutan, että minulla ei siis ole moottorisahaa. Mutta ompelukone on.

Ystävälläni on moottorisaha. Hän on myös opetellut sen käytön sillä tasolla, että noin 20 cm halkaisijaltaan olevat puut, joiden kallistus on suoraan POISpäin mökistä, ovat kohderyhmä sahankäytölle. Niinpä olenkin joutunut jonkinasteiseen kiitollisuuskierteeseen, eli jos saan yhden puun verran halkoja, minun on tehtävä sen eteen muita töitä. Kuten ompelua.

Noin kolme vuotta sitten eteeni tupsahti neljä (4, four, vier (hollanniksi), quattor (latinaksi - muistaakseni) isohkoa tyynyä ja muutama metri kangasta. Tavoite oli selvä; meikäläisen ompulukoneelle olisi käyttöä. Mutta mikä siinä mätti, niin en vaan saanut aikaiseksi. Milloin oli kiire katsomaan Äitimuoria Lieksaan, milloin olin juuri ottanut silmälasit pois päästä ja milloin metrimitta oli oudosti kadonnut...

Mutta tänään päätin, että NYT se tapahtuu! Nyt ompelen ne tyynynpäälliset ja samalla vapautuu kaapista kaksi hyllyllistä tilaa muille tärkeille tavaroille, kuten joululahjoille, joita en aio ostaa tänäkään vuonna.

Puolivälissä

Tuumasta toimeen! Aikaa kului alle tunti! Hohhoijaa vaan, sanon minä. Kyllä tämä elämä on vaan joskus niin fiilispohjalla.

No sitten ajattelin hauskuuttaa itseäni ja tsekkailin tuota tyynyjen tuoteselostetta, ennen kuin ne häviäisivät ikuisiksi ajoiksi hienojen tyynynpäällisten sisään. Ystävänihän oli ostanut HÖYHENtyynyt Ikeasta.

Tuoteselosteessa luki, että kangas on 100% puuvillaa ja täyte 100% sorsalinnun höyheniä. Valmistusmaa oli Kiina. Kuluttaja-lehdessä (7/2017)  on tutkittu höyhenten eettistä keräystapaa, meillä kun täällä länsimaisessa elintasoyhteiskunnassa on varaa sellaiseenkin; eläinten kärsimysten tutkimiseen. Kuluttajalehden karu viesti oli, että 80% takkien ja tyynyjen untuvista tullee Kiinasta, jossa niitä saa nyppiä eläviltä linnuilta.

Lehden kyselyssä Ikea vastasi seuraavasti: "Käymme teurastamoilla ja tiloilla säännöllisesti. Höyhenet ja untuvat kynitään kuolleilta ankoilta. Ne ovat jäljitettävissä teurastamoille ja vuoden 2017 loppuun mennessä myös tiloille. Valvomme molempia oman IWAY-standardimme mukaisesti."

Four Paws-eläinsuojelujärjestön asiantuntija arvioi Ikean lausuntoa seuraavasti: "Untuva on peräisin ankalta, joten sitä ei todennäköisesti nypitä eläviltä linnuilta. Järjestömme tietojen mukaan untuvat ovat ankkalajilta, jota ei voi pakkosyöttää ja Ikea valvoo eläinten hyvinvointia RDS-standardin mukaisesti, vaikkei sillä sertifikaattia olekaan."

Eli vaikutti siltä, että kun ankkaa käytetään niin paljon ruuaksi, se pääsee höyhenistään eroon vasta kuoltuaan, mikä olisi toki hyvä asia. Kannattaa muuten lukaista tuo lehti. Untuvavaatteissa käytetään korkealaatuisempia untuvia ja kyselyssä nikottelivat sellaiset yritykset kuin Luhta, Familon, Canada Goose ja Joutsen. Erityisesti se, että lintuja pakkosyötetään ja eräissä Euroopan maissakin höyhenet voi nyppiä elävältä linnulta, olivat keskiössä vertailussa.

Vaikutti siltä, että ystävä voi painaa tyytyväisenä päänsä höyhentyynyille, minkä höyhenet on tuotettu kuolleilta, pakkosyöttämättömiltä ankoita nyhtämällä. Sen pituinen se!

Valmista poikaa!

Hyödyllinen lahja

Edellisessä kirjoituksessa en voinut paljastaa, että olin tekemässä hyödyllistä lahjaa tyttärelle, tuolle neljännesvuosisadan ikäiselle neitokaiselle. Mutta nyt voin. Siitä tuli hieno! Lahjasta siis!

Olenko joskus maininnut, että olen melko kätevä käsistäni, kun sille päälle satun?No, jos en ole, niin teot ovat varmaan jo kerinneet puhua puolestani, armas ja uskollinen lukijani. Nimittäin, sain taas sellaisen idean, minkä perimmäistä tarkoitusta kyseenalaistin muutaman kerran tämä lahjaprojektin kuluessa. Ei niin, ettenkö olisi halunnut ilahduttaa, vaan sen takia, että tämän kertainen idea ja erityisesti sen toteutus osoittautui hermoja raastavan hitaaksi suoritukseksi. Ja koska kuulen tällä hetkellä korvissani kirskuntaa siitä, että eipä olisi ensimmäinen kerta, kun meikäläisen kätösten tuotoksissa kuluu aikaa, niin korostan erityisesti sitä, että tällä kerralla kyse ei ollut suinkaan minusta, vaan prosessin teknisen etenemisen vaativista syistä.

Kävin katsastamassa, joko erään kierrätyskeskuksen ilme olisi muuttunut jäteaseman sivupisteestä houkuttelevampaan suuntaan, mutta ei ollut. Tästä masentuneena tarkastelin romuja tarkemmin ja huomasin vanhat taulunkehykset, ilman taulua. Samalla sekunnilla aivoihini ilmestyi kuin salama kirkkaalta taivaalta näky, jossa oli noihin samaisiin taulukehyksiin tehty liitutaulu, itse omilla kätösillä tekemänä, tietty. Tingin kehysten hinnasta (joutuisinhan maalaamaan niihin itse taulun, yritin vitsailla - turhaan), mutta mielestäni maksoin edelleen liikaa, eli 4 euroa.

Tuumasta toimeen! Tällä kertaa en selvinnyt aivan ilman muiden apua, vaan pöräytin firmaan ja Ykkösen sekä Harrin avustuksella sain taululle tosi sopivan pohjalevyn. Sen jälkeen sitten liitutaulumaalia ostamaan. Ystäväni, joka auttelee minua silloin, kun apua tarvitsen, oli sisustussuunnitteluharrastuksensa innoittamana huomannut, että liitutaulumaali voi olla myös värillistä. Koska kyseessä oli lahja tyttärelle, ainut värivaihtoehto oli vaaleanpunainen!

Rautakaupassa keksin lisäidean, eli ajattelin maalta osan taulusta magneettimaalilla, minkä olemassaolosta en myöskään ollut kuullut tuon taivaallista aiemmin. Ja nyt voinen paljastaa, että tuo maalikerrosten määrä sekä niiden vaatima kuivumisaika aiheutti sen, että varsinainen valmistumisaika suhteessa aktiiviseen työn tekemiseen ei ollut missään balanssissa.

Ekaksi siis vetäisin maalarinteipin kovalevylle ja maalasin toiselle puolelle liitumaalia, toiselle magneettimaalia. Magneettimaalin maalauksesta varoiteltiin; se olisi kökköistä ja hankalaa puuhaa. Maalin levittäminen olikin vähän haastavaa, eikä magneetin tarttumapinnasta tullut niin hyvä kuin olisin toivonut. Etenkin kun noudatin oikein tarkasti vielä käyttöohjetta.

No sitten parilla ovelasti asetetulla kysymyksellä sain selville, että tyttö tykkäisi enemmän yhdistelmästä hopeinen-vaaleanpunainen kuin kullattu-vaaleanpunainen ja niin piti raahautua ostamaan hopeaspraytä, sillä sitä ei ollut jäänyt tähteeksi Ykkösen ja Miniä häihin kyhäilemistäni opastustauluista. Kun kehyksetkin oli maalattu kahteen kertaan, oli vuorossa aivoriihi, sillä mietin, millä saisin kovalevyn pysymään kehyksissä.


Onneksi Ykkönen keksi, että firmassa on ohutta puurimaa, jonka avulla Harri (jonka rooli tässä episodissa kesti useasta maininnasta huolimatta n. 4minuuuttia), naulasi levyn kiinni  kehyksiin niittipyssyllä - tai jollain vastaavalla... 

Ja näin olisi saanut tehtyä melkein ihan itse eli noin 98%:sti hienon ja aivan uniikin magneetti-liitutaulun. Se jäi itselle vähän epäselväksi, miten kovalle käyttöasteelle lahja pääsee. Tyttö nimittäin ripusti sen makarin seinälle, mutta kyllä sielläkin tarvitsee erinäisiä muistutuksia, kuten "Ala nukkumaan" tai vastaavia... Että semmoinen se oli tuo lahjantekoprosessi.

Lisäksi voinen mainita, että olen jopa miettinyt kyseisen taulutyypin tuotantoon saattamista; on nimittäin tullut jo kyselyjä. Tai ainakin yksi. Mutta kuitenkin!

Hieno!!!