Meikäläisen työpaikalla on niin tuulista, että aion kohta ympäristöihmisenä ehdottaa pienimuotoisen tuulimyllyn perustamista tontille. Nimittäin, välillä tuulee siltä suunnalta, että rahat on loppu ja porukkaa lamautetaan ja ovi suljetaan osalta lopullisesti ja välillä taas tuulee siltä suunnalta, että talous on kokenut huiman nousun ja lamautuksia lyhennetään tai jopa perutaan. Näin siis, jos on uskominen virallista tiedotuskanavaamme sanomalehti Karjalaista, mistä uusin eheytymisasia saatiin lukea viime keskiviikkona. Onneksi sentäs tulee Karjalainen. Osalle työntekijistä ei tule ja he ovat ihan pimennossa, missä mennään.
Mutta nyt asiaan. Minä olen kokeillut kaikenlaisia ammatteja mahdollisen laumatuksenjälkeisen ja työpaikan lopullisen avaintenmenettämisen kohdatessa. Olen huomannut, että talenttia on. Välillä enempi ja välillä vähempi. No nyt sitten ystävän mökillä (siellä missä olen kokeillut metsurin taitojani pariinkin otteeseen) koitti uusi tilaisuus. Minut ylennettiin huussivastaavaksi, mikä ei ole ihan sitä mitä armas lukijani saatat kuvitella. Se on vielä pahempaa. Mutta tämä sisustusvaihe on hauskaa!!!
Minulle annettiin nimittäin vapaat kädet tuunata huussi isommaksi, valoisammaksi, puhtaammaksi, viihtyisämmäksi ja itikattomaksi. Helpostikos se minulta käy, ajattelin. Ja arvaat varmaan, ryhdyin tuumasta toimeen. Tässä kuvassa saa hieman vaikutelmaa huussiin tasosta, vaikka olenkin jo kerinnyt tehdä hienon puupaikan takaseinään ja ruuvannut hyllykön tukilaudat sivuseinille. Sekä kantanut maalisankon istuimelle.
Edellinen asukki oli sutinut seiniä valkoisella maalilla, mutta huussi näytti siltä aika räjähtäneeltä. Niinpä päätin tehdä pientä pintaremonttia, mistä minulla oli kokemusta jo oman mökkihuussini kautta. Ekana maalasin seinät ja katon valkoiseksi. Tässä järjestyksessä. Huomasin, että olisi ollut ehkä, mutta vain ehkä, viisaamapaa maalata ensin katto. No sitten maalasin istuinosan samalla maalilla ja lattiaan sutaisin ruskehtvaa ylijäämämaalia, mikä noin niin kuin muuten sopisi huussin tunnelmaan.
Maalin kuivuessa tekaistiin pettämätön järjestelmä itse varsinaisille huussin tuotoksille. Ensin ruuvattiin muovilaatikkoon pari parrua ja laitettiin pohjalle kuiviketta. Sitten olisimme poranneet korkeaan sankkoon muutaman reiän, mistä nestemäinen aines, eli urea eli pissa olisi kivasti päässyt lirkettämään alalaatikon kuivikkeelle, mutta sankossa oli sopivasti reikä, niin säästyttiin siltäkin vaivalta. Ideana on siis, että alalaatikko on siellä hussin pohjalla ja korkea sankko parrujen varassa, jolloin erinäiset tuotokset saadaan siististi erotettua toisistaan.
Kas näin hauskalta tuo valkoinen iso sankko näyttää huussista päin
kuvattuna. Huomaa, että erehtymisen vaaraa ei ole, eli kaikki mitä
tuotetaan, saadaan visusti myös talteen.Paikkakin on jo mietitty, eli ei todellakaan kerrota sitä tässä, mutta maamökillä kun ollaan, niin ei ole pelkoa siitä, että tuotokset pääsisivät rehevöittämään mitään vesistöä.
Kotona sitten ompelin verhot huussin ikkunaan. Kikkailin hieman, sillä huussin ikkuna on matalalla ja jos olisin ripustanut verhot perinteisellä tavalla, niin ei olisi kyllä nähnyt ulos. Joten nostin verhotankoa korkeammalle, jolloin verhon alareuna on juuri ja juuri ikkunan yläreunassa. Sehän onnistui aivan mainiosti - tilasta tuli kertaheitolla myös suuremman näköinen. Raahasin lattialle uuden räsymaton, kiinnitin hienon Tallinnasta ostetun wc-paperirullatelineen paikoilleen ja täytin vanhan ja kuhmuisen metallisen kuivikesankon.Lopuksi laitoin kahdesta jätelaudasta tehdyn hyllyn paikalleen ja asettelin sievästi neljä wc-rullaa laatikon sisälle. Huussissa on siis uutta ja vanhaa sopivassa suhteessa. Nyt sitten passaa istuksia huussissa ihan vaikka vain huvikseen.Ei hassumman näköistä, kun kyseessä on vasta meitsin toinen huussisisustus!
