Pitsiä!

No nyt meikäläinen pääsi oikein revittelemään taidoillaan. Nimittäin, oltiin taas tuunaamassa ystävän mökkiä kuntoon ja minulla oli jo talvella välähtänyt huippuidea!

Ihan aito!

Meikähän on käynyt kaksivuotisen kudontalinjan tuossa aikoinani, kun en vielä tiennyt puhtausalan ihmeellisestä maailmasta mitään. Suunnittelin askarteluohjaajan uraa, mutta onneksi riittävän ajoissa selvisi, että luovuutta ei löydy riittävästi. Kudoin kuitenkin muutaman kilmetrin räsymattoja, poppanaliinaa, pellavapyyhkeitä ja -laudeliinoja, ryijyä, feresiä ja pomsikankaita unohtamatta. Niinpä ajattelin, että olisipas se soma, jos olisi huussin ikkunassa pitsiverho. Ei nimittäin näkyisi istuja ulos, mutta huussista näkyisi silti ihan kivasti pihalle.

No en sitten siellä Joensuun Kotiteollisuuskoulussa pitsiä päässyt virkkaamaan. Ainut kokemus on virkkaamisesta kansakoulun toiselta luokalta, kun Iiris Horttanainen kannusti virkkaamaan pannulapun, punaisesta villalangasta. Se aloitettiin syyslukukaudella ja sainhan minä sen valmiiksi - kevätnäyttelyyn. Muistan vielä, että sain pannulapuntekeleeni poikkeuksellisesti kotiin viimeistelyä varten edellisenä iltana ja näyttelyaamuna kiikutin sen sitten onnellisena opettajalle. Pannulappu herätti kyllä melkoisesti huomiota, oli se sen verran ainutlaatuisen näköinen! Harva tokaluokkainen nimittäin osasi huovuttaa pannulapun samalla kun virkkasi pylvästä ja puolipylvästä...

Täytyy todella ihmetellä, missä viirasi kun vielä lukionkin jälkeen tavoitteena oli käsityöala. Sen verran standardisanat selkiytyivät kotiteollisuuskoulussa, että haluan ystävällisesti huomauttaa, että mikäli väännätte villasukkaa tai villalapasta, niin se ei ole sitten kutomista vaan neulomista. Kangaspuilla kudotaan! Neulepuikoilla neulotaan!

Kauniit on pitsit!

 Eipä muuta kuin tuumasta toimeen. Ekana mittasin tarkkaan ruutujen leveyden ja korkeuden, että tulee varmasti oikean mittainen pitsi. Sitten pesin ikkunat sekä ulko- että sisäpuolelta. Se olikin melko haastavaa, sillä ulkopuolelta oli kitti kulunut pois ja ikkunat olivat kiinni vain pienillä nauloilla. Kittasin yhden ikkunan siinä pitsiverhonteon välissä. Ja niinpä vaan kävi, että meikäläinen väsäsi pitsiverhot ikkunaan reilussa varttitunnissa! Mietipä sitä, arvoisa lukijani!!! Ei ihan jokaiselta taitaisi onnistuakaan! Etenkin kun en laittanut ikkunaan kenenkään aiemmin virkkaamia pitsiverhoja, enkä käyttänyt itsekään lankaa...