Aitan remppa finaalissa

Aitan remontti on valmistunut ällistyttävällä nopeudella. Olen todella iloinen, sillä olin varautunut siihen, että ensi kesänä aikaisintaan alkaa olla valmista. Erehdyin, mikä on melko harvinaista. Hyvä! Arvostan! Kyllä, mies panosti todella paljon tähän hommaan. Tattista vaan eli kiitosta!

Itse asiassa aittapahasesta uupuu enää verhot ja yksi kattolista. Äkkiäkös ne sinne sutaisee! Aion koenukkua aitan seuraavalla mökkireissulla.

Itse asiassa mietin, miten hyvä olisin remppahommissa yleensä. Nythän taitojani tarvittiin lautojen irrottamisessa, vanhojen eristysvillojen poistamisessa, uusien eristyslevyjen sahaamisessa, lautojen naulaamisessa, lattian hiomisessa, maalaamisessa, laatikon tekemisessä yms. Mutta huomaan sen itsekin, kaikki koolinkeihin, ristimittoihin, vaatereihin ja jiireihin liittyvät työt eivät ole vahvuuksiani. Oppisikohan sitä vielä?

Ehkä olen parhaimmillani hanslankarina!

Kaikenlaista pikkuremppaa

Olenkin jo aiemmin maininnut, että sukumme on erikoistunut erilaisiin remppahommiin. Milloin niitä ei ole itsellä, niin sitten ihan lähipiirissä. Viimeisin iso ennen näitä uusimpia oli Kolmosen ensiasunnon kokonaisvaltainen remppa, jossa opiskeltiin asiat katsomalla homma ensin Youtube-videolta ja sitten alettiin itse tuumasta toimeen. Lopputulos oli ällistyttävän laadukasta! Remontin loppuhuipennus oli samoihin aikoihin, kun raahauduin vuorotteluvapaalta takaisin sorvin ääreen.

Talvi menikin tässä ihan köllötellessä, mutta sitten alkoi rytisemään. Talviloman aikaan ajattelin, että josko tuon sähkökopin katon saisi nyt lopultakin laitettua loppuun, kun asuntokin valmistui jo 25 vuotta sitten. Samalla laitettiin sitten myös koko koppi uuteen uskoon ja siitä tuli tosi hieno! Itse toimin lähinnä sahurina, mutta kuitenkin. Mitään uutta materiaalia ei tarvinnut ostaa, vaan saimme käytettyä autotallissa neljännesvuosisadan siistissä muovipaketissa odotelleet paneelit ja niitä jäi vielä yksi paketillinen odottelemaan seuraavaa mahdollista askaretta.

Lämpöhukka omasta takaa

Jess!!!

Nyt löytyy tavarat!

  Kun sähkökopin remppa oli saatu finaaliin, Kakkonen osti uuden asunnon ja alkoi remppaamaan sitä ja vähän myöhemmin Ykkönen rupesi rakentamaan Jätskikonttia, ihan kuin niitä töitä ei nyt kahden pienen tyttären isällä olisi muutenkin. Sitten kesämökin huopakatto, joka oli paikattu pariinkin otteeseen, vuoti lopullisesti vedet sisälle mökkiin. Ja mökkimessuilta ostin meille kylpytynnyrin, jolle piti tietty tehdä ensin terassi. Nämä kaikki ajoittuivat hektisesti kuta kuinkin reilun parin kuukauden sisään.

Kakkosen rempalle minulla ei ollut osaa eikä arpaa, mutta voin sanoa, että tästä olin pelkästään onnellinen! Oli kaikkea pientä puuhaa muutenkin.

Tarttes tehdä jotain

Sitten päästiin niin sanotusti tekemään omaa remppaa, eli kylpytynnyrille terassi! Mukaan pääsivät kaikki kynnelle kykenevät ja taas saatiin kierrätettyä tavaraa, kun Kakkonen toi Subin vanhat terassipuut ja niistä saatiin rakennettua tosi upea paikka tynnyrille! Ite osallistuin lähinnä muonituspuolelle, mikä olikin onnistunut ratkaisu!

Työergonomia hukassa...

Vain tynnyri uppuu!

Tynnyri tuli perille jo toukokuussa ja siihen päästiin lillumaan hienosti jo tuossa kesän alussa. Oli kyllä hyvä hankinta! Kesämökin kattoremppa oli astetta haastavampi juttu! Sinne eivät kaikki päässeet auttamaan, joten minäkin sain olla mukana! Ylenin tosi nopeasti; ensin maasta kattotasolle ja hommissa huopien muovinauhojen irrottajasta naulausmestariksi! Ei hassummin vajaan vuorokauden sisällä.

Missä valjaat?

Villat uusiksi

Huopien laitto alkaa

Kolmen kopla!

Kattoremppa jäi sitten vaiheeseen, kun hukkaa oli enemmän kuin mitä oli arvioitu ja homma piti jättää kesken ja sään armoille. Niinpä nyt on sitten kohta kuukausi odoteltu, jahka kerittäisiin jatkamaan rempppaa kaikenlaisten tärkeämpien (kalareissut, synttärit, bileet yms. ) juttujen jälkeen. Eli juhannusta vietetään todennäköisesti yläilmoissa!


Jätskikonttijuttuun en päässyt mukaan kuin pari pikkuista kertaa, eli lähinnä lapsenlikaksi ja ruuvaamaan muutaman ruuvin valmiin Jätskikontin terassille! Itellä sattui aika kiireinen aika oman äitimuorin kanssa ja muoriparalle minä olen ainut potentiaalinen vaihtoehto kun on kyse auttamisessa. Tämä asia on myös itselleni tosi tärkeä!

Jätskit ei sulaneet ulkonakaan

Avajaiset!

Rempassa ryytyneet

Laskeskelin tuossa huonolla kansakoulun matikkapäälläni, että remppaa on nyt kestänyt 7 viikkoa. Syy on siinä, että kohde on iso, hommia tehdään pääsääntöisesti iltaisin, kaikki pinnat uusitaan lattiasta kattoon ja mukana oli myös kylppäri. Utopistinen tavoiteaika oli 6 viikkoa, mutta ei saatu siihenkään, johtuen erilaisesta säätämisestä, omista tärkeämmistä menoista, erilaisten tavaroiden väärässä paikassa olemisesta ja säästämisestä (ammattimiesten). Mutta kun sen ottaa noin, niin mikä ettei;siinä se tällä viikolla valmistuu. Paniikkiakaan ei ole, sillä Kolmonen (lievän taivuttelun jälkeen) roudasi kamansa kotikonnuille ja asustelee äippämuorin ilona niinä aikoina, kun ei ole töissä eikä raksalla, eli tyyliin tunnin valveaikaan.

Meikäläisellä oli toki suunnitelmissa muuta, kuin viettää vuorotteluvapaani loppuaika Kolmosen raksalla, mutta elämässä ei aina voi itse päättää tekemisiään, ei ainakaan äitit. Valinta on oma, korostan sitä epämääräisten väärinymmärrysten välttämiseksi, ja lisäksi olen itse asiassa viihtynyt siellä yllättävän hyvin! Se voi johtua siitäkin, että tällä kertaa olen tehnyt uusia juttuja, enkä vaan iänikuista maalaamista!

Hieman pölyä ilmassa

Dieetti piti!

Hermot piti!

Tässä viimeisen viikon hifistelyjä tehdessä voin sanoa, että kyllä mamma tietää! Ainakin meitsi, sillä olen jo maininnutkin, että kokemusta on karttunut kaikenlaisesta remppaamisesta vuosien varrella epätavallisen kiihkeissä sykleissä! Niinpä osasin arvioida, että tupareita ei päästä viettämään oletusaikaan ja valmistin jo rempan toisella viikolla tsemppilaulun, jolle oli sitten tarvetta tuossa viidennen viikon puolivälissä! Sen verran voin sanoa, että sanoitin (kuten me ammattilaiset sanotaan) Haloo Helsingin biisin Kuussa tuulee paremmin remppaan sopiviksi. Siitä tuli aivan huippu jos ei kiinnitä huomiota siihen, että laulan nuotin vierestä ja melko rumalla äänellä. Mutta teknisesti laulu ylitti odotukset (muiden - ei tokia omia, koska tiesinkin sen onnistuvan - mitä? ai mikä sananlasku kissan hännästä? en kyllä ole ikinä kuullut...).

Nyt vielä pari iltaa rutistetaan ja sitten se on siinä. Kolmosen eka (ja toivottavsti viimeinen) ikioma remppa on finaalissa!

2 pv muuttoon!

Ylennys rempalla!

Olen saanut  Kolmoselta niin paljon palautetta, että siitä innostuneena raksanaisen itsetuntoni on kohonnut melkoisiin sfääreihin. Hieman luulen, että ammattitaitoni ei ole kohentunut vastaavassa määrässä, mutta tänään päätin ottaa ns. härkää sarvista, eli tässä tapauksessa ylitasoitetta tasoituslastalla. Ja kaikille pupa-alan kirpunnylkijöille tiedoksi, että std-nimi todellakin on tasoitusLASTA...

Seinien ylitasoitus (kuten me ammattilaiset työtä kutsutaan) on ollut minulle lievästi ilmaistuna kauhunsekainen painajainen edellisestä rempastani lähtien. Pari vuotta sitten olin saman tilanteen edessä, mutta uhkarohkea Kolmonen lymysi Koreassa (siellä eteläisessä onneksi) eikä vapaaehtoisia tasoittajia löytynyt lähipiiristä. Kun olin aikani voivotellut asiaa työhuoneessani, kollega värväsi  paikalle eläkkeellä olevan isäpappansa hoitamaan homman. Pappa-parka ei tiennyt mihin joutui, sillä ylitasoitusten lisäksi hän joutui maalaamaan vielä katotkin! Olen silti ikuisesti kiitollinen tästä avusta! Varsinainen ylitasoitus jäi silti takaraivoon epämääräisenä peikkona, jota ei toivoisi kohtaavansa millään raksalla, etenkään omalla.

Mutta Kolmonen, joka selkeästi on perinyt kaikki mainitsemisen arvoiset ominaisuutensa suoraan minulta, selätti ylitasoituksen kertaheitolla. Sivusta seuranneena arvelin, että saattaisinpa selvitä mokomasta hommasta itsekin. Kun olin hionut seiniä tarpeekseni, koitti tilanne, että maalausurakka seisoo, ellei eteisen seiniä saada ylitasoitettua.

Ylitasoittamassa!

Niinpä meitsi siis tarttui tasoituslastaan, jopa kahteen  ja aloitti hommat. Mitään suojapahveja tarvita!!! Kaksikätisyydestä oli apua, sillä pystyin levittämään tasoitetta molempia käsiä käyttäen!Toki voin kertoa, että ensimmäisen neliön aikana homma hieman takkusi, mutta sitten sain kiinni ammattimaisesta otteesta. Toisen neliön lopussa mietin, että onneksi olen itse panostanut omassa opetustyössäni opastusvideoihin ja minulla on matala epäonnistumisenpelko ja korkea stressinsietokyky.Kolmannen neliön kohdalla ajattelin, että voisin jatkossa tehdä seuraavien remppojen ylitasoitukset kertaheitolla itse. Ja neljännen neliön kohdalla, jota ei kuitenkaan enää ollut,koska seinät loppuivat kesken, olin jo keksinyt, että voisin perustaa pienen firman, joka tekisi täsmätyönä pelkästään seinien ylitasoituksia.

Aika hyvin! Tähän mennessä olen tehnyt raksalla mm. seuraavia haastavia töitä: kalusteiden kantaminen, tapettien irrottaminen, seinälaattojen irrotus, seinien paklaaminen, saumanauhan asennus, seinien hiominen, seinien maalaaminen, seinien ylitasoitus (!), erilaisten raksatavaroiden järjestely, imurointi, imurin tyhjentäminen ja suodattimen puhdistus, kivijätteen kuskaaminen jätekeskukseen, suojapahvien kiinnittäminen, kahvin keittäminen...

Ehkä kaikkein kivinta oli tuo aivan uusi asia ja sen opettelu, eli jos joku teistä kahdestatoista poloisesta lukijasta joskus tarvitsee apua omalla rempallaan, niin täältä löytyy todella ammattitaitoinen ylitasoittaja!

Taas me rempataan!

Olin ajatellut, että vuorotteluvapaani loppuhuipennuksena makoilen ihan vaan potslojona pari viimeistä viikkoa ja sitä ennen nyt lokakuussa aloitan jo varovaisen orientoitumisen siihen, että mahdollisesti palaan aikaan, jota rytmittää kello. No toki kello rytmittää  aikaa muutenkin, mutta  - juu nou - ymmärrätte varmaan pointin.

Toisin kävi! Kolmonen, tuo pojista nuorin, päätti kantaa kortensa kekoon sukumme epätavallisen kiihkeään remppaamisinnostukseen. Hän ostaa posautti asunnon, joka tietenkin, rempataan katosta lattiaan. Ykkönen on rempannut kolme kerrostaloasuntoa ennen omakotitalonsa rakentamista. Kakkonen on rempannut kolme kerrostaloasuntoa ja muutamat Subway-ravintolat siinä sivussa. Olen auttanut molempia isoveljiä, jotka siis ovat minulle lapsia, mutta en sentään kaikissa rempoissa. Tasapuolisuuden nimissä olen tietty mukana tässä Kolmosenkin - mahdollisesti ensimmäisessä, mutta ei suinkaan viimeisessä - urakassa.

Irtoo nyt!!!

Olen melko pro remonttihommissa (mikä nyt lienee jo tullut teille kaikille kolmelletoista lukijalleni varsinaisen selväksi), joten sain tietenkin haastavia tehtäviä vastuulleni. Aivan ekana kunnostauduin tapettivuotien irrottamisessa. Sitten kunnostauduin tapettisuikaleiden irrottamisessa ja lopuksi kunnostauduin tapettisiprujen irrottamisessa. Aikaa hommaan meni muutama päivä. Tämän jälkeen alkoivat paklaukset ja hionnat.

Yritin epätoivoisesti saada jotain tyyppiä ylitasoittamaan maalattavia seiniä, mutta turhaan. Kolmonen ehdotti, että asennetaan maalattava tapetti, niin vältytään ylitasoituksilta. Pohdimme asiaa suuntaan jos toiseenkin ja lopulta Kolmonen päätti, katsottuaan pari opastusvideota youtubesta, että vaikuttaa todella helpolta ja hän tekee ylitasoituksen itse. Mitään ammattilaista siinä tarvita!!! Äitiinsä on tullut ainakin siinä, että rohkeutta riittää. No, olen lukenut myös Liisa Keltikangas-Järvisen ja päättelin oitis, että pojalla on siis korkea sopeutuvuus ja matala epäonnistumisen pelko. Itse, liian monta kokemusta rikkaampana Ykkösen ja Kakkosen remonteista, vetäydyin sen sijaan takavasemmalle ja aloitin paklaamisen. Tiedän, missä menee raja meikäläisen ammattitaidossa, sillä olenhan oppinut sen todella mainiosti ns. kantapään kautta.

Huomaa suojain!

Sen jälkeen pääsin hiomaan. Ensin hioin cyproc-seinää. Sitten hioin betoniseinää ja lopuksi hioin vielä maalattua seinää. Ja välillä aina paklasin.

Kun hionnat oli hiottu, ylenin maalariksi.  Ensin maalasin jo maalauttua seinää, sitten maalasin ylitasoitettua seinää ja lopulta maalasin vielä cyproc-seinää. Kohta joudun maalaamaan vielä pattereita, ellei Nelonen, tuo sisaruskatraan ainut neitokainen, pelmahda paikalle ja hoida hommaa kotiin. Näin siis remppa etenee omalta osuudeltani. Toki siellä on näkynyt muitakin apureita. Mitä nyt on kaikki kalusteet roudattu siirtolavalle, vähän seiniä purettu ja uusia pystytetty, veskin laatat irrotettu iskuporakoneella,  yms. yms. yms. Että semmosta pientä askaretta tässä vielä hommaillaan, ainakin lokakuun loppuun ja mahdollisesti vielä marraskuun ekalla viikollakin.

Huomaa työasento!

Smurffi?

Remppa on vihdoin finaalissa!

Nyt on remppa edennyt siihen vaiheeseen, että vuokralaiset ovat jo kantaneet kamansa huoneistoon. Pientä hifistelyä se vielä vaatii. Sähkömies, joka ilmestyi lopultakin paikalle, ei ollut ottanut mukaan sytyttimiä... Eteisen ovenkynnys kaipaa vielä ohutta ovilistaa. Makarin ovea on hieman hiottava. Eteisen kaapistoista uupuu ylä- ja alasokkelit. Tässä oleelliset mainitakseni. Jos olisin tiennyt, olisin tiennyt!

Ja taas paklataan!

Vielä torstaina eli päivää ennen vuokralaisen muuttoa kerkisimme paklata viimeisen tiilen, mikä ponnisti makarin puolelle. Aivan uskomatonta! No, olen oppinut todella hyväksi paklaajaksi. Minulta onnistuu suitsait tasoitukset, hionnat ja maalaukset! Kerkisin sutaista jopa viimeisen maalipinnan juuri ennen kuin vuokralaiseni äiti ilmestyi paikalle perjantaina.

No siihen liittyen on pakko kertoa, että työvaatetuksella on todella iso merkitys! Minulla on oikeat työhousut, jotka olen saanut ihan luvallisesti työpaikkani poistoista. Ne on tosi hyvät puuvillaiset housut, jotka jalassa näytän aivan ammattilaisellta (paino sanalla näytän). Siniset housut ja valkoinen paita päällä luovat mielikuvan remontoijasta, jolla on homma hallinnassa (paino sanalla mielikuvan).

En ole aivan varma, mitä vuokralaiseni äiti tarkoitti, kun hän sanoi minulle, että olenko ihan itse tehnyt tämän remontin... Ilmaisu oli kuitenkin selkeästi positiivinen ja jopa ällistynyt (mikä ei toisaalta ollut mikään ihme) ja johtui nimenomaan työvaatteistani. Uskottavuus lisääntyy heti, kun näyttää siltä miltä ammattilaisen pitääkin näyttää.  Samaa en voi sanoa sähkömiehestä, jota en nähnyt kertaakaan koko remppani aikana. Tämä saattoi olla myös onni meille molemmille.

Mitään vesiputkia tartte varoa!

Summa summarum voin sanoa, että onneksi remppa on kuitenkin finaalissa. Kun mietin, että 1.syyskuuta - 4.lokakuuta jokainen arkipäivä raahauduttiin rempalle ja parhaina päivinä vielä viikonloppuisinkin ja siinä sivussa piti käydä ihan oikeissakin töissä, niin kyseessä ei ollut hassumpi saavutus. Olen väsynyt ja onnellinen mutta enempi väsynyt. Mutta myös onnellinen.

Lopputulosta

Tein remontin mielestäni aika edullisesti. Etenkään kun en ole maksanut vielä kaikkea. Olen ottanut mallia kehitysministeristämme remonttimiesteni palkkauksen suhteen ja kehitellyt siihen uusia ideoita. Osalle olen maksanut jotain, osalle en mitään, osalle ihan kuitin kanssa kunnon korvauksen. Subeja olen ostellut olan takaa. Olen itse asiassa henkilökohtaistanut palkanmaksusysteemin ja näin työntekijäni ovat  voineet itse pohtia ja määritellä, millä tavoin korvaus on kätevintä saada. Henkilökohtaistamisessahan on huomiotava yksilön sen hetkinen tilanne, toiveet ja saavutetut ansiot. Näitä jaloja OPH:n periaatteita olen siis soveltanut myös omalla raksallani ja olen huomannut, että kaikki ovat olleet hyvin tyytyväisiä.

Nyt ei muuta kuin kohti uusia haasteita. Niitä odotellessa kävin mökillä sahaamassa polttopuita talveksi, käänsin kasvimaan, poltin risuja ja tein kaikkea muuta pientä syyshommaa. No, en ihan itse mutta kuitenkin...

Stressiä pukkaa; Yksin raksalla 1

Otsikko antaa viitteitä siitä, mitä raksalla on tapahtunut lauantaista lähtien. Ei siis mitään ja kävi kuten olin pelännyt, eli eipä päässyt vuokralaiseni muuttamaan tänään, ei. Eikä pääse huomennakaan, eikä ylihuomenna. Tosi harmi, koska olin optimistisesti luottanut siihen, että "Hyvin keritään" ja "Ei tässä ole mitään kiirettä" ja "Ihan hyvää aikaa tässä on" ja "Joulupukki soitti juuri ovikelloa" ja "Sait juuri pääpotin lotossa vaikka et lotonnutkaan". Eli semmoista.

Lisäksi sattui jälleen takaisku, mikä on suoraan johdettavissa suomalaiseen laaturakentamiseen. Viimeksihän väliseinästä ponnisti tiilisauman raplinki n. 60cm:n korkeudelta, kun seinää porattiin 180cm:n korkeudelta.  Poraus tapahtui veskissä ja pullistus tapahtui keittiön puolella. Se vaati paklausta ja hiontaa ja paklausta ja hiontaa ja maalausta.

Mikäs se siinä?!

 Sunnuntaina sitten ruuvattiin sähköpistorasian kansi paikoilleen keittiössä, ei mikään kovin järeä toimenpide, niin väliseinän tiili ponnisti makarin puolelta. Siis aivan jotain käsittämätöntä. Haloo kaikki virolaiset rakentajat, enpä ollenkaan pitäisi teitä hullumpana vaihtoehtona suomalaisessa rakentamisgenressä. Sen sijaan suomalaiset rakennuttajat haukkuvat virolaisia kollegoitaan aivan olan takaa; juovat kuulemma kaljaa ja tekevät huonoa työtä. Niin? Miten asia poikkeaa suomalaisten rakennusmiesten touhuista, kysynpä vaan. Vastaan itse, eli ainakin siinä, että virolaiset rakennusalan yritykset maksvat maanmiehilleen Suomessa 8 euroa tunnilta! Sillä saadaan urakan hinta kivasti alas. Nyt on kuitenkin tehty ennakkopäätös Viron korkeimmassa oikeudessa, että Suomessa työskenteleville viroalaisrakentajille on maksettava palkkaa suomalaisen työehtosopimuksen mukaisesti. Ja paljonkohan se sitten mhtaa olla?

Taas paklataan

Ihan sama, sillä ainakin omassa remontissani olen törmännyt siihen, että ihan suomalaiset rakennusmiehet ovat tehneet tosi surkeaa työn jälkeä suomalaisen rakennusurakoitsijan palveluksessa. Ja nythän niitä sitten maksellaan takaisin, eli kärsijöinä olemme me asunnonomistajat, jotka olemme sinisilmäisinä uskoneet siihen, että poraamalla pienenpienen reiän väliseinään tuloksena syntyy todellakin vain pieni reikä. Eikä koko väliseinä hajoa!

Ja sitten varsinaiseen aiheeseen, eli rempassa on tällä hetkellä minusta johtumattomista syistä jonkinasteinen lamaannus, eli suma seisoo. Mitään ei tapahdu. Vain minulta katoaa joka päivä vuokratuloja. No sehän tämmöiselle boheemille ihmiselle luulisi olevan ihan merkityksetöntä. Rakas isäni, joka nukkui ikiuneen pian neljä vuotta sitten, sanoi lempilausanhduksenn "Tarkan talo tarvitsee!". Tätä  olen yrittänyt pitää mielessäni etenkin nyt, kun kyseessä on isän killingit.

Missä ovat kaikki ne nimeltä mainitsemattomat henkilöt, joiden rempoissa olen ollut auttamassa lukuisia tunteja? En ole katkera vaikka olenkin. Grrr...!!!

Stressiä pukkaa

Rempan tässä vaiheessa iski stressi. Eipä ole ihmekään, sillä homma pitäisi olla lapasessa neljässä päivässä, joista kaksi sijoittuu viikonloppuun. Viikonloppuna ei saa porata ainakaan sunnuntaina ja muutenkin porukoilla tuntuu olevan kaikenlaista muuta tekemistä, kuten kavereita tulossa kylään (aivan hyvin olisi voinut muuttaa vierailuviikoloppua), metsästysreissua (entisetkin linnut on vielä pakastimessa), Liperin leipäpäivä (onko siellä nyt joka vuosi rampattava) ja synttäreitä (kun on täyttänyt 20 vuotta, niin tartteeko sitä sen jälkeen enää mitään synttäreitä viettää). Eli kun tarkastelen näitä em. menoja, niin mielestäni ne ovat aika toissijaisia.

Luulen, että en saa asuntoa valmiiksi ajoissa. Saan. En saa. Saan. En saa. Sähkäriäkin on odotettu viimeiset kolme päivää, mutta hän ei ole vielä kiireiltään joutanut paikalle. Onneksi tuleva vuokralainen vaikuttaa oikein mukavalta; hän itse ehdotti, että ei haittaa vaikka muuttaisikin remontin keskelle! Hienoa! Siinä on asenne kohdallaan. Lisäksi hän on itse ollut asentamassa listoja ja kaapistoja. Varmaan harvalla on tällainen onni vuokralaisen suhteen. Ei ole nimittäin peukalo keskellä kämmentä!

Itsellä on ollut aika vaikeaa viimeiset päivät, sillä osaamiseni taso on liian alkeellista tämän hetkisiin töihin. Tänään minulla oli kuitenkin muutama homma. Toimin ensin hanslankarina, sitten tyhjänpanttina ja loppuillan lankkailin muiden kantapäitä. Lisäksi sain pidellä ovea pystyssä noin puolen tunnin ajan. Ja ruuvata 18 ruuvia, koska olen ainut, joka osaa ruuvata tavallisella meisselillä eikä tarvitse hommaan porakonetta. Tunsin itseni todella hyödyttömäksi. 

Olen huomannut, että kun en oikein keksi mitään tekemistä, niin turvaudun tutuimpaan, eli alan siivoilemaan ja järjestelemään tavaroita. Mutta on mulla siellä pikkutarkkaa porukkaa, kun heti tulee palautetta, että missä on pora, jonka juuri viskasin lattialle?!! Lattialle? Mietipä sitä. Remppani on kaupungin siistein ja kai nyt sen eteen jotain hommiakin on tehtävä.

 Kehitin I-verhokiskon asentamiseen hyvän apuvälineen. Lovetun pahvilappusen avulla saimme kiskon kulkemaan suorassa. -kisko on kuulemma vanhanaikainen, mutta kunnioitan perinteitä. Lisäksi se oli halpa ratkaisu.

Remppaa pukkaa, osa 5

Just do it!

Olenko jo maininnut, että remppani on kaupungin siistein? Joka tapauksessa sillä ei näyttäisi olevan kovinkaan suurta painoarvoa siinä vaiheessa, kun itse seisoksin tyhjänpanttina ja odottelen, että kaapistojen asennus alkaa. Nimittäin, on sen verran kohdallaan oma itsetunto, että voin aivan suoraan arvioida osaamiseni tasolle 0 (nolla) asennushommissa.

No sen verran voin kuitenkin kehua, että pitämällä asuntoa siistinä, siellä oleva rakennuspöly on ollut todella vähäistä. Tämä näkyi hyvin erityisesti eilen, kun aurinko paistoi huoneisiin; partikkeleita ei leijaillut valonsäteissä! Sen sijaan huomasin, että ikkunoihin oli jäänyt muutama raita. Onneksi tänään jo satoi.  Epäonnekseni minulla on tarkka luonne. Sen takia emme vieläkään pääse itse aiheeseen, vaikka todella tärkeää asia tämäkin on. Erityisesti niille harvoille blogini onnekkaille seuraajille, joilla on alastamme jo kokemusta: eli työergonomiaa muutama sananen.

On kaksi tapaa pestä parvekelaseja, nimittäin oikea ja väärä! Oikeassa kuvassa, mikä siis on kuitenkin vasemmalla puolella, minulla on ikkunakuivain vasemmassa kädessä. Näin käsi ei mene keskivartalolinjan ohi ja selkä pysyy suorassa.  Myös niska on suorassa, koska katson lasin yläreunaa silmiäni liikuttamalla. Väärässä kuvassa, mikä puolestaan on oikealla puolella, minulla on ikkunakuivain oikeassa kädessä, jolloin joudun kurottamaan kättäni keskivartalolinjan ohi ja lisäksi paita nousee ärsyttävästi housunkauluksesta paljastaen vyötärölle keräämäni (talven varalle) vararavintomuhkuran. Molemmissa kuvissa olkavarsi kuormittuu, mutta se on pieni asia siihen verrattuna, että olisin ollut korkeammalla ja iskenyt pääni parvekkeen kattoon. HAH!

OIKEA

VÄÄRÄ

Remppaa pukkaa, osa 4

Mietin tuossa äsken, että jos jaksaa painatella lokakuun ekaan päivään, niin sitten voisi ottaa hieman seesteisemmän jakson. Nimittäin, kohta on kolme viikkoa joka ikisen työpäivän jälkeen tehty hommia rempassa. Mielestäni saavutus on melkoinen kun ottaa huomioon, että paikalla on minimalistinen porukka maksimaalisella työnteholla varustettuna. Lisäksi meillä on realistinen käsitys omista työtaidoista, optimistinen tapa tarkastella tulevaa (lähinä seuraavaa remppailtaa), korkea riskinottokyky ja matala epäonnistumisenpelko. Siitähän se paras mahdollinen remppaporukka koostuu. Ihmettelen silti suuresti, että olemme kohdanneet vain yhden ison takaiskun kuuluisilla viimeisillä sanoilla "Ei tähän poranterään mitään merkkiä tartte laittaa!" Kohtasimme myös pienen takaiskun, kun kalusteiden loppumittoja tarkistetiin. Niinpä jouduimme paklaamaan vielä muutaman sentin sekä eteisen että keittiön seinään. Ja maalaamaan ne. ja hiomaan. Ja maalaamaan.

3.vko alussa

Remppa on kaupungin siistein. En tarkoita coolein, vaan siis puhtain. Rappukäytävään ei ole jäänyt jälkiäkään sementtipölystä, laastista, maaleista, tasoitteista, primereista tai muista remonttiin kuuluvista lieveilmiöistä. Koska asia korreloituu huoneiston sisällä, niin samassa suhteessa paikat ovat pysyneet siisteinä eikä pölyn määrä ole noussut kohtuuttomaksi missään vaiheessa. Tämä tietenkin helpottaa loppusiivousta, jonka hoitaa kaleeriorjani tarkan valvonnan alla. Jos herää kysymys kuka, niin mielellään sen kerron asianomaiselle ihan vaan varmistaakseni hänen läsnäolonsa!!!

Siistein remppa IKINÄ!

Remppaa pukkaa, osa 3

Taisi tulla pieni laskuvirhe tuossa viimekertaisessa kirjoituksessa, sillä remppa-aikaa ei todellakaan ollut tuolloin kolmea viikkoa, vaan reilut kaksi. Eli kiirettä pitää. Etenkin, kun tuli ensimmäinen ja toivottavasti samalla viimeinen takaisku projektissa. Eräs nimeltä mainitsematon henkilö, joka en kuitenkaan ollut minä,  otti käteensä järeän kiviporakoneen, jolla oli tarkoitus piikata hieman seinää jääkaapin sähköjohtoa varten. Kyseessä oli liian iso kone liian ohuelle seinälle.

Terveisiä keittiöstä

Ja niinhän siinä kävi, että kertaalleen ylitasoitetun ja kahteen kertaan maalatun seinän puolelle tuli pullistuma. Ja aina pitää löytää jotain positiivista, niin meni onneksi oman seinän puolelle, eikä naapurin! No, tästä vastoinkäymisestä selviämme vielä uuteen nousuun. Tänään jo jatkoimme huhkimista hiljaisemmissa merkeissä, eli maalasimme keittiön seinät ja kaikkien huoneiden patterit. Lisäksi maalasimme wc:n seinää yhden kaakelikerroksen verran.

Nimittäin, edellinen remontoija oli puolestaan tehnyt laskuvirheen kaakelilaatan menekkiä laskiessaan ja veskin seinien ylin kerros oli ilman laattaa. Tosi mielenkiintoinen ratkaisu, mutta ajattelin, että en nyt ala laatoittamaan sitä itsekään ja sutaisin päälle valkoisen maalikerroksen. Johan kirkastui veskikin kummasti!

Pensseleitä pestessäni käsienpesuallas meni lopullisesti tukkoon ja päätin puhdistaa hajulukon. On nimittäin talenttia, sillä kiinteistönhuoltopalveluissa käymme sen läpi ja esittelen karmeita kuvia opiskelijoille likaisista hajulukoista. Tein puhdistuksen suurin piirtein samalla tavalla kuin Remontti-Reiskakin, paitsi minulla oli muovinen vastaava ja siihen oli kytketty vielä pesukoneen liitinosa. Enkä istunut pyllylläni lattialla vaan olin paljon asiallisemmassa työasennossa. Löytyi sitten pikkuLEGOja, likaa, likaa ja likaa. Ja sitten oli vielä vähän likaa.

Irti välinesidonnaisuudesta!

Loppusilauksena vedettiin vielä praimeri keittiön lattiaan laatoittajaa varten. Eli primer, millä saadaan sitten kuivapuristelaatta kiinnittymään paremmin betoniin kiinni. Ohjeessa luki, että pölyttömälle pinnalle. No, ehkä siivousalan ammattilaiselle pölytön pinta luo erilaisen mielikuvan kuin jollekin muulle. Kun olimme ensin imuroineet lattian, yritimme saada viimeisetkin kivimuruset ja pölyn pois vielä ikkunakuivaimen ja mekaniikan avulla. Nimittäin, ei ollut paras mahdollinen imuteho teollisuusimurissa, vaikka olinkin puhdistanut sen suodattimen.

Huomenna tulee taas ammattilainen raksalle ja me hanslankarit raahaamme laminaatit odottamaan asennusta. tehdään se sitten itse. Katsoin vielä toisenkin kerran animaation, ja kyllä se varmaan onnistuu. Sitä ennen on vielä maalattava karmit ja ostettava polvisuojat.

Remppaa pukkaa, osa 2

No nythän siinä kävi niin, että minulla homma helpottui huomattavasti! Kollegan isäpappa innostui auttamaan ja ammattimiehellä syntyy jälkeä tosi nopeasti. Niinpä kolmessa päivässä on meikäläisen asunnon kaikki katot maalattu sekä seinät ylitasoitettu ja maalattu! Aivan mahtavaa! Minulle jää vain keittiön seinien maalaaminen sekä ovenkarmien ja pattereiden maalaus. Ja sitten tietenkin se laminaattilattian asennus ja kalusteiden asennuksessa jelppiminen sekä mahdollisesti loppusiivous.

Aikaa on vielä kolmisen viikkoa jäljellä. Maanantaina tulee laatoittaja ja sen jälkeen kun sutaisen maalit keittiöön, niin pääsee jo asentamaan kaapistoja. Uskon, että kerkiämme. En usko. Uskon.

Suomalaista laaturakentamista...

Kun purimme keittiökaapistot, niin paljastui mielenkiintoinen ilmastointikanavarakennelma. Liesituuletin oli liitetty taipuisaan ilmanvaihtoputkeen, mikä puolestaan oli työnnetty hieman paksumman ilmanvaihtoputken sisään ja se oli työnnetty vielä hieman paksumman ilmanvaihtoputken sisään. Ilman tiivisteitä. Vaikutti epämääräiseltä ja jopa luvattomalta - ja olikin sitä.

Eipä muuta kuin kaikki kolme putkea irti ja asiallinen putkisto tilalle. Itse en tätä olisi osannut tehdä, mutta mies onneksi ymmärsi asian ja jatkossa naapurit eivät pääse nauttimaan gourmeeruuan tuoksuista...

Ehkä eniten pelkäsin, miten saan hiottua muovimaton huopapohjan irti betonista. Ensin kaavin sitä irti maalikaapimella, mutta se oli hidasta. Onneksi pojalla oli epäkeskohiomakone, jolla työ sujui todella nopeasti! Koneen  "tarranauhakiinnitys takaa nopean hiomapaperin vaihdon". Tällä kertaa mainos piti todella paikkansa. Nimittäin hiomalaikka pysyi paikallaan pari kierrosta ennen kuin sinkoutui juuri hiomaani seinään. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut vielä vaihtaa paperia, joten jouduin painamaan konetta aika voimakkaasti lattiaa vasten, jotta se pysyisi paikallaan. Kulutin peräti kolme hiomapaperia, joista yksi pysyi hyvin paikallaan ja kaksi muuta sinkoili mainoksen lupauksen mukaisesti tarroista irti.

Ennen hiontaa

Hionnan jälkeen

Viime viikolla rempattiin neljänä iltana. Tällä viikolla on rempattu neljänä päivänä. Toivottavasti lopussa ei tarvitse rempata neljänä viimeisenä yönä...

Ja tyttöhön toi sitten Vilin hoitoon raksalle. Onneksi Vilillä on valkoinen turkki, niin ei huomannut ollenkaan, miten täynnä hiontapölyä hurtta oli...

Remppaa pukkaa

Meikäläisellä on työnteko verissä ja se on peritty rakkaalta isältäni, joka nukkui ikiuneen vajaa neljä vuotta sitten. Isällä oli aina joku homma menossa ja tulosta syntyi. Minäkin puuhastelen koko ajan kaikenlaista ja te kaikki rakkaat lukijani, joita välillä on ihan monikoksi asti, olette huomanneetkin, että olen vahvasti suuntautunut rakennusalalle.

Tällä kertaa en aio kuitenkaan rakentaa linnunpönttöä, vaan asunnon. Tarkennan, remontoida. Kävin raksalla eka kertaa sunnuntai-iltana vähän katselemassa paikkoja ja potkimassa nurkkia. Maanantaina sitten tartuttiin toimeen ja 4 illassa purettiin ja kuljetettiin kaikki kalusteet kierrätyslavalle, irrotettu tapetit seinistä, revitty muovimatto irti keittiön lattiasta ja hiottu 1/5 osa lattiaa. Lisäksi tänään on kitattu isoimmat reiät seinistä ja pesty ikkunat siksi, että niistä tulisi valoa sisälle, kun lamppuja ei pahemmin ole.

Ei turhempi homma, kun kaikki tuo on tehty työpäivän jälkeen ja klo 19.00 mennessä. Olen ollut tarkkana siitä, että en aiheuta häiriötä muille asukkaille, etenkään kun en ole saanut vielä rakennuslupaa... Paitsi suullisesti. Siksi hommat on lopetettu tarkalleen seiskalta ja siirrytty syömään Subille. Kyseessä on nimittäin samalla kaupungin siistein ja anteliain remppa ja joka ilta tarjoan subit talkoolaisille. Halvaksi on tullut, sillä tähän mennessä talkoolaisia on ollut tasan kaksi, joista toinen oli yhden illan ja toinen neljä.

Itse ajattelin em. hommeleiden lisäksi maalata katot ja seinät, levittää praimerit keraamisen laatan alle ja auttaa laminaatin asennuksessa. Ja ehkä listoittaa. Ei hassumpi päätös, kun tuota koulutusta ei ole alalle eikä kokemustakaan kummoisesti. Mitä nyt yhden omakotitalon olen rakentanut (apuna), ollut auttamassa poikien remonteissa (USEASTI), tehnyt remonttia mökillä ja ollut hanslankarina ystävän asuntoremontissa saunasta puhumattakaan.

Haastaviin hommiin, eli seinien ylitasoittamiseen (huomatkaa ammattitermi), olen saanut kiristettyä ammattimiehen, joka tulee tekemään urakan tyttärensä painostuksesta, joka puolestaan lupailee kaikenlaista omasta ja näköjään muittenkin puolesta... Keraamista laattaa asentamaan sain yrittäjän, joka on tuttu jo aiemmista projekteista. Laminaattia asentamaan kaivataan vielä reipashenkistä porukkaa, jolla pääsyvaatimuksena on mielellään kokemusta aiemmista vastaavista asennuksista. Kaapistot asentaa luottofirma; en mielellään mitään nimiä mainitse, mutta Joensuun Keittiötukustahan ne tietty tulevat! Olen ollut niin paljon siinä firmassa talkoissa syystä jos toisestakin, että kyllä sieltä nyt ainakin muutamaksi illaksi talkooporukkaa löytyy. Tämä tiedoksi ainakin eräille, jolla on sama sukunimi kuin minulla.

Katselin eilen youtubesta ohjeita, miten maalataan oikeaoppisesti katto. Ihan kiva, ehkä olisi kannattanut katsoa muutama vuosi aiemmin. Opettelin myös laminaatin asennuksen animaation avulla. Kyllä vaikutti helpolta, eipä pitäisi olla hankaluuksia omassakaan lattiassa. Tuumasta toimeen vaan. Korostan kuitenkin, että arvostan erittäin paljon ammattilaisten osaamista. Itse olen oppinut liian monta asiaa kantapään kautta, mikä toisaalta on erittäin tehokas tapa oppia. Vaikkapa sähköjännitteen teho.

Laitan tässä vaatimattomana omankin opetusvideon, mitä voi katsella jos sattuu olemaan tapetin irrottaminen ajankohtaista. Ensin siis kastellaan kaksi vuotaa pelkällä vedellä (mitään kalliita tapetinirrotusliistereitä tartte ostella) ja sitten vedetään vuota suorin rantein ja niska ergonomisessa asennossa pois seinältä. Helppoa, kun sen osaa.

Ai missä ovat ne 29 tätä ennen otettua videota?! Nyt  en oikein kuule...