Mietin tuossa äsken, että jos jaksaa painatella lokakuun ekaan päivään, niin sitten voisi ottaa hieman seesteisemmän jakson. Nimittäin, kohta on kolme viikkoa joka ikisen työpäivän jälkeen tehty hommia rempassa. Mielestäni saavutus on melkoinen kun ottaa huomioon, että paikalla on minimalistinen porukka maksimaalisella työnteholla varustettuna. Lisäksi meillä on realistinen käsitys omista työtaidoista, optimistinen tapa tarkastella tulevaa (lähinä seuraavaa remppailtaa), korkea riskinottokyky ja matala epäonnistumisenpelko. Siitähän se paras mahdollinen remppaporukka koostuu. Ihmettelen silti suuresti, että olemme kohdanneet vain yhden ison takaiskun kuuluisilla viimeisillä sanoilla "Ei tähän poranterään mitään merkkiä tartte laittaa!" Kohtasimme myös pienen takaiskun, kun kalusteiden loppumittoja tarkistetiin. Niinpä jouduimme paklaamaan vielä muutaman sentin sekä eteisen että keittiön seinään. Ja maalaamaan ne. ja hiomaan. Ja maalaamaan.
 |
| 3.vko alussa |
Remppa on kaupungin siistein. En tarkoita coolein, vaan siis puhtain. Rappukäytävään ei ole jäänyt jälkiäkään sementtipölystä, laastista, maaleista, tasoitteista, primereista tai muista remonttiin kuuluvista lieveilmiöistä. Koska asia korreloituu huoneiston sisällä, niin samassa suhteessa paikat ovat pysyneet siisteinä eikä pölyn määrä ole noussut kohtuuttomaksi missään vaiheessa. Tämä tietenkin helpottaa loppusiivousta, jonka hoitaa kaleeriorjani tarkan valvonnan alla. Jos herää kysymys kuka, niin mielellään sen kerron asianomaiselle ihan vaan varmistaakseni hänen läsnäolonsa!!!
 |
| Siistein remppa IKINÄ! |
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk...
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti